Luottamustoimipaikkojen jakoa Pormestarien Turussa

Turun Vasemmistoliiton edustajisto kokoontui lauantaina 14.8. päättämään osallistuuko vasemmistoliitto Minna Arven johdolla ”Pormestarien Turku – Toiminnan vuosikymmen” pormestarisopimukseen. Sopimus on merkittävä kaupungin politiikkaa sitova paperi, johon liittyy isoja periaatteellisia, taloudellisia ja poliittisia riskejä ja vasemmistoliiton politiikan vastaisia kirjauksia, kuten rakennuttamisen piilottaminen yhtiöön.

Edustajistosta sopimusta vastaan käytettiin useita puheenvuoroja ja asiasta äänestettiin. Äänestyksen tuloksena sopimukseen päätettiin lähteä äänin 54 puolesta, 25 vastaan ja 1 tyhjä.

Itse pyrin loppuun saakka puolustamaan kantaani ja perustelemaan sitä miksi vasemmistoliiton ei sopimukseen tulisi lähteä. Tämän vuoksi minut sivuutettiin luottamustoimipaikkajaosta jo sen valmisteluvaiheessa. Luottamuspaikkajakoa varten olin esittänyt ensisijaisiksi toiveikseni joko kaupunginhallituksen, kaupunkiympäristölautakunnan tai sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenyyden. Edustajiston kokoukselle valmistellussa pohjaesityksessä minulle ei osoitettu mitään paikkaa. Sama syrjintä koski myös muita valtuustoryhmän jäseniä, jotka eivät olleet kesän aikana, ennen edustajiston käsittelyä sopimuspaperia allekirjoittaneet ja osoittaneet riittävää kuuliaisuutta ”Pormestarien Turulle”. Toimintatapa, jossa valtuutetuilta edellytettiin sitoutumista pormestarisopimukseen jo ennen (!) kuin asiasta oli järjestön päätös tullakseen huomioiduksi luottamustoimipaikkajaossa, on ennenkuulumaton ja demokratian vastainen.

Ottaen huomioon vaiheet ja tavat, joilla edustajiston kantaan oli etukäteen vaikutettu, pidän äänestystulosta kohtalaisen tiukkana. Edustajiston kannan pohjustamiseen kuului olennaisesti muun muassa sopimusta kritisoineiden henkilöiden julkinen arvostelu ja henkilöön menevä leimaaminen. Tässä kunnostautui erityisesti kesällä vielä kaupunginjohtajan virassa toiminut, tuleva pormestari Minna Arve (kok).

Sain kuntavaaleissa 781 ääntä. Vasemmistoliitolla on ollut periaatteina että luottamustoimipaikkoja jaettaessa huomioidaan ehdolla olleiden kuntavaaleissa saatu äänimäärä, kokemus ja osaaminen. Pormestarien Turussa nämä periaatteet, kriteerit ja menettelytavat näyttävät muotoutuvan Arven kabineteista johdetuiksi.

Kaukonäköisyyttä kaavoitukseen

Arkkitehtuurin historian ja restauroinnin apulaisprofessori Panu Savolainen kirjoittaa Turun Sanomissa 1.8.2021 Woldemar Baeckamnin suunnitteleman Turun puhallintehtaan vanhimman osan suojelun puolesta ja vaatii kaukonäköisyyttä Itäharjun kaavoittamiseen. Itäharjun Voimakadun asemakaavoitusprosessissa puhallintehtaan koko rakennusta uhkaa sen purkaminen. Purkamista on perusteltu muun muassa sillä, että purkamalla tilalle saadaan ”toimivampi kaupunkirakenne”, joka käytännössä tarkoittaa enemmän rakennusoikeutta uudisrakentamiselle.

Savolainen tuo kirjoituksessaan esille vahvat perustelut Puhallintehtaan rakennuksen arvokkaimman osan säästämiselle: suojeluarvot, historiallinen kerroksellisuus, historiallisesti arvokkaiden rakennusten merkitys vetovoimatekijänä ja uudistuvien alueiden identiteetin ja houkuttelevuuden luojina. Savolaisen mukaan on selvää, että historiallisten kohteiden säästäminen on kiinteistökehittäjienkin etu, esimerkkeinä mm. Åbo Akademin Arken ja useat kohteet Aurajoen rannalta. Myös ilmastopolitiikka puoltaa vanhan rakennuskannan säästämistä.

Savolaisen peräänkuuluttama kaukonäköisyys tulisi Turun kaavoituksessa ottaa vakavasti niin Itäharjun vanhan teollisuusalueen kuin muidenkin kohteiden kohdalla. Lyhytnäköisessä tarkastelutavassa rakennusperintö ja kulttuurihistorialliset arvot jäävät kiinteistönomistajien ja sijoittajien lyhyen tähtäimen voiton tavoittelun jalkoihin. Mikäli vanhojen arvorakennusten purkamisen sallivat kaavat hyväksytään ja oikeutetaan ”ei ollut muita mahdollisuuksia” -puheella, jää näkemättä mitä mahdollisuuksia arvorakennusten suojeleminen olisi tullessaan tuonut. Hyvä kaupunkisuunnittelu ei voi perustua pelkkään asuinrakentamisen määrän maksimointiin.

Kaupunkiympäristölautakunta käsitteli Voimakadun asemakaavan luonnosta 22.6.2021. Tuolloin kritisoimme Vasemmistoliiton Alpo Lähteenmäen kaavaluonnosta siitä, että sen ratkaisut perustuvat yksipuolisesti yksityisten aloitteentekijöiden taloudellisiin intresseihin. Kaavaluonnoksen ratkaisu puhallintehtaan koko rakennuksen purusta on valmisteltu lyhyen tähtäimen yksityisen taloudellisen edun näkökulmasta. Nähdäkseni 1950-luvun modernistista teollisuusarkkitehtuuria edustavan puhallintehtaan alkuperäisen osan suojelulle on vahvat perusteet. Rakennuksen vaikuttavin osa alkuperäinen tehdashalli, jolla on varmasti löydettävissä uusia käyttötarkoituksia joko julkiseen tai yksityiseen toimintaan. Kuten Savolainen kirjoittaa, se voisi olla uuden asuinalueen historiallinen sydän.

Voimakadun kaavaluonnoksen ongelmat ovat toki suojelukysymystä laajempia. Suhteessa rakentamisen tehokkuuteen Voimakadun kaavaluonnoksen sisälle jäävät piha-alueet ja nk. puistikko ovat hyvin pieniä. Kaava-alue sijoittuu vanhalle teollisuusalueelle, jonka maankäyttöön kohdistuu tulevaisuudessa isoja muutoksia. Itäharjun kehittäminen tulisi perustua riittävän tarkkaan osayleiskaavaan, jolloin alueen asemakaavoitus etenisi – lyhytnäköisen yksityisiä etuja palvelevan eetoksen sijaan – selkeästi harkitun kokonaisnäkemyksen ja yleisen edun mukaan.

Puhallintehtaan alkuperäinen tehdashalli on vuodelta 1956.
Toinen kuva tehdashallista. Ikkunat Peronkadun suuntaan.