Kotihoidon työntekijöiden palkkauksen nostaminen naapurikuntien tasolle
Kotihoidon työntekijöiden palkkataso Turussa on naapurikuntiin nähden selkeästi heikompi.
Heikko palkkataso ja työn vaativuus ovat aiheuttaneet jatkuvia ja laajamittaisia rekrytointivaikeuksia, jotka näkyvät työntekijöiden jaksamisessa ja kotihoidon laadussa.
Tarkastuslautakunnan kertomuksen (2019) mukaan asiakaspalautteen perusteella yksi keskeisimmistä ongelmista koetaan olevan hoitajien suuri vaihtuvuus. Sijaisten saamisessa on vaikeuksia ja yli puolet kenttähenkilöstöstä on täysin eri mieltä siitä, että työntekijöiden työssä viihtyvyydestä pidetään huolta.
Hoidettavat asiakkaat ovat entistä enemmän monisairaita, jolloin käytännön hoitotyö on aiempaa vaativampaa. Liian suuret asiakasmäärät ja työntekijöiden kiire vaikeuttavat muun muassa ravitsemuksen tilan seurantaa ja sen hallintaa.
(Ks. Arviointikertomus 2019. Turun kaupungin tarkastuslautakunta 19.5.2020)
Edellä esitetyn perustuen esitämme, että kotihoidon työntekijöiden peruspalkat nostetaan naapurikuntien tasolle.
Kuluneella viikolla kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyssä oli kiistanalainen Pernon Saarenmaankadun asemakaavaehdotus. Kaavamuutosalueen vieressä on kulttuurihistoriallisesti arvokas Pernon kartano ja jalopuumetsikkö. Kartanon ympäristöön on 1990-luvulla rakennettu rivi- ja kerrostaloalue ja asuinrakentamisen viereen on kaavassa osoitettu VU-merkintä Pernon urheilualueelle. Kyseistä urheilualuetta ei kuitenkaan ole rakennettu, vaan se on tällä hetkellä rakentamatonta viheraluetta. Kaavaehdotuksessa rakennetaan neljä uutta kerrostaloa Suursaarenpuiston jalopuumetsikön kaakkoisrinteeseen rakennettujen neljän kerrostalon ja näiden eteläpuolella olevien rivitalojen väliin sekä kaavasta poistuvan VU urheilualueen pohjoiselle osalle.
Nykyisessä kaavassa olevien kerrostalojen rakennusalat ovat 1440, 2080, 2080 ja 1440 kerrosalaneliömetriä. Kaavaehdotuksen mukaisten uudisrakennusten kunkin rakennuksen rakennusalakohtainen rakennusoikeuden määrä olisi 2440 kerrosalaneliömetriä. Toisin sanoen uudet rakennukset ovat huomattavasti massiivisempia kuin niiden taakse jäävää vanhat kerrostalot, puhumattakaan lähellä olevista rivitaloissa. Huomattavaan uudisrakentamisen määrään on yhdistetty myös huomattava määrä pysäköintipaikkoja. Näin ollen ehdotuksen mukaisen rakentamisen vaikutus asuinympäristöön olisi erittäin merkittävä. Paikan päällä kaavan ratkaisujen ongelmat mielestäni tulevat erityisen selkeästi esiin. Uudisrakentamisen määrä olisi kaavan valmistelussa tullut määritellä siten, että se istuu kohtuullisesti olemassa olevan asutuksen yhteyteen.
Kaavan tavoitteena on kerrostaloalueen tiivistäminen, liito-oravien kulkureitin turvaaminen huomioimalla lajin ekologinen yhteystarve kaava-alueella ja osoittaa kulkuyhteys täydentyvään Paavonpolut-reitistöön. Ekologinen yhteys on kaavaehdotuksessa huomioitu kaavamerkinnällä pi/s (”pihamaa, jolla ympäristö säilytetään. Alue on osa ekologista käytävää, joka toimii liito-oravien levähdyspaikkana. Alueen suunnittelussa ja ylläpidossa tulee huomioida sen luonnonsuojelullinen arvo ja lehtomaista puustoa tulee hoitaa jatkuvasti uusiutuvana.”).
Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä riittääkö pelkkä kirjallinen merkintä kaavassa suojaamaan ekologista yhteyttä ja mm. liito-oravien reittejä, mikäli esitetty raskas rakentaminen toteutuu? Myös Ely-keskuksen lausunnossa todetaan, että jää epäselväksi kuinka yhteyden säilyttäminen kaavamääräyksillä ja -merkinnöillä tosiasiallisesti turvataan.
Koska emme voineet tukea kaavaehdotuksen mukaisia ratkaisuja, esitimme lautakunnassa Alpo Lähteenmäen kanssa, että kaavaehdotuksesta poistetaan nykyisessä kaavassa Pernon urheilualueelle (VU) osoitettu uudisrakennus (2440 kem, VI) ja siihen liittyvät pysäköintipaikat. Lisäksi kyseisen poistetun rakennuksen viereen jäävän kerrostalon sijaintia olisi tullut tarkastella uudelleen siten, että sen varjostus- ja muut vaikutukset nykyiseen asutukseen minimoitaisiin.
Esityksemme ei varmasti poistaisi kaikkia kaavan ongelmakohtia, mutta tekisi kaavaehdotuksesta esitettyä huomattavasti paremman. Kaavaehdotuksen mukainen rakentaminen johtaisi kohtuuttomaan asuin- ja luonnonympäristöjen arvojen heikentymiseen kaava-alueella ja sen lähiympäristössä. Kaavaehdotuksen myötä poistuu nykykaavassa Pernon urheilualueeksi osoitettua VU-alue ja ahtaa olemassa olevien kerrostalojen edustan käytännössä täyteen autopaikkoja. Osoitettu rakentaminen heikentää myös olemassa olevaa ekologista yhteyttä kaavan ulkopuolella oleviin viher- ja luontoalueisiin.
Kaavaehdotus hyväksyttiin lautakunnassa äänin 11-2, josta se siirtyy seuraavaksi kaupunginhallituksen kautta kaupunginvaltuuston käsittelyyn.
Mikäli vaalipuheisiin olisi uskominen, lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä ja perheiden varhaista tukemista kannatetaan lähes kaikissa puolueissa oikealta vasemmalle.
Puheet ennaltaehkäisystä ovat kuitenkin toteutumaton ideaali, jonka esteenä on pitkään jatkuneet julkisten palveluiden sopeutustoimet, ja alati kasvavat yhteiskunnan vaatimukset, jotka heijastuvat aikuisten jaksamisen lisäksi myös lasten ja nuorten elämään. Liian usein tukea saadaan vasta kun ongelmat ovat jo kärjistyneet.
Lasten ja perheiden hyvinvointiin vaikuttavat monet poliittiset päätökset. Jokapäiväiseen arkeen vaikuttavien palveluiden, kuten varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja sosiaalipalveluiden järjestämisen vastuu on kunnilla.
Leikkauspolitiikka vesittää varhaisen tuen
Turun politiikassa palveluiden aidon kehittämisen sijaan päätöksentekoa on jo monia vuosia ohjannut säästöt ja palveluiden sopeuttaminen. Valtuustokaudella 2013–2017 leikkauksia palveluihin tehtiin uudistamisohjelmien nimissä. Vuonna 2019 valtuusto päätti 59 miljoonan euron sopeutusohjelmasta. Tiukka kulukuuri näkyy työntekijöiden jaksamisessa, palveluiden laadussa ja ihmisten tosiasiallisesti saamassa tuessa.
Sopeuttamisen ääneen lausuttuna tavoitteena on kaupungin investointikyvyn turvaaminen, vaikka on poliittisesti kiistanalaista mitä investointeja kaupungissa todella tarvitaan. Kun palveluita järjestetään alimitoitettujen budjettien puitteissa, hyvätkin ajatukset palveluiden parantamisesta ja varhaisten tuesta jäävät usein toteutumatta.
Korona-aika lisää palveluiden tarvetta
Pitkään jatkunut korona-aika kärjistää tilanteita entisestään ja laajentaa apua ja tukea tarvitsevien määrää. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja perheiden tukeminen onkin keskeinen tavoite, jonka puolesta tulevalla valtuustokaudella on toimittava.
Äitiys- ja lastenneuvolan työntekijöiden työmäärä on pidettävä kohtuullisena siten, että työntekijöillä on aikaa kohdata asiakasperheet ja paneutua lasten ja perheiden tilanteisiin. Kasvatus- ja perheneuvolan resursseja on vahvistettava, jotta matalan kynnyksen palveluksi tarkoitetun palvelun piiriin pääsyn hidasteena ei ole kohtuuttoman pitkä jono.
Keskeinen varhaisen tuen palvelu on varhaiskasvatus. Jotta se palvelee tarkoitustaan ja todella tukee lapsia, palvelun laatua on parannettava. Ryhmäkokoja pienennettävä ja hoitopaikkojen saatavuus turvattava kaikilla asuinalueilla. Myös koulunkäynnin haasteisiin ja oppimisvaikeuksiin on saatava tukea välittömästi. Liian pienet opetus- ja ohjausresurssit eivät ole peruste oppilaan oikeuksien epäämiselle.
Konkreettista tukea perheiden arkeen
Perheille, joilla on haasteita vanhemman tai vanhempien jaksamisen kanssa, arjen sujuvuutta helpottavia palveluita, kuten lapsiperheiden kotipalvelua, on tarjottava matalalla kynnyksellä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä erityislasten perheiden kaikkien perheenjäsenten jaksamiseen.
Lasten ja perheiden eriarvoisuus kärjistyy usein koulujen ja päiväkotien loma-aikoina. Turussa kannattaisi ottaa mallia Helsingistä, jossa on jo 1940-luvulta saakka tarjottu koulujen loma-aikoina maksuttomat puistoruokailut lapsille ja nuorille kaupungin leikkipuistoissa.
Jotta ennaltaehkäisy ja varhainen tuki eivät jää vain vaalien alla harjoitettavaksi sanahelinäksi, Turun politiikkaan tarvitaan vahvaa vasemmistoa, joka haastaa harjoitetun kokoomuspolitiikan ja leikkausten sijaan toimii palveluiden parantamiseksi.
Elina Sandelin
vs. varhaiskasvatuksen erityisopettaja, FM Turun kaupunginvaltuutettu
Yleisen kirjastotoiminnan järjestäminen kuuluu kunnan lakisääteisiin tehtäviin. Lain mukaan kirjastotoiminnalla tulee edistää väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin, tiedon saatavuutta ja käyttöä, lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa, mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen sekä aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta (Laki yleisistä kirjastoista 29.12.2016/1492).
Kirjastojen tehtävänä on muun muassa tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin, ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa, edistää lukemista ja kirjallisuutta, tarjota tietopalvelua, ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon, tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan sekä edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua.
2010-luvulla sosioekonomisen taustan vaikutus lasten ja nuorten oppimistuloksiin on huolestuttavalla tavalla vahvistunut. Yksilöiden väliset erot kielellisissä taidoissa näkyvät jo ennen koulun aloittamista. Vuoden 2018 PISA-tutkimuksissa Suomi oli edelleen lukutaidon kärkimaa, mutta oppilaiden osaamiserot olivat historiallisen suuret. Osaamiserojen kasvun taustalla on monia yhteiskuntapoliittisia toimia, joita on tehty sekä valtion että kuntien tasoilla.
Tarkasteltaessa Turun kaupungin lähikirjastoverkkoa, voidaan esittää kysymys siitä, kuinka hyvin kirjastolain mukaiset tavoitteet yhdenvertaisuuden edistämisestä ovat toteutuneet. Verrattaessa nykytilannetta 11 vuotta takaperin olleeseen tilanteeseen Itä-Turun isojen lähiöiden, Varissuon ja Lausteen, kirjastopalvelut ovat heikentyneet dramaattisesti.
Vuonna 2010 tehtyjen säästötoimenpiteiden seurauksena Varissuon kirjaston asiakaskäytössä olevia tiloja supistettiin yhdistämällä aiemmin kahdessa kerroksessa toimineen kirjaston asiakaspalvelutoiminnot yhteen kerrokseen. Vuonna 2019 suljettiin Lausteen koulurakennus sekä rakennuksessa toiminut kirjasto. Sisäilmaongelmista kärsineen koulurakennuksen korvaaminen uudisrakennuksella ei ole edennyt.
Kirjastopalveluiden heikennyksiä on siis Turussa kohdistunut alueille, joissa on suhteellisen paljon sosioekonomista huono-osaisuutta, vaikka yhdenvertaisuuden edistämiseksi näiden alueiden palveluihin tulisi erityisesti panostaa. Esimerkiksi lasten ja nuorten lukutaidon edistämisessä kirjastojen ja oppilaitosten välinen yhteistyö on keskeisessä asemassa. Jotta yhteistyö koululais- ja päiväkotiryhmien kanssa sujuu, matka kirjastoon tulee olla lyhyt ja tilaa riittävästi.
Edellä esitettyyn perustuen esitämme, että
Varissuon kirjaston asiakaskäytössä olevia kirjastotiloja laajennetaan. Vapaaseen asiakaskäyttöön osoitetaan tilat kunnon kokoiselle lasten- ja nuorten osastolle, tietokirjallisuudelle ja aikuisten kaunokirjallisuudelle sekä riittävästi rauhallista tilaa keskittymistä vaativaa opiskeluun ja työskentelyyn. Asiakaskäytössä olevien tilojen laajentamisen yhteydessä kirjaston alakerrassa toteutettavalle yhdistystoiminnalle turvataan laadukkaat toimitilat tarvittaessa nykyisen kiinteistön ulkopuolelta.
Lausteen koulurakennuksessa toimineelle kirjastolle toteutetaan pikimmiten uudet tilat. Uusiin tiloihin taataan riittävästi tilaa eri käyttäjäryhmille, lapsille, nuorille ja aikuisille.
Aloitettu jätetty Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa 25.1.2021
Viime tiistaina kaupunkiympäristölautakunta merkitsi tiedoksi Turun hallinto-oikeuden päätöksen hylätä Nummenpakalle sijoittuva Tammitien asemakaava. Tänään maanantaina 18.1. myös kaupunginhallitus merkitsi päätöksen tiedoksi sekä päätti asemakaavoituksen uudelleen käynnistämisestä.
Turun valtuusto hyväksyi Tammitien asemakaavan vuoden 2019 lopulla. Nähdäkseni oikeuden päätös tulisi ottaa vakavasti ja pohtia sen pohjalta perusteellisesti asioita, jotka kaupungin kaavoituksessa eivät ehkä kestä päivänvaloa – tai tässä tapauksessa oikeudellista arviointia.
Yksi seikka nähdäkseni on kaavoituksen liiallinen ylimalkaisuus. Tämä on piirre, jonka arvioin viime vuosien aikana voimistuneen: merkinnät ja määräykset kaavakartoissa pyritään tietoisesti jättämään osin ympäripyöreiksi. Tämän seurauksena kaavoittaminen ei ohjaa rakentamista selkeästi vaan, kuten oikeistolaiseen puheenparteen kuuluu, toimii ”mahdollistajana”, jolloin kaavat mahdollistavat monenlaista, mutta kaavasta päätettäessä ei oikeastaan pystytä kunnolla hahmottamaan mitä kaikkea tämä voi pitää sisällään. Näin ollen hämärtyy mitkä tahot todella käyttävät valtaa siinä miten ja minkälaiseksi kaupunki kehittyy ja rakentuu. Toisin sanoen kaavoituksella ohjaillaan paikoitellen liian löyhästi.
Kun Tammitien asemakaava oli kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyssä esitin, että kaava olisi palautettu valmisteluun ja kaavan uudessa valmistelussa uudisrakentamisen mittasuhteet olisi sopeutettava paremmin nykyiseen Nummenmäen rakennuskantaan ja rakennusalat määritellä kaavassa tarkemmin. Myös valtuustossa Vasemmistoliitto esitti kaavan palautusta, mutta enemmistö valtuutetuista taipui kaavan taakse.
Tammitien kaavasta valitettiin paikallisen pientaloyhdistyksen puolesta. Hallinto-oikeus kumosi, koska sen heikon ohjaavuuden vuoksi ei ole mahdollista arvioida täyttääkö asemakaava MRL:n 54 pykälän sisältövaatimukset (kuvassa lainaus hallinto-oikeuden päätöksestä). Muihin Nummenmäen pientaloyhdistyksen tekemässä valituksessa esitettyihin valitusperusteisiin oikeus ei ottanut kantaa.
Lainaus Turun hallinto-oikeuden päätöksestä 22.12.2020.
Nyt kun kaavan valmistelu käynnistetään uudestaan, uudessa valmistelussa rakennusalojen määrittely ja asemakaavamääräykset ja -merkinnät on tehtävä riittävällä selkeydellä ja tarkkuudella. Uuden valmistelun aikana on syytä myös harkita perusteellisesti sitä miten ja minkälaista rakentamista kyseiselle kaava-alueelle halutaan. Kaava-alue on paikalla, johon on hyvä kaavoittaa uutta asuinrakentamista. Se tulee kuitenkin tehdä hyvin, riittävällä tarkkuudella ja alueen arvot ja ominaispiirteet huomioonottaen.
Tiistaina 17.11.2020 kaupunkiympäristölautakunnan kokouksen esityslistan asioista kolme liittyi konserttitaloon: listalla oli (1) Itsenäisyydenaukiolle esitetyn uuden konserttitalon asemakaavaluonnos, (2) nykyisen Aninkaistenmäen konserttitalon ja ammatti-instituutin asemakaavaluonnos, sekä (3) uuden konserttitalon hankintaprosessista päättäminen. Kaikki kolme asiaa liittyvät toisiinsa, mutta samanaikaisesti jokainen niistä sisältää oman laajahkon problematiikkansa, joista mitään ei tulisi sivuuttaa ennen kuin toisista päätetään. Ikävä kyllä tämä ei käynyt toteen, vaan hankintaprosessista päätettiin poikkeuksellisella kiireellä, kaava-asioiden jäädessä vielä lautakunnan pöydälle lisäpohdintoja ja keskusteluja varten.
Aninkaistenmäen konserttitalo ja kiinteistönjalostusbisneksen ongelmat
Kaupungissa on jo pitkään tiedostettu nykyisen konserttitalon puutteet. Vastatakseen orkesterin nykyisiin, ja tuleviin tarpeisiin vanha konserttitalo tarvitsisi mittavan peruskorjauksen ja laajennuksen. Konserttitalon kaavaluonnoksessa ajatuksesta peruskorjata rakennus on kuitenkin luovuttu. Kaavan tavoitteena on uuden käyttötarkoituksen osoittaminen konserttitalolle ja Aninkaistenmäen ammatti-instituutin oppilaitokselle sekä täydennysrakentaminen kaava-alueelle. Kaupungin tavoitteena on siis kaavoittaa alue uudelleen, jotta se voidaan myydä, ja korvata myyty konserttitalo Itsenäisyydenaukiolle sijoitettavalla uudella konserttitalolla.
Konserttitalon kiinteistön kehittäminen muuhun kuin orkesterin toiminnan käyttöön ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Turun konserttitalo on kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokas. Vuonna 2004 vahvistetussa Turun kaupunkiseudun maakuntakaavassa rakennus on suojeltu. Konserttitalon ja ammatti-instituutin rakennusten rakennusprojektit aloitettiin sotien jälkeen 1940-luvun lopulla Parkinmäen kallioiden louhinnalla. Rakennukset saatiin valmiiksi 1950-luvun alussa mm. Göteborgin ystävyyskaupungilta saaduin lahjoitusvaroin. Teija Mustosen tekemän rakennusselvityksen mukaan ”puhdaslinjaisen, 1950-luvun modernismia edustavan kokonaistaideteoksen jokainen osa ja yksityiskohta on huolella viimeistelty, ja alusta saakka sen pääkäyttö on ollut toimia musiikkitilaisuuksien ja konserttien esityspaikkana”. Rakennuksessa on yhä useita alkuperäisestä säilyneitä elementtejä, materiaaleja ja sisustusta. (Mustonen 2011.)
Mikäli rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja halutaan vaalia, rakennus tulisi jatkossakin pitää konserttikäytössä. Uuden musiikkitalon ja kulttuurin puolesta puhuvien puhe sivuuttaa nykyiseen rakennuksen kiistattomat kulttuurihistorialliset ja rakennustaiteelliset arvot.
Konserttitalon kiinteistökehittämiseen liittyy huomattavia taloudellisia riskejä: suojeluarvot ja niiden vaatimat suojelumerkinnät asettavat kiinteistön kehittämiselle huomattavia rajoitteita. Ei ole lainkaan varmaa, että rakennus herättää potentiaalisissa ostajissa niin merkittävää kiinnostuksen kohdetta kuin kaupungin toiveissa on. Havitellut voitot saattavat jäädä paljon toivottua pienemmiksi. Mikäli kaupunki samaan aikaan rakentaa omaa uutta suurta konserttitaloa, onko jollakin yksityisellä taholla samanaikaisesti intressi sijoittaa merkittäviä summia kiinteistöön, johon kuuluu suojeltu vanha konserttitalo? Ehkä ei, mutta tähän kaupunki näyttää vahvasti luottavan. Liiketaloudellisesti on epätodennäköistä, että Turun kokoisessa kaupungissa olisi tarvetta kahdelle suurelle konserttitalolle.
Toki voidaan myös pohtia, onko kaavoitusprosessi, joka lähtee liikkeelle hyvin vahvasti rakennuksen kiinteistönjalostamisesta ja voitontavoittelusta, ylipäänsä yhdistettävissä kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti näin arvokkaan rakennuskohteeseen.
Kaavoittaminen Itsenäisyydenaukiolle asettaa koko hankkeen riskialttiiksi
Mielestäni vanhan konserttitalon peruskorjaus ja laajennus olisi realistisin ja taloudellisesti kestävin ratkaisu orkesterin tilakysymykseen. Mikäli tämä ratkaisu olisi saanut aiemmin laajempaa kannatusta päättäjien keskuudessa, konserttitaloasiassa oltaisiin nyt huomattavasti nykyistä pidemmällä. Orkesterin näkökulmasta ratkaisu ei toki ole täydellinen. Ratkaisussa jouduttaisiin tekemään kompromisseja orkesterin toiveiden ja tavoitteiden suhteen, mutta sillä varmistettaisiin se, että orkesterin työskentelyolosuhteiden parannukset eivät venähdä mahdollisesti jopa seuraavalle vuosikymmenelle.
Mikäli vanhaa konserttitaloa ei peruskorjata ja tilalle rakennetaan uusi, vähintä mitä hankkeelta on vaadittava, on sopiva paikka. Nyt valittu uudisrakennusvaihtoehto on päätetty sijoittaa Itsenäisyydenaukiolle jokirantaan, jo valmiiksi liian pienelle rakennuspaikalle. Paikanvalinnan taustalla on kaupunginhallituksessa keväällä 2020 tehty päätös. On kuitenkin tärkeää käsittää, että kaupunginhallituksen päätöksellä ei voida määrätä ennalta maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen asemakaavoitusprosessin lopputulemia. Näin ollen mediassa esitetyt väitteet siitä, että ”päätökset on jo tehty” perustuvat puutteelliseen ymmärrykseen siitä minkälaiset valmistelu-, kuulemis- ja vuorovaikutusprosessit tällainen vaikutuksiltaan merkittävä kaavaa jo lain mukaan vaatii.
Kaupunginhallituksen keväällä 2020 linjaama paikka on asemakaavoituksen näkökulmasta täysin absurdi. Aukio on osa kansallista kaupunkipuistoa. Toteutuessaan uusi konserttitalo täyttäisi puiston lähes kauttaaltaan. Itsenäisyydenaukion ympärillä on suojeltua rakennuskantaa, jonka kaupunkikuvallinen arvo on kaavoituksessa varmistettava. Sijoittamalla konserttitalo Itsenäisyydenaukiolle, tämä ei ole mahdollista. Lisäksi sijainti on liikenteellisesti erittäin vaikea. Liian ahdas rakennuspaikka rajaisi myös arkkitehtonisia ratkaisuja, joilla rakennus edes teoriassa voidaan toteuttaa, ja sulkee mahdollisuudet tehdä rakennukseen joskus tulevaisuudessa mahdollisesti tarvittavia laajennuksia.
Toisin sanoen uudisrakennuksen täysin hasardi paikan valinta tekee hankkeesta riskialttiin. On hyvin mahdollista – joidenkin arvioiden mukaan jopa todennäköistä – että kaavan valmistuttua se kaatuisi hallinto-oikeudessa, jonka seurauksena koko hanke lykkääntyisi. Näin ollen ilman asianmukaista riskianalyysia aloitetussa hankintaprosessissa veronmaksajien varoja olisi kulutettu jo huomattavia määriä hankkeeseen, jonka toteutumisesta ei olisi mitään takeita. Tällaisessa skenaariossa on mahdollista, että vanhan konserttitalon kiinteistönjalostuksessa olisi edetty jo pitkälle ja orkesterin tilatarveratkaisussa olisi aloitettava uudestaan lähtöruudusta. Tämä tuskin olisi uutta musiikkitaloa toivovienkaan toimijoiden näkökulmasta hyvä lopputulema. Ainoa voittaja tilanteessa olisi todennäköisesti hankintaprosessin kumppaniksi valittu rakennuttaja.
Päätöksenteon poikkeuksellinen kiire on huolestuttavaa ja vaarallista
Kaupunkiympäristölautakunnan yhteisesti sopiviin niin sanottuihin herrasmieskäytäntöihin kuuluu, että asian ollessa ensimmäisen kerran lautakunnan käsittelyssä, siitä annetaan ensimmäisessä käsittelyssä esittely. Tämän jälkeen asiasta keskustellaan. Mikäli asiaa esitetään jätettäväksi pöydällä ja yksikin lautakunnan jäsen tätä kannattaa, asian ollessa ensimmäistä kertaa käsittelyssä se jätetään pöydälle seuraavaan kokoukseen. Näin merkittävien asioiden käsittelylle ja päätöksenteolle saadaan riittävä harkinta ja poliittinen keskustelu. Asioiden pöytääminen on tarpeellista erityisesti silloin kun kokonaisuus vaatii monen asian huomioon ottamista ja päätöksentekoon liittyy suuria taloudellisia tai muita riskejä.
Tiistaina 17.11. lautakunnan käsittelyssä en ollut ainoa, jolle kokouksessa tuli yllätyksenä, että vaikka taloudellisesti hyvin merkittävään, ja asiasisällöltään monisyiseen konserttitaloasiaan liittyvät kaavat olivat jäämässä pöydälle, uuden konserttitalon hankintaprosessiasia jäisi pöydälle vain lautakunnan enemmistön näin äänestäessä. Asian esittelyn jälkeen esitin Alpo Lähteenmäen kannattamana, että asia jätetään pöydälle. Äänestyksessä asia meni tasan (6 jaa, 6 ei, 1 tyhjä), jolloin lautakunnan puheenjohtajan vihreiden Saara Ilvessalon ääni ratkaisi ja asian käsittelyssä siirryttiin päätöksentekoon.
Kaupunginvaltuusto päätti maanantaina 16.11.2020 talousarviopäätöksensä yhteydessä, että konserttitaloasian yhteydessä tehdään hanketta koskeva riskianalyysi. Tällaista riskianalyysiä ei kuitenkaan vielä ole tehty.
Koska konserttitaloasiaan liittyviä lukuisia isoja epävarmuustekijöitä ei ole päätöksentekijöiden ja viranhaltijoiden kesken riittävällä tavalla punnittu, valmiuksia hankintaprosessista päättämiseen ei ole ollut. Näin ollen esitin lautakunnassa hankintaprosessin keskeyttämistä ja lautakunnalle esitetyn päätösehdotuksen hylkäämistä. Esitykseni hävisi ja hankintaprosessi aloitettiin äänin 6–3, 4 tyhjää. Näin ollen uuden konserttitalon hanketta viedään eteenpäin jo ennen kuin kaavaa on olemassa. Asia hyväksyttiin kokoomuksen ja vihreiden äänin, SDP:n, keskustan ja yhden vihreän lautakunnan jäsenen edustajien äänestäessä asiassa tyhjää.
Asiaan voi kuitenkin vielä vaikuttaa. Viimeistään nyt Turussa on syytä ottaa tuumaustauko, keskeyttää hankintaprosessi, käsitellä asiaan liittyvät riskit perinpohjin ja valita realistisempi ja kestävämpi ratkaisu orkesterin ja konserttitoiminnan tuleviin tarpeisiin.
Niiden vuosien aikana, jotka olen ollut mukana Turun kuntapolitiikassa, varhaiskasvatuksesta on pidetty monia korupuheita, mutta konkretian tasolla asia on kiinnostanut valtuuston enemmistöä ensisijaisesti siitä näkökulmasta, kuinka kustannuksia varhaiskasvatuksesta voitaisiin alentaa. Vuoden 2021 talousarviokäsittely ei tuonut tähän muutosta.
Talousarvio ohjaa jälleen kerran varhaiskasvatuksen kustannusten alentamiseen. Tilanteessa, jossa jo nyt toimitaan liian pienillä resursseilla, on selvää, että säästöt varhaiskasvatuksesta johtavat väistämättä palvelun laadun, lasten hoidon ja opetuksen ja lasten oikeuksien heikentämiseen. Pyrkimys kustannusten alentamiseen kirjattiin talousarvioon jopa erikseen erillisellä kokoomuksen tekemällä ja vihreiden kannattamalla muutosesityksellä: Varmistetaan, että sivistystoimialalla varhaiskasvatuksen kustannukset pyritään saattamaan verrokkikaupunkien tasolle laatimalla tarkempi selvitys kustannusten syntymisestä ja säästömahdollisuuksista. (Kaupunginvaltuuston hyväksymät talousarviomuutokset, muutosesitys 24.)
Budjettisovussa mukana olleiden puolueiden kirjaus pohjautuu todellisuudesta irrallaan olevaan ajatukseen siitä, että varhaiskasvatuksessa, jonka kustannukset muodostuvat suurelta osin työntekijöiden (pienistä) palkoista, olisi jossain päin ”löysää”, josta voidaan säästää.
Kirjauksessa viitatuissa niin sanotuissa verrokkikaupungeissa varhaiskasvatuksen kustannuksia on tuotettu Turkua halvemmalla. Kaupunkien välillä tehdyt vertailut antavat kuitenkin vain rajallisen näkökulman asiaan. Varhaiskasvatuksen kustannukset suhteutettuna palvelun piirissä olevaan yksittäiseen lapseen ei ota huomioon alueellisia eroavaisuuksia ja lasten erilaisia tarpeita. Turku on kaupunkina alueellisesti voimakkaasti eriytynyt, jonka seurauksena myös kunnallisissa palveluissa on siitä johtuvia vaihtelevia tarpeita.
On myös vaarallista olettaa, että kustannuksiltaan halvin, olisi se mitä kaupungin tulee varhaiskasvatuksessa tavoitella. Turun varhaiskasvatuksen kustannusten muodostumista on vertailu ja selvitetty moneen otteeseen. Sen perusteella on linjattu suurempien yksikkökokojen puolesta, ”jotka mahdollistavat henkilöstön joustavamman käytön”, lakkautettu pieniä kunnallisia päiväkoteja, kasvatettu yksityisen palveluntuotannon osuutta jne.
Turun varhaiskasvatuksen kustannuksissa ei ole löysää, josta leikata, vaan pikemminkin on selkeä tarve lisäresursseille. Itseasiassa asia ei koske vain Turkua, vaan lisäresurssien tarve on valtakunnallinen. On perusteltua olettaa, että se koskee myös näitä verrokkikuntia, joiden kustannusten tasolle Turun valtuuston enemmistö pyrkii kaupungin palvelut halpuuttamaan. Kustannusten alentamispyrkimyksissä sivuutetaan varhaiskasvatuksen laatua koskevat asiat, joita muun muassa ”Vain kaksi kättä” ja ”Ei leikkirahaa” -kansanliikkeet sekä esimerkiksi kansalaisaloite varhaiskasvatuksen suhdelukujen tarkemmasta määrittelystä, ovat ansiokkaasti viime vuosien aikana nostaneet esille.
Talouspolitiikkaa, jota Turussa on monet vuodet tehty, on määrittänyt riskialttiit investoinnit, palveluiden leikkaukset ja yksityistäminen, sekä demokratian ja avoimuuden heikentäminen ulkoistamisella ja yhtiöittämisillä. Tulevaisuudessa kuvaan astuu lisäksi vallan keskittäminen pormestarille ja muutamille johtaville viranhaltijoille. Kaupungin resursseja suunnataan liikaa sinne missä niitä jo on, ja liian vähän sinne missä niitä eniten tarvitaan.
Kuluneen vuoden aikana on lukuisia kertoja kuultu fraasi investointien priorisoimisen tärkeydestä. Prioriteeteissa niin kutsutut elinvoimainvestoinnit ja liike-elämän intressit näyttävät kuitenkin vuodesta toiseen menevän kuntalaisten tarpeiden, tasa-arvon ja lähiöiden palveluiden edelle. Esimerkiksi Lausteen koulun ja sen yhteydessä toimineiden muiden peruspalveluiden tulevaisuus on tietoisesti jätetty epävarmuuden tilaan.
Olemme nähneet, että Turussa tehdään investointeja, joissa miljoona sinne tai tänne on pikkujuttu, kun kyse on niin sanotusta vetovoimasta ja kaupunkikehittämisestä. Mutta kun kyse on jokapäiväisestä arjesta, kuten koululaisten ja päiväkoti-ikäisten lasten ruoasta, jokaisesta eurosta etsitään vimmaisesti ”löysää”. Jo nyt halvalla tuotettu ruoka-annos, on jälleen kerran kaupungin taloudessa leikkauskohde. Säästötoimena esitetty nk. lautasmalli, johtaa siihen, että sitä montako kasvis- tai lihapyörykkää lapsen lautaselle riittää tänään, lasketaan tulevaisuudessa entistä tarkemmin. Leikkauksen perustelu ympäristösyillä on viherpesua. Ruokahävikkiä minimoidaan laitoskeittiöissä jo nyt aktiivisesti.
Hyvät valtuutetut,
Kaupungin taloudenhoito ei ole koskaan herättänyt itsessäni suurta luottamusta, mutta koskaan ennen en ole ollut siitä niin huolestunut kuin nyt. Koronakevät, sitä seurannut kesä ja syksy, on ollut vaikeaa aikaa monelle ihmiselle. Terveyskeskuksen ajanvarausnumerossa on pysyvä ruuhka, kiireettömän hoidon jonot ovat kasvaneet, neuvolakäyntejä on jäänyt toteutumatta, vanhusten palveluissa on liian vähän työntekijöitä ja lapsilla ja nuorilla oppimisvajetta. Jo valmiiksi tiukilla olleiden kaupungin työntekijöiden jaksaminen on entistään huonontunut, kun työntekijät joustavat ja paikkaavat muun muassa karanteeneihin asetettuja työkavereitaan.
Kokoomuksen ja kokoomusta talouspolitiikassa tukevien puolueiden budjettisopu on kylmäävää. Ajatus siitä että sivistystoimialan budjetista voidaan leikata ilman, että opetuksen laatu heikkenee kun näin kirjataan, on irti todellisuudesta. Ihmettelen miksi kuntalaisten arviointikykyä edes aliarvioidaan näin tökerösti sellaista väittämällä.
On selvää, että koulutusleikkaukset heikentävät opetuksen laatua, kun jo nyt resursseista on pula. Opetuksen laadun heikkeneminen vaikuttaa eniten niihin oppilaisiin, joiden kodeissa ei ole resursseja kompensoida koulujen liian pienten opetusresurssien puutteita. On huolestuttavaa, että oppilaiden vanhempien koulutustaustat määrittävät yhä enemmän lasten ja nuorten oppimistuloksia. Tätä suuntausta budjettisopuesitys voimistaa entisestään.
Koulut eivät kuitenkaan ole ainoa paikka, jossa lapsia ja nuoria pitää tukea. Oppiminen on mahdollista, kun lapset ja nuoret voivat hyvin. Aikuisten arkinen stressi ja huolet välittyvät helposti myös lapsiin. Jatkuva stressin ja kaaostilan kielteiset vaikutukset lasten ja nuorten oppimiseen on asia, josta on vahva tieteellinen näyttö. Tämän vuoksi koulutuksen resurssien lisäksi perheiden jaksamista ja hyvinvointia on tuettava myös monella muulla tavalla.
Olen jo aiemmin nostanut esille lapsiperheiden kotipalvelun parantamisen. Pidän hyvänä sitä, että tämä keskeisen palvelun merkitys on valtuustoryhmien kesken tunnistettu, mutta kirjaus, joka budjettisopupaperissa on, ei puutu keskeiseen ongelmaan, eli siihen, että kotipalvelun palveluntuotanto on pirstaloitunut ja ulkoistettu. On selvää, että kaupungin on vaikeaa koordinoida ja kehittää palvelua, johon kaupungilla ei ole yhtään rivityöntekijää, joka palvelua tuottaa.
Kupittaan siirtolapuutarha on vuosikymmeniä keskustelua herättänyt paikallispoliittinen aihe Turussa. Keskustelun taustalla on vuosia kestäneet pyrinnöt lakkauttaa puutarha ja korvata se rakentamisella.
Viime valtuustokaudella uudistamisohjelmassa linjattiin silloisten Turku-sopimuspuolueiden voimin, että Kupittaan siirtolapuutarhalle selvitetään uutta paikkaa. Selvitys on nyt edennyt niin pitkälle, että keväällä 2020 valtuusto hyväksyi Koroisiin kaavan uudelle siirtolapuutarhalle.
Suhtauduin Koroisten puutarhan kaavaan kriittisesti monista syistä, joista yksi on sen selvä kytkös Kupittaan siirtolapuutarhan tulevaisuuteen. Vähintään mitä valtuustossa tuolloin olisi pitänyt tehdä, olisi ollut jättää kaava pöydälle ja turvata ensin Kupittaan siirtolapuutarhan mökkeille pitkäaikaiset vuokrasopimukset, jolloin Kupittaan puutarhan tulevaisuus olisi turvattu ainakin sopimusten ajaksi.
Koroisten uuden siirtolapuutarhakaavan tarkoituksena ei ole parantaa siirtolapuutarhatoiminnan edellytyksiä Turussa, vaan mahdollistaa ”liian arvokkaalla” paikalla nähdyn Kupittaan puutarhan ”siirtämisen” halvemmalle maalle voimalinjan ja rautatien viereen, jonka maankäytön kehittämisestä ei ole saatavissa samaan tapaan taloudellisia tuottoja kuin keskusta-alueelle sijoittuvan alueen. Tämä on uusliberalistista maankäyttöpolitiikkaa, jossa maankäyttöä ohjataan ensisijaisesti sen mahdollisen (usein kertaluontoisen) taloudellisen tuoton näkökulmasta. Ajattelutapa ei jätä tilaa kulttuurihistoriallisille arvoille ja luontoarvojen vaalimiselle, ja se alistaa luonnonmonimuotoisuuden ja kaupunkitilassa tapahtuvan inhimillisen toiminnan lyhyen aikavälin voitontavoittelulle.
Ei ole yllättävää, että Koroisten uusi siirtolapuutarhakaava hyväksyttiin valtuustossa juuri viime keväänä ja nyt päättäjien pöydälle on tuotu yleiskaavaehdotus, jossa Kupittaan puutarha on korvattu rakentamisella. Nähtäväksi jää löytyykö valtuustossa kaunopuheita siirtolapuutarhatoiminnasta puhuneilta tahtoa puolustaa myös vuodesta 1934 toiminutta, kulttuurihistoriallisesti kiistattomasti arvokasta Kupittaan puutarhaa, kun yleiskaavaehdotuksesta päätetään.
Yleiskaavan luonnosvaiheessa Kupittaan siirtolapuutarhan kohdalla oli vielä merkintä RP/C (siirtolapuutarha tai keskustatoimintojen alue). Vasemmistoliitto ajoi kaavaan merkintää, joka olisi rajannut alueen käytön vain siirtolapuutarhakäyttöön, mutta valtuuston enemmistö oli luonnoskäsittelyssä toista mieltä. Kaavaehdotuksessa luonnoksen RP/C-merkintä on muutettu yksiselitteiseksi C-merkinnäksi. Linjaus puutarhan korvaamisesta muulla toiminnalla halutaan siis nyt tehdä aiempaa suoremmin. C-merkinnäksi tarkoittaa, että alueen pääasiallisia toimintoja olisivat keskustamainen asuminen, palvelut, hallinto ja työpaikkatoiminnot.
Mielestäni yleiskaavassa Kupittaan siirtolapuutarhan alue tulee osoittaa yksiselitteisellä RP-merkinnällä, joka rajaa alueen käytön sen nykyiseen käyttötarkoitukseen. Lisäksi siirtolapuutarhan mökkien omistajille tulee tehdä pikaisesti pitkäaikaiset vuokrasopimukset, joilla taataan rauha puutarhan toiminnalle.
Kokoomuksen suunnalta on esitetty ajatus ”hybridimallista”, jossa osa puutarhan alueesta osoitettaisiin rakentamiseen ja osa puutarhasta säästettäisiin. Ajatus on järjetön. Kupittaan siirtolapuutarha on kompakti, kulttuurihistoriallisesti, kaupunkikuvallisesti ja kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas alue, jonka reunaan tai keskelle ei tule rakentaa. Koko puutarhan alue tulee merkitä yleiskaavassa yksiselitteillä RP-merkinnällä.
Kiistely siitä tuleeko Kupittaan puutarha säilyttää, on syytä jättää historiaan ja tunnustaa Kupittaan siirtolapuutarhan arvo ja merkitys osana kaupungin paikallishistoriaa ja vuodesta 1934 jatkunutta elävää kulttuuriperinnettä.
Maanantaina 21.9.2020 Turun valtuusto käsitteli kokouksessaan talouden toista osavuosikatsausta. Osavuosikatsauksen kohdalla valtuustoissa käytiin pitkähkö keskustelu, jonka keskiössä oli muun muassa viime viikolla julkisuuteen nousseet kaupungin henkilöstön kanssa aloitettavat yhteistoimintaneuvottelut ja 7,2 miljoonan henkilöstökuluihin määritelty säästötavoite.
Vasemmistoliitto esitti kokouksessa, ettei säästöjä henkilöstä tehdä. Valtuuston puheenjohtaja kuitenkin tulkitsi, ettei valtuusto voi asiasta päättää, koska asiaa ei ole vielä valmisteltu, vaikka kaupunginjohtaja Minna Arve (kok) kommenttipuheenvuorossaan totesi, että yt-kutsu nojaa nimenomaan osavuosikatsauksessaan esitettyihin lukuihin. Lopulta asia saatiin äänestykseen, kun valtuutettu Yrttiaho muutti tekemänsä henkilöstösäästöjä vastustavan muutosesityksen palausesityksen muotoon. Henkilöstösäästöjä vastustava linja hävisi valtuustoäänestyksen äänin 54-12.
Alla kokouksessa pitämäni puhe tekstinä. (Teksti ei ole sanatarkka esitys puheesta, mutta sisältö on sama.)
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Kun Turun päivänä taivaalla räiskyivät värikkäät ilotulitukset, monen työstään ja toimeentulostaan huolissaan olevan kaupungin työntekijän mielestä ilo oli kaukana. Kun tieto yt-neuvotteluista, jonka tavoitteeksi on määritelty yli 7 miljoonan säästöt kaupungin henkilöstöstä, tuli julki, lukuisten tavallisten työntekijöiden, ja heidän perheidensä parissa nousi huoli työn ja toimeentulon jatkumisesta. Lomautetaanko, irtisanotaanko, jatkuuko määräaikainen työsuhde, onko oma ja perheen leipä turvattu?
Henkilöstösäästöissä ei ole kyse pelkästään työntekijöiden palkasta. Kyse on myös yhteiskunnallisesti keskeisimpien peruspalveluiden toimivuudesta, kuntalaisten arjesta, hyvinvoinnista ja oikeuksista. Oikeuksista, joiden toteutumiseen mennyt vuosi koronatoimineen ja poikkeusoloineen on jo entuudestaan vaikuttanut radikaalisti.
Koronakevään aikana muun muassa lasten neuvolakäynnit ovat olleet jäissä, niin lasten kuin aikuistenkin kuntoutuspalvelut eivät ole toimineet normaaliin tapaan, perusterveydenhuollon toimintaan on vaikuttanut monet erilaiset koronatoimet, ajat ei-kiireellisiin toimenpiteisiin on ollut kortilla, ja paikoitellen jo entuudestaan pitkät jonot palveluihin ovat pidentyneet.
Vammaisten ja vanhusten asumispalveluiden piirissä elävien ihmisten elämänpiiriä on keväällä ja sen jälkeenkin raskaasti rajattu erilaisilla juridisesti kyseenalaisillakin vierailukielloilla. Toimenpiteet ja ohjeet, joilla on rankasti rajattu ihmisten sosiaalista kanssakäymistä on hankaloittanut ihmisten normaalia arkea, rajannut perusoikeuksia ja estänyt mm. kuntoutuksen saamista tai henkilökohtaisen avun saamista. Vierailukielloilla ja erinäisillä karanteeneillä on ollut huomattavia vaikutuksia ihmisten toimintakykyyn, terveyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin.
Edelleen monilla työpaikoilla pohditaan päivittäin kuinka työt ja työvuorot järjestetään, jotta kesken päivän mahdollisten koronaoireiden vuoksi töistä passitettujen työntekijöiden työt saadaan tehtyä. Edelleen kaupungilla on mm. hoitajien ja opettajien rekrytoinnissa ja sijaisten saamisessa paikoitellen huomattavia hankaluuksia.
Henkilöstöstä säästämisen sijaan nyt olisi oikea aika Turussa ottaa vastuu ja tehdä päätöksiä, joilla asioita korjataan ja ihmisten arkea ja elämää helpotetaan.
Väitän, että esitetyt massiiviset säästöt henkilöstöstä on tosiasiassa täysin epärealistiset. (Valtion myöntämät koronalisärahoitukset rajaavat säästöjen piiristä jo ison osan sivistystoimialan toiminnoista ulos, eikä ole realismia, että esitettyjä säästöjä saataisiin esimerkiksi soten tai vapaa-aikatoimialan piiristä.) Leikkaamalla henkilöstöstä ei tosiasiassa edes saada säästöjä. Kurittamalla henkilöstöä saadaan päinvastoin kustannukset nousemaan kun sen seurauksena aulkopuolelta ostettujen palveluiden kustannukset nousevat. Jo nyt osavuosikatsauksessaan voimme lukea, että hyvinvointitoimialalla ”Kustannuslajiryhmäkohtaisessa tarkastelussa suurin ylitys tulee palveluiden ostoista, jossa ylitystä ennustetaan 29,2 miljoonaa euroa.”
Esittämällä tällaisia summia (7,2 miljoonan säästötavoite) saadaan kuitenkin ihmisiä peloteltua ja huolestumaan. Tällä politiikalla luodaan epävarmuutta työpaikoille ja viedään edellytykset työn ja palveluiden kehittämiseltä.
Leikkaamalla kaupungin omasta henkilöstöstä leikkaaminen on suoraan Kokoomuksen politiikkaa, jossa verorahoja ohjataan vielä nykyistä laajemmin yksityiselle sektorille. Se on oikeistolaista politiikkaa, jolla avulla palveluiden ulkoistamista ja yksityistämistä jatketaan.
Problematiikka, joka koskee henkilötyövuosimäärä säästämistä ja niihin kytkeytyvää ostopalveluiden osuuden kasvua on käsitelty tässä salissa muun muassa tarkastuslautakunnan raportin yhteydessä, joten aiheena sen ei enää tulisi olla valtuustolle vieras. Nyt osavuosikatsauksen yhteydessä ollisinkin mielestäni täysin oikea paikka valtuuston linjata siitä, onko tämä sitä politiikkaa, jota tässä kaupungissa halutaan tehdä.
Uuden musiikkitalon asemakaavan tavoitteet olivat eilen tiistaina 16.6.2020 Kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyssä. Esitin kokouksessa asemakaavan tavoitteiden hylkäämistä. Perustelut asian hylkäämiselle olivat vahvat ja äänestys harvinaisen tiukka (6 jaa, 6 ei, 1 tyhjä). Lopulta asia ratkaistiin lautakunnan puheenjohtaja Saara Ilvessalo (vihr) äänellä. Uuden musiikkitalon asemakaavoitus Itsenäisyydenaukiolle jatkuu.
Kokouksessa tekemäni hylkyesityksen perustelut olivat seuraavat:
”Esitetty paikka uudelle konserttitalolle on täysin sopimaton. Itsenäisyydenaukio on osa valtakunnallisesti arvokkaaksi määriteltyä maisema-aluetta Aurajoen itärannan kulttuurirakennusten muovaamassa ympäristössä. Uuden konserttitalon rakentamista Itsenäisyydenaukiolle ei ole mahdollista toteuttaa kulttuuriympäristön luonnetta ja arvoa huomioimalla tavalla ja siksi asemakaavoitus tulee keskeyttää.
Uudisrakentaminen ei elävöitä jokirantaa vaan rakentaa olemassa olevan aukion täyteen. Se heikentäisi kaupunginteatterin, valtion virastotalon ja Wäinö Aaltosen museon rakennusten kaupunkikuvallisia asemia. Paikka on ongelmallinen myös liikenteellisesti ja se vaatisi vaikeita ja kalliita pysäköintiratkaisuja, jotka tulisivat lisäämään konserttitalon kustannuksia entisestään.”
Asemakaavoituksen perustavanlaatuisen ongelmat eivät ratkea arkkitehtonisella kikkailulla. Esitetty rakennus ei yksiselitteisesti sovi paikkaan, eikä asiaa voida ratkaista pohtimalla rakennuksen sijoittelua. Kansallista kaupunkipuistoa voida korvata suunnittelemalla rakennuksen katolle viherkattoa tai muuta vastaavaa.
Hylyn puolesta äänestivät:
Alpo Lähteenmäki (vas), Elina Sandelin (vas), Tapio Van Ooik (vihr), Kristiina Hellsten (SDP), Ville Lintunen (SDP), Juha Anttila (ps)
Itsenäisyydenaukion rakentamisen jatkamisen puolesta äänestivät:
Saara Ilvessalo (vihr), Liisa Laukkanen (vihr), Olli Manni (kok), Jutta Wiren (kok), Alvar Euro (kok) ja Laura Kontu (kok).
Keskustan Seppo Muurinen äänesti tyhjää.
Koska äänestystulos meni tasan, äänestystuloksen ratkaisi lautakunnan puheenjohtajan ääni. Näin ollen kaavoittaminen Itsenäisyydenaukiolle jatkuu kokoomuksen ja vihreiden äänien turvin.
Maanantaina 15.6.2020 Turun valtuuston käsitteli kokouksessaan useita merkittäviä asioita, kuten esimerkiksi tarkastuslautakunnan raportin vuoden 2019 arviointikertomuksesta. Yksi tarkastuskertomuksessa esille nostettu seikka koski kaupungin oman työn ja ulkopuolelta ostettavien palveluiden välistä suhdetta.
Raportissa nostettiin aiheellisesti esille kysymys siitä kuinka tarkoituksenmukaista on, että samaan aikaan kun kaupungin henkilöstömenot hyvinvointitoimialalla ovat vähentyneet, palveluiden ostot ovat huomattavassa määrin kasvaneet. Nähdäkseni tarkastuslautakunnan raportissa tekemä huomio tulisi ottaa vakavasti. Henkilöstömenoista säästäminen ei ole taloudellisesti kestävää politiikkaa, jos se samanaikaisesti tarkoittaa sitä, että organisaation ulkopuolelta ostettavia palveluita tarvitaan yhä enemmän.
Yhteiskunnallisesti keskeisten palveluiden järjestämiseksi kunnan omana työnä puhuu myös monet palveluiden laatuun, tasa-arvoon ja kehittämiseen liittyviä tekijät. Aiheeseen liittyen jätinkin kokouksessa aloitteen koskien lapsiperheiden kotipalvelun kunnallistamiseksi.
—
Valtuustoaloite
Turun kaupunginvaltuusto
15.6.2020
Lapsiperheiden kotipalvelu on yhteiskunnallisesti tärkeä lasten ja perheiden hyvinvointia ja tasa-arvoa tukeva palvelu. Kotipalvelulla tarkoitetaan asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen, asiointiin sekä muihin jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014,19 § ).
Kyseessä on merkittävä ennaltaehkäisevä, lasten ja perheiden eriarvoisuutta vähentävä palvelu. Kun perheet saavat konkreettista käytännön apua ja tukea arkeensa riittävästi jo varhaisessa vaiheessa, raskaampien ja kalliiden lastensuojelun toimien ja palveluiden tarve yhteiskunnassa vähenee.
Valitettavan usein tukea saadaan liian myöhään, kun haasteet arjessa ovat jo kasvaneet suuriksi ja ongelmia muodostunut. Riittävä ja aidosti matalalla kynnyksellä saatava konkreettinen apu ja tuki arkeen parantaa vanhempien jaksamista, tukee lasten ja vanhempien välisiä kiintymyssuhteita ja lisää tasapainoa lasten kasvuympäristöön, jolloin suuria haasteita kehittyy vähemmän.
Riittävät julkiset panostukset lapsiperheiden kotipalveluun ovat sekä sosiaalisesti että taloudellisesti perusteltuja.
Turussa lapsiperheiden kotipalvelu tuotetaan palvelusetelijärjestelmän kautta yksityisten yritysten toimesta. Palvelun yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi, palvelut tulisi järjestää julkisesti tuotettuna. Palvelun tuottaminen kunnan omana turvaa paremmin palvelun jatkuvuuden, parantaa palvelun laatua ja tukee moniammatillisen yhteistyön toteuttamista.
Kunnallisessa palveluntuotannossa työntekijöiden työssään kehittämä ammattitaito ja osaaminen pysyy kaupungin oman organisaation hyödynnettävissä ja kaupunki pystyy vaikuttamaan paremmin palvelun laatuun muun muassa työntekijöiden kouluttamisen, työnohjauksen ja palveluiden kehittämisen avulla.
Edellä esitetyn perustuen esitän, että:
– Aloite lapsiperheiden kotipalvelun kunnallistamiseksi viedään hyvinvointitoimialalle valmisteluun ja sosiaali- ja terveyslautakunnan käsittelyyn.
– Hyvinvointitoimialalla aloitetaan tarvittavat valmistelut, jotta voidaan palkata riittävä määrä työntekijöitä palvelun järjestämiseksi kunnan omana työnä. Nykyisestä palvelusetelijärjestelmästä luovutaan sopivan siirtymäajan kuluessa. Samalla osoitetaan tarvittavat lisäresurssit palveluun.
– Lapsiperheiden kotipalvelun kriteerit viedään sosiaali- ja terveyslautakunnan käsittelyyn. Uudet kriteerit muotoillaan siten, että perheet saavat palvelua aidosti matalalla kynnyksellä, vaikka perheissä ei olisi mahdollista lastensuojelun tarvetta.
Turussa 15.6.2020
Koronakriisi on osaltaan vaikeuttanut kuntien taloustilanteita ja voimistanut yhteiskunnallista tilannetta, jossa julkisia varoja tarvitaan entistä enemmän ihmisten taloudellisen ahdingon sekä sosiaalisten ja terveydellisten tilanteiden kohentamiseen. Nyt jos koskaan poliittisten päättäjien tulisi osata käyttää kriittistä harkintaa siinä miten julkisia varoja käytetään.
Turussa ns. kriittistä harkintaa ja tiukkaa menokuria näytetään harjoitettavan kun kyse on palveluita koskevista sopeutustoimista tai vaikkapa pienten yhdistysten toiminta-avustuksista, mutta kun päätettäväksi tulee isoja useiden kymmenien miljoonien investointeja, kriittisyydellä ja varovaisuudella ei näytä olevan päätöksenteossa samanlaista sijaa.
Itsenäisyydenaukio Aurajoenrannasta.
Koronan nimissä kaupunginhallitus ja lautakunnat ovat siirtyneet etäkokouksiin, joissa viedään läpi erittäin merkittävän mittaluokan hankkeita koskevia päätöksiä. Nyt kaupungissa ajetaan päätäpahkaa uutta massiivista musiikkitaloa Itsenäisyydenaukiolle Aurajoenrannan kulttuurimaisemaan, vaikka hankkeen riskit ja paikan täysi sopimattomuus (eli ”haasteet”) ovat hyvin tiedossa.
Kaupunkiympäristölautakunta käsitteli musiikkitalon asemakaavan tavoitteita kokouksessaan tiistaina 9.6.2020. Esitin kokouksessa asemakaavoituksen keskeyttämistä. Kaavan tavoitteet jäivät kuitenkin vielä viikoksi lautakunnan pöydälle pohdittavaksi.
Nähdäkseni esitetyt asemakaavan tavoitteet ovat jo sisäisesti ristiriitaiset. Massiivisen kulttuurilaitoksen rakentamista avoimelle puistoalueelle ei ole lähtökohtaisesti mahdollista toteuttaa Aurajoen kulttuuriympäristön arvoa ja luonnetta huomioimalla tavalla. Tämän vuoksi hanke tulisi välittömästi keskeyttää.
Asemakaavoituksen ”haasteiksi” on tunnistettu muun muassa tontin ahtaus, maaperän rakennettavuuteen liittyvät seikat kuten sen pilaantuneisuus, alueella olevien autopaikkojen riittävyys jo nykytilanteessa, sekä liikennejärjestelyt uuteen tarvittavaan pysäköintilaitokseen, jonka uusi musiikkitalo tulisi vaatimaan.
Kansallisen kaupunkipuiston täyteenrakentaminen ei elävöitä jokirantaa
Kaupunki on perustellut Itsenäisyydenaukiota uuden musiikkitalon paikkana muun muassa jokirannan ”elävöittämisellä”. Käytännössä massiivinen uudisrakennus heikentäisi maisemaa, kaupunkitilan viihtyisyyttä ja muodostaisi esteitä liikkumiselle kulkupeliin katsomatta. Erityisen huonosti aukiolle sopisi musiikkitalon kaltainen suuri rakennus, jonka käyttö vaatisi konserttien ja tapahtumien aikaisen liikenteen ja asiakaspysäköinnin sujuvuutta.
Esitetty sijainti on osa kansallista kaupunkipuistoa. Uudisrakennus huonontaisi jokirannan käyttömahdollisuuksia julkisena tilana ihmisten vapaassa oleilussa ja ulkoilussa. Toisin kuin on väitetty, musiikkitalohanke ei edistä jokirannan elävyyttä, ellei elävyydeksi katsota viheralueen täyteenrakentamista sekä kalliita ja vaikeita liikenne- ja pysäköintijärjestelyjä.
Turun kaupunginteatteri aukion reunalla.
Iso kulttuurilaitos kaupunginteatterin, valtion virastotalon ja Wäinö Aaltosen museon väliin pilaisi nykyisen rakennetun ympäristön kokonaisuuden. Mittakaavaltaan huomattavan kokonainen rakennus heikentäisi edellä mainittujen rakennusten rakennustaiteellisia arvoja viedessään niiltä niiden nykyisen vielä kohtalaisen avoimen sijaintinsa aukion reunoilla.
Hankkeen perustavanlaatuisen ongelmat eivät ratkea arkkitehtonisella kikkailulla. Itsenäisyydenaukion pilaamista rakentamisella ei voi korvata minkäänlaisilla ”viheristutuksilla”, joista kaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa kirjoitetaan, vaikka viheristutukset sinänsä olisivatkin ihan kivoja.
Wäinö Aaltosen museo aukion reunalla.
Tietoista riskinottoa?
Mikäli kaupunki päättää tosissaan yrittää uuden musiikkitalon kaavoittamista Itsenäisyydenaukiolle, kaupunki ottaa tietoisen riskin, että kaupungin orkesterin tarvitsemia asiallisia tiloja orkesterin toiminnalle ei tulla saamaan moneen vuoteen, mahdollisen kaavan kaatuessa oikeudessa tai jäädessä vuosia kestäviin valitusprosesseihin.
Musiikkitalon hinta olisi alustavan arvion mukaan noin 70 miljoonaa euroa, mutta hyvin mahdollinen riski on, että kun budjetti nousee, kustannusten annetaan nousta eikä kuntalaisten kukkaronnyörejä enää myöhemmässä vaiheessa uskalleta sulkea, koska aloitettua rakennusprojektia ei voida jättää kesken.
Uutta musiikkitaloa realistisempi ja parempi vaihtoehto parantaa orkesterin toimintaedellytyksiä olisi aloittaa nykyisen konserttitalon peruskorjaus välittömästi. Se ei ole jokaisen muusikon tai musiikinharrastajan mielestä välttämättä täydellinen ratkaisu, mutta Turun tilanteessa kohtuullisin, toteuttamiskelpoisin ja luotettavin tapa varmistaa, että ylipäänsä orkesteri ylipäänsä saa kunnostetut tilat kohtuullisessa ajassa. Samalla tehtäisiin todellinen kulttuuriteko varmistamalla Suomen vanhimman konserttitalon rakennuksen käyttö konserttitalona jatkossakin.
Maanantaina 20.4.2020 Turun kaupunginvaltuusto päätti raitiotiehankkeen suunnittelemisen jatkamisesta äänin 49 jaa -16 ei ja 1 tyhjä. Tässä linkki kokoustiedotukseen/pöytäkirjaan: http://ah.turku.fi/kv/2020/0420004l/4060258.htm.
Alla kokouksessa pitämäni puheenvuoro, jossa nostin esille muutamia keskeisiksi katsomiani kriittisiä näkökulmia kyseiseen hankkeeseen. Aihe on taustoiltaan ja vaikutuksiltaan monisyinen, mutta tässä oma viiteen minuuttiin rutistettu puheenvuoroni.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Kuten valtuutettu Olli Manni (kok) toi kokouksen alussa puheenvuorossaan esille, kokoomus on hyväksymässä tämän suunnittelupäätöksen, mutta pitää hyvin auki sen onko kyseinen ryhmä valmis varsinaisen investointipäätöksen tekemiseen tulevaisuudessa.
Kokoomus kannattaa suunnittelun jatkamista ja sitä, että siihen perustuen kaavoituksessa jatketaan hyvin tehokasta ja tiivistä kaavoittamista, vaikka mitään varmuutta raitiotiestä ei kuitenkaan ole.
Vihreiden kanta taasen näyttää hieman toisenlaiselta: raitiotietä kannatetaan ja sitä ajetaan käytännössä millä hinnalla ja ehdoilla tahansa. Fraasimaisissa ”tulevaisuusinvestointi” -puheissa ratikka esitään jonkinlaisena sampona, ihmekoneena, joka tuo tulleessa kaiken hyvän.
Ajattelutapa, jossa raitiotie hanketta tarkastellaan vain ja ainostaan sen toivottujen, odotettujen ja spekuloitujen hyötyjen näkökulmasta, mutta hankkeeseen liittyvät riskit ja ongelmat sivuutetaan, on hätkähdyttävä. Tämän ”tulevaisuusinvestointi” -puheen uusintajien kohdalla riskinä on, että heidän ajaessa ratikkaa millä ehdoilla tahansa, ratikan vuoksi voidaan hyväksyä mitä tahansa muuta (kuten leikkaus- ja yksityistämispolitiikka ja muiden tärkeiden investointien lykkääminen tai tekemättä jättäminen).
Raitiotie ei ole hankkeena yksiselitteisti hyvä tai huono. Raitiotiellä on liikkumismuotona ehdottomat etunsa. Itse olen vuosien aikana suhtautunut varovaisen myönteisesti raitiotiehen, pohtien kuitenkin siihen liittyviä riskejä ja eturistiriitoja. Viime vuodet olen nähnyt läheltä tämän kaupungin ns. kaupunkikehittämispolitiikkaa ja tämän pohjalta tarkastellut eri tahojen intressejä ratikan suhteen. Tämä on vahvistanut huoliani siitä, ettei tämä nyt käsillämme oleva ratikkasuunnitelmaluonnos – toisin kuin valtuutettu Niinistö sanoi – tosiasiassa olekaan sosiaalisesti vastuullinen investointi, vaan monin tavoin riskialtis ja ongelmallinen kun hankkeen yhteiskunnallisia vaikutuksia tarkastellaan laajemmin.
Ehkä keskeisin seikka ongelma hankkeessa on sen hinta. Kuten esityslistalta voi lukea ”tällä hetkellä käytettävissä olevan tiedon perusteella on epätodennäistä, että kaupunki kykenee toteuttamaan joukkoliikenneratkaisun ensimmäisen vaiheen investointihankkeen esitetyssä aikataulussa kestävän investointitalouden raamissa ilman kaupunkikonsernin merkittävää nettovelkaantumista tai käyttötalouden menokasvun aiheuttamaa painetta kunnallisveron tasoon.”
Kuten tässäkin kokouksessa on tuotu esille, kokoomus vaatii tiukkaa taloudenpitoa ja sitoo ratikan tähän. Hankkeeseen sitoutuminen tarkoittaa sekä leikkauksia käyttömenoista (palveluista) ja vaikuttaa muiden tarpeellisten investointien toteuttamiseen ja aikatauluihin.
Raitiotien suurten kustannusten hyväksymisen perusteluksi kerrotaan tyypillisesti, että raitiotie on tuottava investointi, joka tuo taloudellista kasvua, työpaikkoja ja suotuisaa kaupunkikehitystä pitkällä aikajänteellä. Nähdäkseni se kaupunkikehitys, johon Turun raitiotiehanke on kytketty, ei ole suinkaan yksiselitteisesti toivottavaa. Sitoutumalla hankkeen suunnittelun jatkamiseen, enemmistö valtuutetuista vaikuttaa sitoutuvan toinen toistaan ongelmallisempiin tehokaavoihin ja ympäristön arvoja runnovaan täydennysrakentamiseen.
Raitiotien kerrotaan tyypillisesti myös nostavan maanarvoa. Tämä pitää varmasti paikkansa. Maan arvonnousu ei kuitenkaan ole kaikista näkökulmista myönteinen seikka. Maan arvonnousu tarkoittaa tavanomaisesti myös asumisen hinnan nousua, asuntojen ja vuokrien hintojen noustessa. Raitiotie olisi hyvin todennäköisesti hyödyllinen hanke, joillekin, mutta on naiivia ajatella, että raitiotien kautta saatava toivottu taloudellinen kasvu jakautuisi tasapuolisesti hyvinvointina kaikille kuntalaisille.
Keskustelua siitä mikä on riittävä asukaspohja ratikalle on käyty monissa yhteyksissä. Raitiotie voi olla toimiva joukkoliikenneratkaisu myös pienessä kaupungissa kaupunkirakenteesta riippuen. Turun olemassa oleva kaupunkirakenne ei kuitenkaan tue raitiotietä samaan tapaan kuin esimerkiksi Tampereella. Nyt esitetyn linjauksen kannattavuus perustuu täysin tulevaisuudessa oletettavasti toteutumaan tulevaan asumiseen, eli parantaa nykyisten joukkoliikenteen käyttäjien palvelua vain rajallisesti.
Varissuo on linjauksessa mukana, koska linjaukseen on ollut välttämätöntä saada mukaan asuinalue, jossa on jo nyt paljon joukkoliikenteen käyttäjiä, jotta ratikalle riittäisi käyttäjiä.
Valtuutettu Maaskola sanoi puheenvuorossaan, että nykyaikainen raitiotie on nopea. Tämä pitää paikkansa. Havainnollistan tätä hieman:
Nämä ovat 12 linja-autopysäkkiä Varissuon päätepysäkiltä Pääskyvuorelle, jota pitkin suunniteltu ratikka tulisi kulkemaan.
Jos tarkastellaan pysäkkejä samalla reittipätkällä ratikalla, pysäkit olisivat:
Orminkuja – Itäkeskus – Pääskyvuori.
Kun reitillä on 12 pysäkin sijaan pysäkkejä vain kolme, ei ole ihme, että matkustaminen
nopeaa ja tehokasta, ainakin niille, jotka asuvat aivan näiden harvempien pysäkkien läheisyydessä tai heille joille matka kauempana olevalle pysäkille on vaivaton.
Turun kaupunkiympäristölautakunta päätti tiistaina 7.4.2020 Kaskenkatu 3/ Mustainveljestenkuja 1 -asemakaavanmuutosluonnoksesta. Luonnos mahdollistaisi kolmikerroksisen kerrostalon rakentamisen Kaskenmäelle Mustainveljestenkujan varteen.
Mielestäni kyseistä tonttia ei pidä täydennysrakentaa. Sen sijaan asemakaava tulisi valmistella suojelukaavana, jossa tontilla olevat historiallisesti arvokkaat puurakennukset suojellaan eikä lisärakentamista sallita.
Kaava-alue sijaitsee keskellä kaupunkikuvallisesti arvokasta historiallisen Turun keskustaa Samppalinnanmäen kupeessa. Kaavoitettavan tontin kadun reunalla sijaitsee kaksi museoviranomaisen arvoluokaltaan seudullisesti merkittäväksi määrittelemää rakennusta, jotka kiinteistön omistaja on päästänyt rapistumaan. Museokeskuksen lausunnon mukaan rakennusten vuosikymmenien laiminlyönnistä huolimatta ne ovat edelleen korjattavissa ”autenttisia ominaispiirteitä vaalien ja miljöökokonaisuuden luonne säilyttäen”.
Ensimmäinen suojeluntarpeessa olevista rakennuksista on 1892 rakennettu uusrenessanssipuutalo, jossa on kivirakenteinen pohjakerros. Alunperin rakennus on toiminut asuntoina. Myöhemmin siinä on ollut kokous- ja liiketiloja, lasten päiväkoti ja Päiväkoti-niminen yökerho. Nyt rakennuksen maantasokerroksessa toimii anniskeluravintola ja sen pääkerros on tyhjillään.
Toinen tontilla sijaitsevista rakennuksista on L-kirjaimen muotoinen empirepuutalo. 1829-1830 rakennetun puutalon Kaskenkadulle ulottuvassa päädyssä on vuonna 1896 rakennettu kivirakenteinen sisäänkäynti. Sisäpihan puoleinen pääty on käytössä asuntona. Rakennus on arvokas sekä historiallisesti, rakennustaiteellisesti että ympäristöllisesti, mutta sen kunnossapito on pahasti laiminlyöty.
Nämä kaksi rakennusta on tarkoitus suojella asemakaavalla, joskin suojelumerkintöjen sisältöjä tullaan tarkastelemaan vielä kaavaehdotusvaiheessa. Lautakunnalle esitetyssä kaavaluonnoksessa erityisesti empirepuutalolle esitetty suojelumerkintä oli muotoilultaan hyvin löyhä salliessaan rakennuksen korjaamisen ”uudisrakentamiseen vertautuvalla tavalla”. Nähdäkseni syy esitettyyn löyhään suojelumerkintään kytkeytyy olennaisesti rakennuksen kunnossapidon laiminlyöntiin. Suojelumerkinnän tarkempaan sisältöön tullaan kuitenkin palaamaan tarkemmin kaavaehdotusvaiheessa.
Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kiinteistön omistajalla on vastuu ja velvollisuus pitää huolta omistamiensa rakennusten kunnosta. Rakennus- ja lupalautakunta on uhkasakon uhalla velvoittanut kiinteistön omistajan kunnostamaan tontilla olevat rakennukset 31.12.2019 mennessä (Ks. http://ah.turku.fi/rlupalk/2019/0806016x/3940499.htm). Uhkasakko ei kuitenkaan ole tuottanut tulosta, vaan rakennusten laiminlyöntiä on jatkettu vuodesta toiseen.
Vuosia kestänyt rakennusten kunnossapidon laiminlyöminen (eli rakennusten huono kunto) ei voi toimia perusteluna suojelun vesittämiselle (mahdollinen liian löyhä suojelumerkintä) tai lisärakennusoikeuden myöntämiselle tontille. Kaupungin ei pidä tehdä kaavoituspolitiikkaa, jossa palkitaan lisärakennusoikeudella kiinteistön omistajaa, joka ei huolehdi rakennusten kunnossapidosta. Esitetty rakennuspaikka on myös uudisrakentamiselle sopimaton.
Kaavoitettavan tontin merkitys ei synny vain edellä esitettyjen rakennusten rakennustaiteellisista tai kyseisten rakennusten historiallisista arvoista. Tontilla olevat rakennukset ovat 1800-luvulta, mutta sen historia ulottuu huomattavasti kauemmaksi. Keskiajalla nykyisen Kaskenmäen paikkeilla sijaitsi Pyhän Olavin Dominikaanikonventti. Nyt kaavoitettava alue onkin todennäköisesti kuulunut luostarialueeseen, jonka rakennukset tuhoutuivat vuonna 1537 palossa.
Museokeskuksen lausunnon mukaan kaavoitettavalla tontilla on keskeinen merkitys Turun historian ja monitahoisen kaupunkikuvan ilmentäjänä. Tämä syntyy tontin topografiasta. Tontin kaavoituksessa ei tule tehdä ratkaisuja, jotka tärvelevät Samppalinnanmäelle johtavia graniittiportaita eikä portaiden vieressä olevien rakennusten ja kivisen tukimuurin kaupunkikuvallista asemaa.
Tontti rajautuu Kaskenkadun toisella puolella olevaan valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennetun kulttuuriympäristön alueeseen (RKY) Vartiovuorenpuistoon, Aurajoen kansallismaisemaan sekä Kansalliseen kaupunkipuistoon. Museokeskuksen inventoinnissa tontti on määritelty kaupunkirakenteessa keskeisellä paikalla seudullinen arvostatuksen (SR4) piiriin. Mielestäni tulisi olla selvää, että pelkät suojelumerkinnät rakennuksille eivät riitä. Kaavoituksessa tulee pitäytyä ratkaisuissa, joilla alueen miljöön arvo tunnustetaan ja suojellaan. Kiinteistön omistaja on velvoitettava kunnostamaan historiallisesti arvokkaat rakennukset ilman lehmänkauppoja lisärakennusoikeudesta tai muusta vastaavasta.
Lautakunnan hyväksymässä asemakaavaluonnoksessa tontin kerrosala nousisi nykyisen vanhentuneen kaavan sallimasta 1212 k-m2:stä 1739 k-m2:iin. Esitetty kerrosala sisältää kaava-alueella olevat rapistumaan päästetyt arvorakennukset, ullakkotilan sekä Mustainveljestenkujan viereen, Kaskenkadun varressa olevan uusrenessanssitalon taakse tulevan 490 kerrosalaneliön uudisrakennuksen.
Uudisrakennus muuttaisi kyseisen tontin sekä kaava-aluetta laajemman ympäristön luonnetta huomattavasti. Kaavaluonnoksessa Mustainveljestenkujan varteen rakennettava uudisrakennus on kolmikerroksinen, mutta hivenen matalampi juuri tontin reunassa muurin vieressä. Pääosin rakennus olisi kolmikerroksinen. Toteutuessaan uudisrakennus peittäisi olennaisesti kaupunkikuvaa Kaskenkadulta ja Vartiovuorenmäeltä katsottuna ja heikentäisi olemassa olevien rakennusten kaupunkikuvallista asemaa. 2006 tontilta purettiin pieni vuonna 1906 rakennettu tiilirunkoinen talousrakennus. Mielestäni purettuun piharakennukseen viitaten ei voi uskottavasti perustella uuden kerrostalon rakentamista kyseiselle paikalle.
Esitin lautakunnassa, että kaavaluonnoksesta poistettaisiin uudisrakentamisen mahdollista 490 k-m2:n rakennusala. Esitystäni kannatti puoluetoverini Alpo Lähteenmäki, mutta kaikki muut lautakunnan jäsenet olivat uudisrakennuksen kannalla. Vihreät tekivät lautakunnassa esityksen, jossa kolmikerroksinen uudisrakennus madallettaisiin viereisen tontin tukimuurin korkuiseksi. Vihreiden esitykseen sisältyy kuitenkin samat perusongelmat kuin hyväksyttyyn kaavaluonnokseen, vaikka hivenen ”pienempinä”. Muuriin asti ulottuva rakentaminen peittäisi itse muurin, joka niin ikään on tärkeä osa Samppalinnanmäen ympäristön omaleimaisuutta ja historiallista kerroksellisuutta.
Lisärakentamisen sijaan kaava-alueen ympäristöä tulisi vaalia ja kunnostaa siten, että rakennetun ympäristön rakennustaiteelliset ja kulttuurihistorialliset ominaispiirteet pääsevät omaan arvoonsa. ”Kaskenkatu 3/Mustainveljestenkuja 1” asemakaava tulisi siis valmistella suojelukaavana, jossa suojellaan sekä tontilla olevat arvokkaat rakennukset sekä miljöö eikä alueelle sopimatonta uudisrakentamista sallita, ei edes ”vain vähän” kompromissin nimissä.
Uuden musiikkitalon asemakaavan tavoitteet olivat eilen tiistaina 16.6.2020 Kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyssä. Esitin kokouksessa asemakaavan tavoitteiden hylkäämistä. 
on arvokas sekä historiallisesti, rakennustaiteellisesti että ympäristöllisesti, mutta sen kunnossapito on pahasti laiminlyöty.
Kaupunki asukkaiden ja ympäristön ehdoilla! 