Kuntavaalien alla monet järjestöt julkaisevat vaalitavoitteitaan. Järjestöt, joiden toiminnan ytimessä on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen, tavoitteista löytyy usein kunnan työntekijöiden ja viranhaltijoiden kouluttaminen ja osaamisen varmistaminen aiheesta X.
Esimerkiksi transsukupuolisten ihmisten oikeuksia ajavan Trans ry:n mukaan kunnan työntekijöitä tulisi kouluttaa siten, että varmistetaan, että kaikilla on tarvittavat tiedot kohdata sukupuolivähemmistöjä ja sukupuolen moninaisuutta työssään. Työntekijöiden kouluttaminen on keskeisessä osassa myös Seta ry:n vaaliteemoissa, joissa nostetaan esille sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevän henkilökunnan kouluttaminen sateenkaariteemoista sekä opettajien ”riittävä tietotaito käsitellä moninaisuutta osana kaikkea opetusta”.
Yhdenvertaisuuden edistäminen on kunnan lakisääteinen velvollisuus. Lain mukaan sen edistäminen edellyttää sekä yhdenvertaisuuden toteutumisen arviointia että konkreettisia toimenpiteitä, joilla yhdenvertaisuus taataan. Koulutuksen järjestäjillä on oltava suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja myös työnantajana kunnan on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista kunnan työpaikoilla.
Kouluttaminen on eittämättä hyvä keino parantaa työntekijöiden osaamista ja tietotaitoa. Puhuttaessa kuntien palvelutuotannosta ja näitä palveluita käytännössä työkseen tuottavista työntekijöiden lisäkouluttamisesta, on keskeistä huomata, että silloin puhumme valtaosin naisista. Vaatimukset kunnan työntekijöiden lisäkoulutuksesta kohdistuvat usein erityisesti naisvaltaisille aloille, kuten hoivaan, terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin sekä varhaiskasvatukseen ja opetustyöhön – aloille, joissa jo nyt tehdään töitä paikoitellen hyvin kuormittavissa olosuhteissa, ja joihin ammattitaitoisen työvoiman palkkaamisessa on esimerkiksi Turussa ollut kroonisia vaikeuksia (esim. kotihoito ja varhaiskasvatus).
Kunnan työntekijät ovat päivittäin tekemisissä hyvin monenlaisten ihmisten ja ihmisryhmien kanssa. Yhdenvertainen ja tasa-arvoinen kohtelu ja rasismin ja syrjinnän vastainen eetos on oltava läsnä arjessa joka päivä. Onkin helppo kannattaa kunnan työntekijöiden lisäkouluttamista yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä ja moninaisuutta koskevista aiheista. Samaan aikaan on kuitenkin tarpeen tarkastella myös rakenteellisia seikkoja, jotka estävät jo nyt tarjolla olevien tiedon ja koulutuksissa saatavan osaamisen hyödyntämisen kuntapalveluiden arjessa. Mieleeni tulee muun muassa seuraavat asiat:
- Jos ala kärsii jatkuvista rekrytointivaikeuksista, eikä työhön löydy työntekijöitä, ei löydy myöskään ihmisiä, joita työssä voisi kouluttaa.
- Jos työpaikalla on jatkuva pula työntekijöistä, sijaisia ei palkata säästösyistä tai sijaisia ei ole saatavilla, työntekijät eivät yksinkertaisesti pysty osallistumaan koulutuksiin.
- Jos alalla työntekijöiden vaihtuvuus on suuri, työntekijöille kertynyt osaaminen katoaa työntekijöiden lähtiessä muualle, tai sitä ei edes ehdi karttua.
- Jos työntekijän mieli on ylikuormitettu, työntekijän kyky omaksua uutta tietoa on heikko.
- Jos työn kuormitus on liian suuri ja työyhteisö voi huonosti, työyhteisön kyky muuttaa vanhoja ajattelu- ja toimintatapoja on heikko, vaikka tietoa olisi ollut tarjolla.
Jotta kunnan työntekijöiden lisäkouluttamisesta saadaan aidosti vaikuttavaa, kunnan palveluntuotannon rakenteelliset ongelmat on otettava tosissaan. Työntekijöiden tiuha vaihtuvuus, rekrytointivaikeudet ja työntekijöiden ylikuormittuneisuus tosiasiallisesti estävät monien kunnallisten peruspalveluiden parantamista ja yhdenvertaisuuden edistämistä. Ikävä kyllä on jopa melkein epärealistista esittää lisää vaatimuksia, mikäli rakenteellisiin epäkohtiin ei puututa.
Kansainvälisenä naistenpäivänä mielestäni keskeinen poliittinen vaatimus on julkisen talouden pitkään jatkuneiden leikkaus- ja sopeutustoimien vastustaminen. Hyvien yhdenvertaisten kunnallisten peruspalveluiden järjestäminen onnistuu, kun panostetaan työntekijöiden pysyvyyteen, pidetään työn määrä kohtuullisena palkkaamalla riittävästä vakituisia työntekijöitä ja palkkaamalla riittävä määrä sijaisia, silloin kun niitä tarvitaan.
———
Ja kun työntekijöille järjestetään lisäkoulutusta, myös siihen pitää osoittaa asianmukaiset resurssit ja olosuhteet. Monistenivaskan pläräysmahdollisuus kahvitauolla, jonka hädin tuskin ehtii pitää, ei todellakaan riitä.
Kaupunki asukkaiden ja ympäristön ehdoilla! 