Konserttitalohanke vaatii perusteellista harkintaa

Tiistaina 17.11.2020 kaupunkiympäristölautakunnan kokouksen esityslistan asioista kolme liittyi konserttitaloon: listalla oli (1) Itsenäisyydenaukiolle esitetyn uuden konserttitalon asemakaavaluonnos, (2) nykyisen Aninkaistenmäen konserttitalon ja ammatti-instituutin asemakaavaluonnos, sekä (3) uuden konserttitalon hankintaprosessista päättäminen. Kaikki kolme asiaa liittyvät toisiinsa, mutta samanaikaisesti jokainen niistä sisältää oman laajahkon problematiikkansa, joista mitään ei tulisi sivuuttaa ennen kuin toisista päätetään. Ikävä kyllä tämä ei käynyt toteen, vaan hankintaprosessista päätettiin poikkeuksellisella kiireellä, kaava-asioiden jäädessä vielä lautakunnan pöydälle lisäpohdintoja ja keskusteluja varten. 

Aninkaistenmäen konserttitalo ja kiinteistönjalostusbisneksen ongelmat 

Kaupungissa on jo pitkään tiedostettu nykyisen konserttitalon puutteet. Vastatakseen orkesterin nykyisiin, ja tuleviin tarpeisiin vanha konserttitalo tarvitsisi mittavan peruskorjauksen ja laajennuksen. Konserttitalon kaavaluonnoksessa ajatuksesta peruskorjata rakennus on kuitenkin luovuttu. Kaavan tavoitteena on uuden käyttötarkoituksen osoittaminen konserttitalolle ja Aninkaistenmäen ammatti-instituutin oppilaitokselle sekä täydennysrakentaminen kaava-alueelle. Kaupungin tavoitteena on siis kaavoittaa alue uudelleen, jotta se voidaan myydä, ja korvata myyty konserttitalo Itsenäisyydenaukiolle sijoitettavalla uudella konserttitalolla. 

Konserttitalon kiinteistön kehittäminen muuhun kuin orkesterin toiminnan käyttöön ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Turun konserttitalo on kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokas. Vuonna 2004 vahvistetussa Turun kaupunkiseudun maakuntakaavassa rakennus on suojeltu. Konserttitalon ja ammatti-instituutin rakennusten rakennusprojektit aloitettiin sotien jälkeen 1940-luvun lopulla Parkinmäen kallioiden louhinnalla. Rakennukset saatiin valmiiksi 1950-luvun alussa mm. Göteborgin ystävyyskaupungilta saaduin lahjoitusvaroin. Teija Mustosen tekemän rakennusselvityksen mukaan ”puhdaslinjaisen, 1950-luvun modernismia edustavan kokonaistaideteoksen jokainen osa ja yksityiskohta on huolella viimeistelty, ja alusta saakka sen pääkäyttö on ollut toimia musiikkitilaisuuksien ja konserttien esityspaikkana”. Rakennuksessa on yhä useita alkuperäisestä säilyneitä elementtejä, materiaaleja ja sisustusta. (Mustonen 2011.)  

Mikäli rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja halutaan vaalia, rakennus tulisi jatkossakin pitää konserttikäytössä. Uuden musiikkitalon ja kulttuurin puolesta puhuvien puhe sivuuttaa nykyiseen rakennuksen kiistattomat kulttuurihistorialliset ja rakennustaiteelliset arvot.  

Konserttitalon kiinteistökehittämiseen liittyy huomattavia taloudellisia riskejä: suojeluarvot ja niiden vaatimat suojelumerkinnät asettavat kiinteistön kehittämiselle huomattavia rajoitteita. Ei ole lainkaan varmaa, että rakennus herättää potentiaalisissa ostajissa niin merkittävää kiinnostuksen kohdetta kuin kaupungin toiveissa on. Havitellut voitot saattavat jäädä paljon toivottua pienemmiksi. Mikäli kaupunki samaan aikaan rakentaa omaa uutta suurta konserttitaloa, onko jollakin yksityisellä taholla samanaikaisesti intressi sijoittaa merkittäviä summia kiinteistöön, johon kuuluu suojeltu vanha konserttitalo? Ehkä ei, mutta tähän kaupunki näyttää vahvasti luottavan. Liiketaloudellisesti on epätodennäköistä, että Turun kokoisessa kaupungissa olisi tarvetta kahdelle suurelle konserttitalolle.  

Toki voidaan myös pohtia, onko kaavoitusprosessi, joka lähtee liikkeelle hyvin vahvasti rakennuksen kiinteistönjalostamisesta ja voitontavoittelusta, ylipäänsä yhdistettävissä kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti näin arvokkaan rakennuskohteeseen. 

Kaavoittaminen Itsenäisyydenaukiolle asettaa koko hankkeen riskialttiiksi  

Mielestäni vanhan konserttitalon peruskorjaus ja laajennus olisi realistisin ja taloudellisesti kestävin ratkaisu orkesterin tilakysymykseen. Mikäli tämä ratkaisu olisi saanut aiemmin laajempaa kannatusta päättäjien keskuudessa, konserttitaloasiassa oltaisiin nyt huomattavasti nykyistä pidemmällä. Orkesterin näkökulmasta ratkaisu ei toki ole täydellinen. Ratkaisussa jouduttaisiin tekemään kompromisseja orkesterin toiveiden ja tavoitteiden suhteen, mutta sillä varmistettaisiin se, että orkesterin työskentelyolosuhteiden parannukset eivät venähdä mahdollisesti jopa seuraavalle vuosikymmenelle. 

Mikäli vanhaa konserttitaloa ei peruskorjata ja tilalle rakennetaan uusi, vähintä mitä hankkeelta on vaadittava, on sopiva paikka. Nyt valittu uudisrakennusvaihtoehto on päätetty sijoittaa Itsenäisyydenaukiolle jokirantaan, jo valmiiksi liian pienelle rakennuspaikalle. Paikanvalinnan taustalla on kaupunginhallituksessa keväällä 2020 tehty päätös. On kuitenkin tärkeää käsittää, että kaupunginhallituksen päätöksellä ei voida määrätä ennalta maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen asemakaavoitusprosessin lopputulemia. Näin ollen mediassa esitetyt väitteet siitä, että ”päätökset on jo tehty” perustuvat puutteelliseen ymmärrykseen siitä minkälaiset valmistelu-, kuulemis- ja vuorovaikutusprosessit tällainen vaikutuksiltaan merkittävä kaavaa jo lain mukaan vaatii.   

Kaupunginhallituksen keväällä 2020 linjaama paikka on asemakaavoituksen näkökulmasta täysin absurdi. Aukio on osa kansallista kaupunkipuistoa. Toteutuessaan uusi konserttitalo täyttäisi puiston lähes kauttaaltaan. Itsenäisyydenaukion ympärillä on suojeltua rakennuskantaa, jonka kaupunkikuvallinen arvo on kaavoituksessa varmistettava. Sijoittamalla konserttitalo Itsenäisyydenaukiolle, tämä ei ole mahdollista. Lisäksi sijainti on liikenteellisesti erittäin vaikea. Liian ahdas rakennuspaikka rajaisi myös arkkitehtonisia ratkaisuja, joilla rakennus edes teoriassa voidaan toteuttaa, ja sulkee mahdollisuudet tehdä rakennukseen joskus tulevaisuudessa mahdollisesti tarvittavia laajennuksia.  

Toisin sanoen uudisrakennuksen täysin hasardi paikan valinta tekee hankkeesta riskialttiin. On hyvin mahdollista – joidenkin arvioiden mukaan jopa todennäköistä – että kaavan valmistuttua se kaatuisi hallinto-oikeudessa, jonka seurauksena koko hanke lykkääntyisi. Näin ollen ilman asianmukaista riskianalyysia aloitetussa hankintaprosessissa veronmaksajien varoja olisi kulutettu jo huomattavia määriä hankkeeseen, jonka toteutumisesta ei olisi mitään takeita. Tällaisessa skenaariossa on mahdollista, että vanhan konserttitalon kiinteistönjalostuksessa olisi edetty jo pitkälle ja orkesterin tilatarveratkaisussa olisi aloitettava uudestaan lähtöruudusta. Tämä tuskin olisi uutta musiikkitaloa toivovienkaan toimijoiden näkökulmasta hyvä lopputulema. Ainoa voittaja tilanteessa olisi todennäköisesti hankintaprosessin kumppaniksi valittu rakennuttaja.  

Päätöksenteon poikkeuksellinen kiire on huolestuttavaa ja vaarallista 

Kaupunkiympäristölautakunnan yhteisesti sopiviin niin sanottuihin herrasmieskäytäntöihin kuuluu, että asian ollessa ensimmäisen kerran lautakunnan käsittelyssä, siitä annetaan ensimmäisessä käsittelyssä esittely. Tämän jälkeen asiasta keskustellaan. Mikäli asiaa esitetään jätettäväksi pöydällä ja yksikin lautakunnan jäsen tätä kannattaa, asian ollessa ensimmäistä kertaa käsittelyssä se jätetään pöydälle seuraavaan kokoukseen. Näin merkittävien asioiden käsittelylle ja päätöksenteolle saadaan riittävä harkinta ja poliittinen keskustelu. Asioiden pöytääminen on tarpeellista erityisesti silloin kun kokonaisuus vaatii monen asian huomioon ottamista ja päätöksentekoon liittyy suuria taloudellisia tai muita riskejä.   

Tiistaina 17.11. lautakunnan käsittelyssä en ollut ainoa, jolle kokouksessa tuli yllätyksenä, että vaikka taloudellisesti hyvin merkittävään, ja asiasisällöltään monisyiseen konserttitaloasiaan liittyvät kaavat olivat jäämässä pöydälle, uuden konserttitalon hankintaprosessiasia jäisi pöydälle vain lautakunnan enemmistön näin äänestäessä. Asian esittelyn jälkeen esitin Alpo Lähteenmäen kannattamana, että asia jätetään pöydälle. Äänestyksessä asia meni tasan (6 jaa, 6 ei, 1 tyhjä), jolloin lautakunnan puheenjohtajan vihreiden Saara Ilvessalon ääni ratkaisi ja asian käsittelyssä siirryttiin päätöksentekoon.  

Kaupunginvaltuusto päätti maanantaina 16.11.2020 talousarviopäätöksensä yhteydessä, että konserttitaloasian yhteydessä tehdään hanketta koskeva riskianalyysi. Tällaista riskianalyysiä ei kuitenkaan vielä ole tehty.

Koska konserttitaloasiaan liittyviä lukuisia isoja epävarmuustekijöitä ei ole päätöksentekijöiden ja viranhaltijoiden kesken riittävällä tavalla punnittu, valmiuksia hankintaprosessista päättämiseen ei ole ollut. Näin ollen esitin lautakunnassa hankintaprosessin keskeyttämistä ja lautakunnalle esitetyn päätösehdotuksen hylkäämistä. Esitykseni hävisi ja hankintaprosessi aloitettiin äänin 6–3, 4 tyhjää. Näin ollen uuden konserttitalon hanketta viedään eteenpäin jo ennen kuin kaavaa on olemassa. Asia hyväksyttiin kokoomuksen ja vihreiden äänin, SDP:n, keskustan ja yhden vihreän lautakunnan jäsenen edustajien äänestäessä asiassa tyhjää. 

Asiaan voi kuitenkin vielä vaikuttaa. Viimeistään nyt Turussa on syytä ottaa tuumaustauko, keskeyttää hankintaprosessi, käsitellä asiaan liittyvät riskit perinpohjin ja valita realistisempi ja kestävämpi ratkaisu orkesterin ja konserttitoiminnan tuleviin tarpeisiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s