1. Sosiaali- ja terveyspalvelut
Kunnan tehtävänä on taata tasa-arvoiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille asukkailleen sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Tasa-arvoisten ja kustannustehokkaiden palveluiden tuottaminen onnistuu parhaiten säilyttämällä palvelut kunnan omana työnä. Kun kunta vastaa itse palveluidensa tuottamisesta, pystytään huolehtimaan niiden laadusta ja saatavuudesta pitkällätähtäimellä, eikä palveluita alisteta yksityiselle voitontavoittelulle. Huonoimmillaan palveluiden ulkoistaminen syytää verovarojamme monikansallisille yhtiöille ja veroparatiiseihin. Yksityisiä palveluntarjoajia kunnan tulee käyttää hyväkseen sosiaali- ja terveyspalveluissa vain silloin, kun kunnalla ei ole mahdollisuuksia tietyn erityistä osaamista vaativan palvelun tuottamiseen. Tällöin on pidettävä huolta siitä, että pienillä eettisistä, lähtökohdista toimivilla palvelutarjoajilla mahdollisuudet pärjätä kilpailutuksessa.
Vanhustenhoitoon, perusterveydenhuoltoon, mielenterveyspalveluihin ja sosiaalityöhön tarvittavat menot on budjetoitava realistisesti sen mukaan, mitä lakisääteisten palveluiden asianmukainen tuottaminen vaatii. Turussa vuosia jatkunut peruspalveluiden huomattava alibudjetointi on johtanut toistuvasti sekä budjetin että tehtyjen lisäbudjettien ylittämisiin. Tietoisella alibudjetoinnilla on tavoiteltu säästöjä, mutta todellisuudessa käytäntö on johtanut konkreettista työtä tekevät yksiköt jatkuvan paineen ja stressin alaisiksi. Tilanne, jossa ylhäältä päin vaaditaan säästöjä, vaikka käytännön työtä tekevät ihmiset hahmottavat, ettei mielekkäitä kohteita säästöille enää ole, ei toimi laadukkaiden ja tasa-arvoisten palveluiden tuottamisen perustana, eikä luo suotuisia työskentelyolosuhteita palveluita tuottaville työyhteisöille.
2. Turun kaupunki työnantajana
Turun kaupungin on toimittava vastuullisena työnantajana, joka ottaa vakavasti työntekijöiden oikeudet ja hyvinvoinnin. Tiettyjen ammattiryhmien toistuvat lomauttamiset tai työsuhteiden perusteeton pätkiminen esimerkiksi kesän, tai härskeimmillään jopa joulun ja pääsiäisen, ajaksi on lopetettava. Palkallisen työvoiman korvaamista työharjoittelijoilla työvoimakustannusten säästämiseksi ei voida hyväksyä, eikä mitään työntekijöiden oikeuksien polkemista tule katsoa läpi sormien.
Kaupungin säästäessä henkilökustannuksista esimerkiksi lomautuksilla ja palkkojen alentamisilla säästötoimenpiteet kohdistuvat pääasiassa naisvaltaisille aloille ja jo nyt pienipalkkaisissa töissä työskenteleviin ihmisiin. Jo nyt kaupungilla on vaikeuksia pätevän henkilökunnan rekrytoinnissa, mikä tuottaa ongelmia esimerkiksi pitkäjänteisyyttä vaativan kasvatustyön toteuttamisessa. Vuoden 2012 aikana kaupunki alensi virkamiespäätöksellä 600 määräaikaisessa työsuhteessa palvelevan työntekijän palkkaa siten, että uuden työsuhteen alkaessa samasta työstä maksettiin jopa 300 euroa aikaisempaa vähemmän. Samanaikaisesti apulaiskaupunginjohtajan palkkaa nostettiin 2000 eurolla. Kaupungin on noudatettava johtajien ja tavallisten työntekijöiden palkkapolitiikassa yhtäläisiä periaatteita.
3. Kasvatus- ja opetustyö
Kunnan tehtävänä on taata laadukas peruskoulutus kaikille kunnan alueella asuville peruskouluikäisille lapsille. Koulutuksen järjestämisen lähtökohta ei ole ”lahjakkaiden huippuyksilöiden” erottelu ja valmentaminen, vaan alueellisen ja yksilöiden välisen tasa-arvon lisääminen sekä turvallisen oppimis- ja kasvuympäristön takaaminen jokaiselle lapselle. Yhä useammin jo peruskoulussa alkava erikoistuminen ja ”vanhempien valintaa” korostava kouluvalintapolitiikka kasvattaa jo nyt alueellista ja yksilöiden välistä eriarvoisuutta, ja alistaa peruskoulujärjestelmäämme niin sanotuille koulumarkkinoille. Kuntatasolla koulujen eriarvoisuuden kasvamiseen on puututtava tarkastelemalla resurssien jakautumisen oikeudenmukaisuutta ja kohdentamalla resursseja erityisesti niitä eniten tarvitseville. Lisäksi on pidettävä huolta muun muassa siitä, että kriteerit, joilla lapsia valitaan esimerkiksi painotetuille erikoisluokille, palvelevat myös muita kuin keskiluokkaisista perheistä tulevia lapsia. Emme tarvitse koulujärjestelmämme sisälle enää yhtään enempää jakolinjoja ”eliittikoulujen” ja muiden koulujen välille.
Kasvatus- ja opetustyössä uusinnetaan helposti kaksijakoisia, stereotyyppisiä sukupuolikäsityksiä: tytöiltä ja pojilta odotetaan tiedostamattomasti erilaista käytöstä, ja soveliaan käytöksen rajat määrittyvät usein sukupuolen mukaan. Turun kaupungin tulee laatia opetus- ja kasvatusalan työntekijöille sukupuolisensitiivistä kasvatusta käsittelevät ohjeet, sekä tarjota kasvatus- ja opetusalan työntekijöille käytännön koulutusta siitä, kuinka tunnistaa ja vähentää sukupuolittuneita käytäntöjä päiväkotien ja koulujen arjessa. Sukupuolisensitiivinen kasvatus tukee erityisesti niiden lasten ja nuorten kehitystä, joilla on vaikeinta mukautua perinteisiin ahtaisiin stereotyyppisiin sukupuolimalleihin.
4. Tila- ja asuntopolitiikka
Asunto kuuluu jokaisen ihmisen perusoikeuksiin, mahdollisuus ajaa paikkaan kuin paikkaan omalla volvolla taasen ei. Sekä hiilipäästöjen vähentämisen että sosioekonomisen tasa-arvon lisäämisen vuoksi kaikkia yksityisautoilua tukevia hankkeita on vastustettava. Niiden sijaan on panostettava kevyen liikenteen väyliin, linja-autoliikenteen toimivuuteen ja edistettävä pikaraitiotie-hanketta. Toriparkki on torpattava lopullisesti. Kohtuuhintaisten asuntojen puute nostaa vuokra-asuntojen hintatasoa, johtaa toimeentulotukimenojen kasvuun ja syventää yhteiskuntaluokkien välisiä eroja entisestään. Kunnan on pidettävä huolta, että tarjolla on riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ja jokaiselle ihmiselle löytyy katto pään päälle.
Keskustan lisäksi myös lähiöissä on oltava riittävästi julkisia tiloja, kuten puistoja, kirjastoja tai kerhotilojen kaltaisia yhteisiä olohuoneita, joissa eri ikäiset ihmiset lapsista vanhuksiin voivat viettää aikaa ilman kulutuspakkoa.
Kaupunki asukkaiden ja ympäristön ehdoilla! 