Vanhustenhoitoa ei kehitetä leikkauksilla


Hyvässä yhteiskunnassa peruspalvelut toimivat. Kun vanhenemme tai sairastumme, hoitoa ja käytännön apua saa kotiin matalalla kynnyksellä, ja kun tilanne sitä edellyttää, oikeus asuinpaikkaan, jossa saa hoitoa tai tukea vuorokauden kaikkina aikoina, tulisi olla itsestäänselvyys. Palveluiden saanti ei saa olla kiinni ihmisen tuloista, varallisuudesta tai sosiaalisesta asemasta.


Vanhustenhuollon tilan tarkasteleminen herättää kysymyksen siitä, miten hyvä yhteiskuntamme todella on. Keväällä 2019 valtakunnallisen kohun keskellä olivat yksityiset hoivajätit, joiden toiminnasta valvontaviranomaiset olivat havainneet merkittäviä puutteita; työvuorolistoihin merkittyjä ”haamuhoitajia”, laajamittaista aliravitsemusta ja esimerkiksi puutteita lääkehoidossa, hygieniassa ja ulkoilu- ja viriketoiminnassa. Hoivajättien härskin toiminnan suitsemiseksi ei riitä pelkkä valvonta, vaan tarvitsemme selkeät pelisäännöt siitä, ettei voitontavoittelua ihmisten hoidon laatua näivettämällä sallita.


Vanhustenhoidon heikon tilan ydinsyy on palveluiden vuosia kestänyt krooninen alibudjetointi, sekä huolenpitoon ja hoivaan keskittyvän hoitotyön arvostuksen puute. Ilmiöllä on myös moniulotteisia sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ulottuvuuksia, jotka liittyvät naisvaltaiseen hoitoalaan, naisten laajalti tekemään vapaaehtoiseen hoivatyöhön sekä iäkkäimpien ihmisten sukupuolirakenteeseen.


Vanhustenhuollon leikkauksia on vuosien mittaan oikeutettu puheilla rakenneuudistuksista ja kevyempiin palveluihin panostamisesta. Vuonna 2019 valtuusto päätti sopeutusohjelmassa 15 miljoonan leikkauksista vanhuspalveluihin. Vain Vasemmistoliitto äänesti vastaan.


Puutteita vanhustenhoidossa on myös kunnallisesti tuotetuissa palveluissa. Turun tarkastuslautakunnan vuoden 2019 arviointikertomus antaa surullisen kuvan kaupungin kotihoidon tilasta. Asiakkaat ovat entistä enemmän monisairaita ja hoitotyö yhä vaativampaa. Liian suuret asiakasmäärät ja työntekijöiden kiire vaikeuttavat muun muassa ravitsemuksen tilan seurantaa ja hallintaa. Työntekijöiden palkkataso on Turussa naapurikuntiin nähden selkeästi heikompi, joka on yksi syy siihen, että ala kärsii laajamittaisista rekrytointivaikeuksista. Kotihoidon hoitajapula heijastuu hoitajien jaksamiseen ja hoidon laatuun. Vasemmistoliitto onkin valtuustossa vaatinut hoitajien palkkojen nostamista naapurikuntia vastaavalle tasolle.


Hyvä vanhustenhoito edellyttää korkeatasoista esimies- ja johtamistyötä, olemassa olevien resurssien oikein kohdentamista, työntekijöiden ammattitaidon jatkuvaa kehittämistä ja palveluiden jatkuvaa kriittistä arviointia niiden kehittämiseksi. On kuitenkin selvää, että kaiken tämän perustana tulee olla riittävät resurssit. Minkäänlaisilla työtehtävien uudelleen järjestelyillä, palvelurakenteen muutoksilla tai panostuksilla lähijohtamiseen, ei turvata hyvää hoitoa ja hoivaa, mikäli palvelut ovat lähtökohtaisesti alibudjetoitu.


Vanhustenhoidon kehittämistä on ohjattava ihmisten todellisilla tarpeilla ei julkisten menojen sopeuttamisella. Tulevan valtuuston yksi tärkeimmistä tehtävistä on osoittaa vanhustenhoidolle resurssit, joilla ratkaistaan sekä krooninen hoitajapula että muut palveluiden epäkohdat.


Aurinko paistaa – oikeus ulkoiluun kuuluu kaikille!

Turun kaupunginvaltuutettu Elina Sandelin, kuntavaaliehdokas nro 350, Vasemmistoliitto

Valtuustoaloite kuurojen, kuulovammaisten ja viittomakielisten lasten ja nuorten kielellisten oikeuksien vahvistamisesta

Sisäkorvaistutteiden yleistymisen myötä yhä useampi syntymäkuuro kuulee, mutta ilman sisäkorvaistutetta lapsi on edelleen kuuro. Teknologian ja apuvälineiden edistymisen myötä on kuitenkin yhteiskunnassa tapahtunut kehitys, jossa kuurojen ja kuulovammaisten lasten oikeudesta viittomakieleen on tingitty, vaikka viittomakieli ei haittaa puheen oppimista.

Kuurojen, kuulovammaisten ja viittomakielisten lasten ja nuorten kaksikielisyyttä on tuettava varhaislapsuudesta alkaen. Varhaislapsuus on lapsen kielen kehityksen kannalta merkittävää aikaa. Äidinkielen oppiminen tukee sekä lapsen kielen kehitystä, tunne- ja vuorovaikutustaitoja, osallisuutta sekä kognitiivisten kykyjen kehittymistä.

Oikeus omaan äidinkieleen on tasa-arvokysymys. Mahdollisuudet viittomakielisiin oppimispolkuihin sekä oikeus opiskella viittomakieltä äidinkielenä on turvattava. Viittomakieli voi olla myös kuulevan lapsen äidinkieli (CODA-lapset, children of deaf adults).

Viittomakielen oppimista on tuettava kotiin tarjottavalla viittomakielen kotiopetuksella sekä palkkaamalla varhaiskasvatukseen ja kouluihin riittävästi viittomakieltä äidinkielentasoisesti osaavia työntekijöitä. Myös tulkkipalveluita on oltava riittävästi saatavilla.

Edellä esitettyyn perustuen esitän, että Turun kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin kuurojen, kuulovammaisten sekä viittomakielisten lasten ja nuorten kielellisten oikeuksien parantamiseksi:

  1. Kaupunki tekee selvityksen, jossa arvioidaan kuinka nykyisissä kaupungin varhaiskasvatuspalveluissa, perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa taataan kuurojen ja kuulovammaisten lasten ja nuorten oikeus viittomakielen oppimiseen ja sen käyttöön. Saavatko lapset ja nuoret opetusta tasa-arvoisesti? Lisäksi selvitetään saavatko viittomakieliset lapset ja nuoret riittävästi tulkkipalveluita kouluissa, päiväkodeissa ja muissa kunnallisissa palveluissa? Selvitys valmistellaan yhteistyössä kuurojen, kuulovammaisten ja viittomakielen ammattilaisen kanssa.
  2. Päiväkoteihin ja kouluihin palkataan riittävästi viittomakieltä äidinkielentasoisesti osaavaa henkilöstöä. Selvityksen pohjalta valmistellaan myös mahdolliset muut toimenpiteet, joilla kuurojen, kuulovammaisten ja viittomakielisten lasten ja nuorten kielellisiä oikeuksia, tasa-arvoa ja osallisuutta vahvistetaan.

Turun kaupunginvaltuustossa 17.5.2021

Elina Sandelin

Kaupunginvaltuutettu (vas)

Turun kaupunginvaltuutettu Elina Sandelin (350, vas)