Vasemmistoliiton Turun valtuustoryhmä ja Turun Vasemmistoliiton kunnallistoimikunta kokoontuvat maanantaina 5.7. yhteiskokoukseen, jossa päätetään, osallistuuko vasemmistoliitto kokoomuksen Minnan Arven johdolla valmisteltuun pormestarisopimukseen.
Tulevana maanantaina tehtävä päätös on yksi valtuustokauden (joka ei tosin vielä ole edes alkanut) merkittävimmistä, joten on perusteltua avata sitä mitä nyt ehdotetussa pormestariohjelmassa lukee, ja tarkastella sitä vasemmistoliiton tavoitteiden näkökulmasta.
Ohjelmapaperin keskeisin ja politiikkaa eniten määrittelevin osuus on ohjelman alussa, joka koskee taloutta. Sopimukseen kirjattuja taloutta määritteleviä raameja ja periaatteita on useita. Nämä määrittelevät kaupungin henkilöstöpolitiikan ja palveluiden kehittämisen reunaehdot. Kuntalaisten palveluiden ja Turun jo pitkään retuperällä olleen henkilöstöpolitiikan kannalta sopimus ei lupaa hyvää. Keskeisiä tavoitteita ovat käyttömenojen kasvun hillitseminen ja kaupungin investointikyvyn turvaaminen. Arven pormestarisopimus asettaa selkeästi ns. vetovoimainvestoinnit ja kaupungin investointikyvyn turvaamisen julkisten palveluiden parantamisen edelle.
Toimintakatteen kasvulle asetetaan vuotuiset enimmäisrajat. Tulopohjaa kaupungille halutaan saada rakentamista kiihdyttämällä ja ”aktiivisella työllistämis- ja kasvupolitiikalla”. Velan määrälle asetetaan velkakatto ja kertyneiden ylijäämien laskiessa alle 80 miljoonan euron, tehdään erillisiä sopeutuksia. Palvelutuotannon laatua tulee sopimuksen mukaan parantaa ”kustannusneutraalisti”. Toimintakatteen kasvua ”hillitään ensisijaisesti tuottavuutta parantamalla rakenteellisten uudistusten kautta, palvelutasoa heikentämättä”.
Nähdäkseni kirjaukset ovat poliittisesti kestämättömiä. Turun kaupungissa on menneiden valtuustokausien aikana jatkuvasti tavoiteltu menosäästöjä ja sopeutettu toimintaa erilaisten ”rakenteellisten uudistusten” avulla. Käytännössä tämä on tarkoittanut tuottavuuden hakemista kaupungin työntekijöiden selkänahasta. Ei ole ihme, että useiden palveluiden parissa kärsitään jatkuvista rekrytointivaikeuksista ja henkilöstön vaihdoksista, jotka vaikuttavat palveluiden laatuun. Sosiaali- ja terveyspalveluiden, ja esimerkiksi varhaiskasvatuksen palveluiden parantaminen ja epäkohtien korjaaminen edellyttää merkittäviä taloudellisia lisäpanostuksia, joita ei saada kustannusneutraaleilla toimenpiteillä tai ”rakenteellisia uudistuksilla”. Päinvastoin tarvittaisiin politiikkaa, joilla korjataan aiemmilla ”rakenteellisilla uudistuksilla” jo aiheutettuja epäkohtia, kuten esimerkiksi vanhustenpalveluiden puutteita ja riittämättömyyttä.
Investointipolitiikka
Vasemmistoliiton neuvottelutavoitteiden kannalta ensilukemalta ohjelmassa voidaan pitää myönteisenä kirjausta koulujen ja päiväkotien korjausten ja rakentamisen nopeuttamisesta. Kirjaus on kuitenkin ylimalkainen, eikä siihen sitoutuminen oletetusti muuta valtuustopuolueiden erilaisia näkemyksiä siitä minkälainen koulu- ja päiväkotiverkon tulisi olla. Ohjelmassa ei luvata Lausteen koulurakennuksen ja sen yhteydessä toimineiden palveluiden uudisrakennuksia, eikä se vie eteenpäin Pansio-Pernon yläkoulua, joita vasemmistoliitto on ajanut. Ohjelmassa ei myöskään vasemmistoliiton tavoitteiden mukaisesti sitouduta vanhusten asumispalveluiden lisäämiseen, vaan siinä on ainoastaan kirjaus sen mahdollisuuden tutkimiseen. Todellisena huolena on, että julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamista edellytettävät investoinnit, kuten muun muassa Varissuon terveysaseman tilojen korjaaminen, jätetään pitkälti soteuudistuksen jälkeiseen aikaan.
Sopimuksesta löytyy kuitenkin konkreettisia, mittaluokaltaan huomattavasti suurempia ja monin tavoin kyseenalaisempia investointihankkeita. Ohjelmassa sitoudutaan Kupittaan kannen toteuttamiseen (infrahankkeen tarveselitysvaiheessa hankkeen kustannusarvio oli 98 miljoonaa), valtuuston päätökseen ratapihan elämyskeskuksesta (30 miljoonan sitoumus hankkeeseen) sekä uuden konserttitalon rakentamiseen nopeassa aikataulussa tavoitevuotena 2025.
Ohjelmaan konkreettisesti ja varmasti kuuluvat investoinnit ovat kokoomukselle tärkeitä mittaluokaltaan useita kymmeniä ja yhteensä satoja miljoonia. Kaikkiin edellä mainittuihin hankkeisiin liittyy isoja riskejä, ja ne lisäävät kaupungin velkaa huomattavasti. Vasemmistoliitto ei vastusta investoimista, mutta kaupungin on investoitava kuntalaisten kannalta aidosti tärkeisiin asioihin ja kohteisiin – ei uusiin ”Logomon siltoihin”, jotka syövät rahat kuntalaisten palveluista.
Konserttitalon osalta ohjelmapaperissa ei todeta mitään konserttitalon paikasta, mutta nopeaan aikatauluun sitoutuminen tekee vaikeaksi jo päätetyn paikan vaihtamisen. Konserttitalon rakentaminen Itsenäisyydenaukiolle kansalliseen kaupunkipuistoon olisi ratkaisuna täysin järjetön. Ylipäänsä konserttitaloasian ratkaiseminen edellyttää ensin sen ratkaisemista mitä tehdään vanhalle suojelulle Aninkaistenmäen konserttitalolle.
Raitiotiestä ohjelmapaperissa on linjaus, jonka mukaan päätökset joukkoliikenneratkaisusta tehdään kustannus- ja kannattavuusarvion pohjalta. Linjaus mahdollistaa raitiotietä kannattaville sen, että he voivat sanoa, että raitiotien suunnittelua jatketaan, ja toisaalta raitiotien vastustajille, että ohjelma ei sido asian suhteen mihinkään. Käytännössä raitiotiehanke jatkaa Turun politiikassa epämääräisenä taustalle jäävänä asiana, johon viitaten kaupunkirakennetta tiivistetään.
Pormestarisopimus jatkaa Turun kaavoituksen nykylinjaa
Kaupungin kestävän kasvun perustaksi tarvitaan riittävän tarkka yleiskaavoitus, joka pohjautuu realistiseen näkemykseen kaupungin kasvusta. Vasemmistoliiton tavoitteena neuvotteluissa oli kunnan kaavoitusmonopolin vahvistaminen sekä alueellisten yleiskaavojen valmistelu. Sopimuksessa kaavoituksen osalta linjataan käytännössä lähes päinvastaista. Sopimuksessa kumppanuuskaavoituksen linjataan jatkossa olevan ensisijainen vaihtoehto pienehköissä yksityisissä aloitteissa. Uusista osayleiskaavoista ja yleiskaavoituksen vahvistamisesta sopimuksessa ei ole sanaakaan, vaan kaavoitusta koskevasta osiosta ilmenee, että Turun täydennysrakentamista halutaan Arven sopimuksessa jatkaa pitkälti entiseen tapaan.
Kokoomuksen kädenjälki näkyy vahvasti myös periaatteessa, joissa kaavoitukselle ja luvitukselle halutaan määritellä palvelulupauksia ja käsittelyaikoja. Sujuva lupakäsittely on toki kunnan toiminnan kannalta tärkeää. Kaavoituksessa kohtuuttomien viivästysten estäminen on hyve, mutta pelkkää nopeutta tärkeämpää on kaavoituksen lopputulos ja laatu. Kaavoituksen laatua tulisi parantaa kunnan kaavoitusmonopolia vahvistamalla ja tekemällä keskustaan sekä Kupittaa-Itäharjun kehittyvälle alueille omat erilliset osayleiskaavat.
Pormestariohjelmassa sitoudutaan sopeutusohjelmaan läpivientiin
Vasemmistoliiton neuvottelutavoitteiden mukaan vasemmistoliitto ei sitoudu leikkauksiin, vaan palveluiden parantamiseen. Pormestarisopimus edellyttää kuitenkin sitoumusta vuoden 2019 lopulla tehtyyn sopeutusohjelmaan eli leikkauksiin. Sopeutusohjelman toteutumista seurataan ja tarvittaessa ”ohjelmaa päivitetään kokonaistaso säilyttäen”. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli jotkin sopeutusohjelman leikkaustavoitteet osoittautuvat toteuttamiskelvottomiksi, sitoudutaan leikkaamaan jostain muualta. Pormestarisopimus jatkaa siis samaa kokoomusvetoista leikkauspolitiikkaa, jota Turku on kuluneet vuodet tähän asti tehnyt.
Sopeutusohjelman mukaan julkisiin palveluihin kohdistetaan lukuisia erilaisia sopeutustoimia. Pormestarisopimuksessa hyvinvointia ja palveluiden edistämistä kuvaavassa kappaleessa ohjelmassa myös linjataan, että ”kaupunki vastaa palveluvelvollisuuksistaan pyrkien käyttämään aktiivisesti kolmannen sektorin ja yksityisen palveluita” ja todetaan, että kaupunkilaisten valinnanvapautta lisätään. On perusteltua sanoa, että näihin kirjauksiin vedoten palveluntuotannossa pyritään palveluiden uusiin ulkoistamisiin ja yksityistämisiin.
Kärkiohjelmien määrä kasvaa – entä laatu?
Aiemman kolmen kärkiohjelman sijaan pormestarien Turussa kärkiohjelmien määrä kasvaa viiteen. Valitettavasti taloudenraamit vievät pohjan kärkiohjelmien konkreettiselta toteutumisesta, joten en näe syytä niistä ilakoimiseen. Ohjelmien alkuunsaanti edellyttänee uusien koordinaattoreiden tai muiden hallinnollisten työntekijöiden palkkaamista hankkeisiin, mutta muuhun ei taida sitten rahaa riittääkään. Hyviltäkään kuulostavat hankkeet eivät lämmitä tilanteessa, jossa perustoiminta ja keskeiset palvelut ovat riittämättömästi budjetoituja.
Kenen etuja sopimus ajaa?
Vasemmistoliiton neuvottelijat ovat kertomansa mukaan neuvotelleet tosissaan ja tehneet parhaansa saadakseen paperiin vasemmistoliiton kädenjäljen näkymään. Kiitos siitä heille. Tästä huolimatta lopputuloksena on sopimusehdotus, joka on nähdäkseni kylmää kyytiä kaupungin henkilöstölle ja kuntalaisten tasa-arvoisille julkisille palveluille. Sopeutusohjelman leikkausten läpiviemiseen ja ongelmahankkeisiin sitoutuminen on nähdäkseni kaukana vasemmistoliiton politiikasta.
Mikäli vasemmistoliitto hyväksyy pormestariohjelman ja sitoutuu siihen, sillä on mahdollisuus saada apulaispormestarin paikka Kokoomuksen johtamassa pormestariohjelmassa. Pelkkien luottamustoimipaikkojen saamisen nimissä sopimukseen ei kuitenkaan pidä lähteä. Päätöksiä sopimukseen lähtemisestä ei pidä myöskään tehdä pinnallisten ”pitää olla niissä pöydissä missä päätetään” -fraasien perusteella, vaan arviointi ohjelman mielekkyydestä ja puolueen vaikutusmahdollisuuksista sen sisällä, tulee perustaa realismiin siitä minkälaista politiikkaa sopimuksessa vasemmistoliitolta todella edellyttää.
Kaupunki asukkaiden ja ympäristön ehdoilla! 