Vanhustenhoitoa ei kehitetä leikkauksilla


Hyvässä yhteiskunnassa peruspalvelut toimivat. Kun vanhenemme tai sairastumme, hoitoa ja käytännön apua saa kotiin matalalla kynnyksellä, ja kun tilanne sitä edellyttää, oikeus asuinpaikkaan, jossa saa hoitoa tai tukea vuorokauden kaikkina aikoina, tulisi olla itsestäänselvyys. Palveluiden saanti ei saa olla kiinni ihmisen tuloista, varallisuudesta tai sosiaalisesta asemasta.


Vanhustenhuollon tilan tarkasteleminen herättää kysymyksen siitä, miten hyvä yhteiskuntamme todella on. Keväällä 2019 valtakunnallisen kohun keskellä olivat yksityiset hoivajätit, joiden toiminnasta valvontaviranomaiset olivat havainneet merkittäviä puutteita; työvuorolistoihin merkittyjä ”haamuhoitajia”, laajamittaista aliravitsemusta ja esimerkiksi puutteita lääkehoidossa, hygieniassa ja ulkoilu- ja viriketoiminnassa. Hoivajättien härskin toiminnan suitsemiseksi ei riitä pelkkä valvonta, vaan tarvitsemme selkeät pelisäännöt siitä, ettei voitontavoittelua ihmisten hoidon laatua näivettämällä sallita.


Vanhustenhoidon heikon tilan ydinsyy on palveluiden vuosia kestänyt krooninen alibudjetointi, sekä huolenpitoon ja hoivaan keskittyvän hoitotyön arvostuksen puute. Ilmiöllä on myös moniulotteisia sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ulottuvuuksia, jotka liittyvät naisvaltaiseen hoitoalaan, naisten laajalti tekemään vapaaehtoiseen hoivatyöhön sekä iäkkäimpien ihmisten sukupuolirakenteeseen.


Vanhustenhuollon leikkauksia on vuosien mittaan oikeutettu puheilla rakenneuudistuksista ja kevyempiin palveluihin panostamisesta. Vuonna 2019 valtuusto päätti sopeutusohjelmassa 15 miljoonan leikkauksista vanhuspalveluihin. Vain Vasemmistoliitto äänesti vastaan.


Puutteita vanhustenhoidossa on myös kunnallisesti tuotetuissa palveluissa. Turun tarkastuslautakunnan vuoden 2019 arviointikertomus antaa surullisen kuvan kaupungin kotihoidon tilasta. Asiakkaat ovat entistä enemmän monisairaita ja hoitotyö yhä vaativampaa. Liian suuret asiakasmäärät ja työntekijöiden kiire vaikeuttavat muun muassa ravitsemuksen tilan seurantaa ja hallintaa. Työntekijöiden palkkataso on Turussa naapurikuntiin nähden selkeästi heikompi, joka on yksi syy siihen, että ala kärsii laajamittaisista rekrytointivaikeuksista. Kotihoidon hoitajapula heijastuu hoitajien jaksamiseen ja hoidon laatuun. Vasemmistoliitto onkin valtuustossa vaatinut hoitajien palkkojen nostamista naapurikuntia vastaavalle tasolle.


Hyvä vanhustenhoito edellyttää korkeatasoista esimies- ja johtamistyötä, olemassa olevien resurssien oikein kohdentamista, työntekijöiden ammattitaidon jatkuvaa kehittämistä ja palveluiden jatkuvaa kriittistä arviointia niiden kehittämiseksi. On kuitenkin selvää, että kaiken tämän perustana tulee olla riittävät resurssit. Minkäänlaisilla työtehtävien uudelleen järjestelyillä, palvelurakenteen muutoksilla tai panostuksilla lähijohtamiseen, ei turvata hyvää hoitoa ja hoivaa, mikäli palvelut ovat lähtökohtaisesti alibudjetoitu.


Vanhustenhoidon kehittämistä on ohjattava ihmisten todellisilla tarpeilla ei julkisten menojen sopeuttamisella. Tulevan valtuuston yksi tärkeimmistä tehtävistä on osoittaa vanhustenhoidolle resurssit, joilla ratkaistaan sekä krooninen hoitajapula että muut palveluiden epäkohdat.


Aurinko paistaa – oikeus ulkoiluun kuuluu kaikille!

Turun kaupunginvaltuutettu Elina Sandelin, kuntavaaliehdokas nro 350, Vasemmistoliitto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s