Valtuustoaloite: Psykoterapeuttiosaamisen vahvistaminen kunnan perustason sosiaali- ja terveyspalveluissa

Mielenterveyspalveluiden resurssien riittämättömyys ja hoidonsaantia koskeva eriarvoisuus on herättänyt keskustelua Suomessa jo vuosia. Korona-aika on kärjistänyt tilanteita entisestään. Muun muassa nuorisopsykiatrian osastoilla nuoria on jouduttu sijoittamaan patjoille sairaalan lattioille, kun osastopaikat eivät ole riittäneet edes kaikkein vaikeimmin oireileville potilaille.  

Mielenterveyspalveluiden parantaminen ja yhdenvertaistaminen vaatii lisää resursseja ja ennen kaikkea julkisten perustason mielenterveyspalveluiden vahvistamista. Psykososiaalista hoitoa ja tukea, kuten esimerkiksi psykoterapiaa, on saatava riittävän helposti ja se on oltava jokaisen saavutettavissa ikään, maksukykyyn tai esimerkiksi työmarkkina-asemaan katsomatta. Esimerkiksi Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on yksilön työkyvyn ylläpito tai palauttaminen, ja kriteerit jättävät jo lähtökohtaisesti monet ihmiset ko. kuntoutuksen ulkopuolelle. 

Julkisuudessa on keskusteltu psykoterapeuttien riittävyydestä ja terapiaa tarvitsevien ihmisten kohtaamista haasteista löytää sopiva terapeutti. Kyse ei ole vain siitä, etteikö koulutettuja psykoterapeutteja olisi riittävästi, vaan myös siitä, että ihmisten mahdollisuudet saada psykoterapiaa ovat hyvin eriarvoiset. Maksukykyisellä, lievistä mielenterveyden häiriöistä kärsivän ihmisen on huomattavasti paremmat mahdollisuudet löytää itselleen sopiva terapeutti, kuin ihmisen, jonka terveydentila ei riitä monivaiheisiin yhteydenottoihin potentiaalisten terapeuttien suuntaan, tai jolla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa mielenterveytensä hoitamisesta.

Nähdäkseni kuntien perustason palveluiden psykoterapeuttiosaamisen vahvistamisella voidaan parantaa ihmisten mahdollisuuksia saada terapiaa aidosti matalalla kynnyksellä. HUS tarjoaa psykiatriaan erikoistuville lääkäreille mahdollisuuden opiskella työajalla psykoterapeutiksi. Työnantaja maksaa opinnot ja niitä saa tehdä työajalla. Nuorisopsykiatrian linjajohtaja Laura Häkkisen mukaan opintojen kustantaminen lääkäreille toimii rekrytointivalttina ja tuo lisää psykoterapiaosaamista julkiseen terveydenhuoltoon. (Lääkärilehti 12.4.2021) 

HUS:n psykiatrialla erikoistuville lääkäreille tarjoamaa mahdollisuutta kouluttautua psykoterapeutiksi työn ohessa kannattaa Turussa kokeilla myös muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamisen kehittämiseksi sekä mielenterveyttä tukevien palveluiden parantamiseksi. Mahdollisuus kouluttautua psykoterapeutiksi työn ohessa olisi myös merkittävä rekrytointivaltti, jolla voidaan sitouttaa työntekijöitä perustason julkisten mielenterveyspalveluiden kehittämiseen.

19.4.2021 jätin Turun kaupunginvaltuustossa aloitteen, jossa esitin, että (1) sosiaali- ja terveyslautakunnalle valmistellaan esitys palveluista, joiden parissa psykoterapiaosaamista vahvistetaan. (2) Tämän pohjalta muodostetaan kriteerit, joiden perusteella työntekijöille tarjotaan mahdollisuutta psykoterapiaopintoihin työajalla työnantajan kustannuksella. (3) Koulutukseen osallistuvien työntekijöiden kanssa tehdään koulutussopimus, johon sisältyy suunnitelma siitä, kuinka koulutuksessa saatavaa psykoterapiaosaamista hyödynnetään kaupungissa sekä koulutuksen aikana että sen jälkeen.

Kunnallisissa palveluissa ei valita asiakkaita, ei harjoiteta kermankuorintaa vaan kaikkia tuetaan ja hoidetaan. Monella kunnissa työskentelevällä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisella on kokemusta vaativasta mielenterveystyöstä ja hyvät edellytykset psykoterapeutiksi kouluttautumiseen. Soveltamalla HUS:n psykiatrialla lääkäreille tarjottua mahdollisuutta kouluttautua työajalla, voidaan parantaa perustason mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja saada kentälle julkisten ja yhdenvertaisten mielenterveyspalveluiden kehittämiseen sitoutuneita osaavia ja kokeneita psykoterapeutteja.

Advertisement

Syrjinnästä vapaa Turku!

Viime viikon maanantaina osallistuin Turun seudun Setan ja Homoglobiinin järjestämään vaalipaneeliin Turun yliopistolla. Seuratessani paneelia yleisöstä vakuutuin ajatuksesta siitä, että tulevan valtuuston on ensitöikseen tehtävä Turusta syrjinnästä vapaa kunta. Syrjinnästä vapaassa kunnassa ihmistä ei aseteta eriarvoiseen asemaan sukupuolen, seksuaalisuuden eikä myöskään etnisyyden, uskonnon tai muun maailmankatsomuksellisen taustan vuoksi. Tässä kirjoituksessa keskityn aiheeseen erityisesti seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolipuolivähemmistöjen näkökulmasta, mutta on selvää, että myöskään muihin edellä mainittuihin tekijöihin perustuvaa syrjintää ei tule hyväksyä.

Puhe syrjinnästä vapaasta kunnasta voi äkkiseltään kuulostaa epäkonkreettiselta. Ehkä mieleen tulee sama ajatus kuin Setan paneeliin osallistuneelle Perussuomalaisten ehdokkaalle, joka puheenvuorossaan pohti ääneen, onko kunnan poliittisilla päättäjillä todella vaikutusmahdollisuuksia siihen kuinka yksittäiset ihmiset kohtelevat toisia ihmisiä arjessa? Vastaus on kyllä, ja mahdollisuuksien lisäksi päättäjillä on siihen mielestäni myös velvollisuus.

Vaikka syrjinnästä vapaata kuntaa ei rakenneta hetkessä, prosessin alkuun saamisen ei tulisi olla erityisen vaikeaa: kyse on ennen kaikkea tahdosta ja halusta muuttaa eri tyyppisiä toimintatapoja. Yhdenvertaisuutta ja vähemmistöjen oikeuksia ja asemaa voidaan Turussa edistää konkreettisilla, kohtalaisen helposti toteutettavilla keinoilla. Muutos ei vaadi valtavaa määrää taloudellisia resursseja, vaan tarvitaan ihmisiä, jotka asennoituvat aiheeseen vakavasti ja ottavat sen agendalleen.

Yhdenvertaisuuden edistäminen ja toteuttaminen kunnassa kietoutuu vahvasti ainakin kunnan järjestämiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, kasvatus- ja opetustyöhön sekä kunnan toimiin työnantajana. Edellä mainitut palvelut koskettavat lähes järjestäen jokaista ihmistä elämän aikana sekä suoraan että palveluita käyttävien tai niiden tuotantoon osallistuvien läheisten, ystävien tai tuttavien kautta.

Yhdenvertaisuus varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa
Valtaosa lapsista osallistuu kunnan järjestämään varhaiskasvatukseen, ja käytännössä jokainen viimeistään vuotta ennen peruskoulun alkua alkavaan esiopetukseen. Jo varhaiskasvatuksessa on kasvatuksen pohjana oltava yhdenvertaisuuden periaate, joka tulee kirjata kuntakohtaiseen varhaiskasvatusuunnitelmaan, johon pohjautuu varhaiskasvatusta antavien kunnallisten päiväkotien kasvatus- ja opetustyö. On oltava selvää, että jokaisessa kunnallisessa päiväkodissa sateenkaariperheitä kohdellaan yhtä arvokkaasti kuin kaikkia muitakin perheitä, eikä yhdenkään vanhemman tai lapsen ei pidä tuntea epävarmuutta siitä suhtaudutaanko kaupungin järjestämässä päivähoidossa perheeseen, jossa äidin ja isän sijaan on kaksi äitiä tai kaksi isää, yhtä kunnioittavasti kuin kaikkiin muihinkin perheisiin. Ihmisten kohtaama syrjintä ei aina johdu ilkeydestä tai halusta olla epäoikeudenmukainen, vaan esimerkiksi ennakkoluuloista ja tiedon puutteesta. Vaikka syrjintää ei voida hyväksyä, ennakkoluuloisia asenteita voidaan yrittää ymmärtää ja ennen kaikkea niitä voidaan muuttaa esimerkiksi koulutuksen avulla.

Kasvatuksen ja opetuksen läpäisevä yhdenvertaisuusperiaate seuraa päivähoidosta ja esikoulusta myös peruskouluun. Myös peruskoulua ohjaa valtakunnallinen perusopetuksen opetuksen perusteet ja kuntakohtaisesti tehtävät opetussuunnitelmat, joissa on huomioitava monet erilaiset vähemmistöt ja ihmisten moninaisuus. Koulussa yhdenvertaisuutta voidaan edistää monin tavoin. Huomiota pitää kiinnittää muun muassa oppimateriaaleihin  (oppikirjat, kuvat, elokuvat, sadut, taide jne), joiden kautta on mahdollista joko vahvistaa olemassa olevia stereotyyppisiä rakenteita tai vaihtoehtoisesti purkaa niitä sekä rakentaa moninaisempaa kuvaa siitä mikä on “normaalia”. Oppimateriaaleissa tulee siis suosia normikriittistä ja sukupuolisensitiivistä materiaalia. Mikäli sitä ei vielä ole riittävän laajasti, sitä voidaan kunnan aloitteesta myös tuottaa tai tilata.

Yksi aihe johon liittyen koen, että moni lasten ja nuorten parissa työskentelevä voisi täydennyskoulutuksen kautta saada erittäin tärkeitä eväitä arkiseen työhön ja yhdenvertaisuuden edistämiseen liittyy nimittelyyn tai ns. homotteluun. Homottelu saattaa toisinaan alkaa jo päiväkoti-ikäisenä, vaikka lapset eivät edes tietäisi mitä homo tarkoittaa. Nimittelyn kohteeksi on joutuu jatkuvasti lukuisia eri ikäisiä lapsia ja nuoria. Mielestäni on selvää ettei homottelua saa katsoa läpi sormien, mutta epäilen, että sitä läpisormien katsomista tapahtuu, koska aina ei oikein osata tapoja, joilla homotteluun olisi paras puuttua. Luulenkin, että moni kasvattaja ja opettaja hyötyisi koulutuksesta, jossa olisi mahdollisuus pysähtyä hetki miettimään konkreettisia keinoja miten homotteluun tai muuhun vastaavaan syrjivään nimittelyyn puututaan, ja kuinka kasvatus- ja opetustyössä laajemmin otetaan huomioon ihmisten moninaisuus niin seksuaalisuuden kuin sukupuolenkin saralla.

Kasvatus- ja opetustyössä uusinnetaan helposti kaksijakoisia, stereotyyppisiä sukupuolikäsityksiä: tytöiltä ja pojilta odotetaan tiedostamattomasti erilaista käytöstä, ja soveliaan käytöksen rajat määrittyvät usein sukupuolen mukaan. Vaaliteemoissani olen esittänyt, että Turun kaupungin tulee laatia opetus- ja kasvatusalan työntekijöille sukupuolisensitiivistä kasvatusta käsittelevät ohjeet, sekä tarjota kasvatus- ja opetusalan työntekijöille käytännön koulutusta siitä, kuinka tunnistaa ja vähentää sukupuolittuneita käytäntöjä päiväkotien ja koulujen arjessa. Sukupuolisensitiivinen kasvatus tukee erityisesti niiden lasten ja nuorten kehitystä, joilla on vaikeinta mukautua perinteisiin ahtaisiin stereotyyppisiin sukupuolimalleihin, mutta on yhdenvertaisuuden periaatteen mukainen lähtökohta kaikelle kasvatus- ja opetustyölle.

Transsukupuolisten ihmisten oikeudet otettava myös vakavasti
Yksi tärkeä kysymys, joka usein jää seksuaalivähemmistöjä huomattavasti pienemmälle huomiolle, on transsukupuolisten ihmisten oikeudet. Tällä hetkellä Suomessa transtutkimuksia tehdään Helsingissä ja Tampereella transklinikoilla. Turussa vakavaksi ongelmaksi on muodostunut se, että transukupuolinen ihminen ei käytännössä saa julkiselta puolelta lähetettä transtutkimuksiin, vaikka lääkärillä olisi se velvollisuus sitä tarvitsevalle ihmiselle antaa. Sen sijaan lähetteen tarvitsevia ihmisiä pompotellaan yhdelle jos toiselle vastaanotolle ja entuudestaan yksilölle todennäköisesti raskaassa prosessissa tai elämäntilanteessa olevia ihmisten elämäntilanteista tehdään täysin tarpeetta helvettiä.

Vaikka transukupuolisten asiat koskettavat suoraan vain pientä osaa kunnan asukkaista, kunnan on huomioitava transsukupuolisten hoitoprosessissa olevien ihmisten huomioonottaminen vapaa-ajanpalveluissa. Turun kaupungin osoitettava esimerkiksi uimahallivuoroja, jolloin myös niillä kuntalaisilla, jotka eivät mahdu kummankaan perinteisen sukupuolikategorian alle, on mahdollisuus verovaroin tuotettujen palveluiden käyttöön. Kupittaan urheiluhallin pukuhuoneista yksi voidaan määritellä pysyvästi unisex-pukuhuoneeksi, jonka käyttö ei ole rajattu minkäänlaisin sukupuoleen liittyvin rajoin. Unisex-pukuhuone voidaan osoittaa myös Paavo Nurmi stadionin pukuhuonetiloista. Liikunta- ja vapaa-ajan palveluita tuotettaessa ja ylläpidettäessä on muutoinkin otettava normiksi, että palveluiden järjestämisessä otetaan huomioon kaupungissa asuvien ihmisten moninainen kirjo.

Yhdenvertaiset palvelut järjestetään kunnan omana työnä
Turku on noin 13 000 ihmisen työpaikka ja kaupungilla työskentelee henkilökuntaa hyvin monenlaisissa työtehtävissä. Syrjinnästä vapaassa Turussa voitaisiin sitouttaa työntekijät syrjinnän vastaisiin periaatteisiin jo työntekijöiden rekrytointivaiheessa. Periaatteista voitaisiin kertoa jo työhaastattelussa ja etenkin heti työn aloitusvaiheessa, jolloin työntekijöille tarjotaan myös asianmukaista koulutusta ja perehdystystä syrjinnän vapaan kunnan periaatteisiin keskittyen eritoten niihin seikkoihin, jotka koskevat työntekijän omaa alaa.

Yhdenvertaisuus on myös vahva lisäperuste myös sille, että kunnalliset peruspalvelut tulee tuottaa kunnan omana työnä: näin palvelut säilyt demokraattisessa kontrollissa ja palveluita käytännössä tuottavat työntekijät ovat työsuhteessa kuntaan. Tällöin kunta pystyy pitämään huolen siitä, että työntekijät saavat myös tarvitsemansa ohjauksen ja koulutuksen, jota vaaditaan esimerkiksi yhdenvertaisen kasvatus- hoito- tai opetustyön toteuttamiseksi.

Koko Turun kaupungin keskushallinto ja kaupungin kaikki hallintokunnat on saatava toteuttamaan syrjinnästä vapaan kunnan periaatteita. Ensi alkuun voimme osoittaa hallinnosta viranomaisen, jonka vastuualueeseen kuuluu vastata seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisesta kaupungin työpaikoilla ja kaupungin järjestämissä palveluissa. Viranhaltijan tehtävä on tukea kunnan työntekijöitä, työntekijöiden esimiehiä ja tulosaluejohtajia ja tarjota tarvittavaa täydennyskoulutusta tahoille, joilla sitä tarvitaan. Täydennyskoulutusten sisällöt rakennetaan monialaisessa yhteistyössä yhdessä kuuntelemalla muun muassa syrjintää kohdanneiden ihmisten kokemuksia, kunnan työntekijöitä sekä tekemällä yhteistyötä muun muassa Setan kanssa ja hyödyntämällä aiheeseen liittyvää akateemista tietoa ja osaamista.

Edellä esitetyt keinojen lisäksi on todennäköisesti monia muita mahdollisia ja toimivia keinoja syrjinnän vähentämiselle. Ehkä osa esittämistäni keinoista on toimivampia kuin toiset, ja niiden ulkopuolelle jää vielä varmasti monia aiheiseen liittyviä tärkeitä näkökulmia. Toivottavasti edellä esitetyt ajatukset toimivat kuitenkin keskustelunavauksena laajemmalle suunnittelulle siitä kuinka teemme Turusta ihmisoikeuksia kunniottavan, syrjinnästä vapaan sateenkaarikaupungin kaupungin.