Ratikka – kaikille vai harvoille?

Maanantaina 20.4.2020 Turun kaupunginvaltuusto päätti raitiotiehankkeen suunnittelemisen jatkamisesta äänin 49 jaa -16 ei ja 1 tyhjä. Tässä linkki kokoustiedotukseen/pöytäkirjaan: http://ah.turku.fi/kv/2020/0420004l/4060258.htm.

Alla kokouksessa pitämäni puheenvuoro, jossa nostin esille muutamia keskeisiksi katsomiani kriittisiä näkökulmia kyseiseen hankkeeseen. Aihe on taustoiltaan ja vaikutuksiltaan monisyinen, mutta tässä oma viiteen minuuttiin rutistettu puheenvuoroni.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kuten valtuutettu Olli Manni (kok) toi kokouksen alussa puheenvuorossaan esille, kokoomus on hyväksymässä tämän suunnittelupäätöksen, mutta pitää hyvin auki sen onko kyseinen ryhmä valmis varsinaisen investointipäätöksen tekemiseen tulevaisuudessa.

Kokoomus kannattaa suunnittelun jatkamista ja sitä, että siihen perustuen kaavoituksessa jatketaan hyvin tehokasta ja tiivistä kaavoittamista, vaikka mitään varmuutta raitiotiestä ei kuitenkaan ole.

Vihreiden kanta taasen näyttää hieman toisenlaiselta: raitiotietä kannatetaan ja sitä ajetaan käytännössä millä hinnalla ja ehdoilla tahansa. Fraasimaisissa ”tulevaisuusinvestointi” -puheissa ratikka esitään jonkinlaisena sampona, ihmekoneena, joka tuo tulleessa kaiken hyvän.

Ajattelutapa, jossa raitiotie hanketta tarkastellaan vain ja ainostaan sen toivottujen, odotettujen ja spekuloitujen hyötyjen näkökulmasta, mutta hankkeeseen liittyvät riskit ja ongelmat sivuutetaan, on hätkähdyttävä. Tämän ”tulevaisuusinvestointi” -puheen uusintajien kohdalla riskinä on, että heidän ajaessa ratikkaa millä ehdoilla tahansa, ratikan vuoksi voidaan hyväksyä mitä tahansa muuta (kuten leikkaus- ja yksityistämispolitiikka ja muiden tärkeiden investointien lykkääminen tai tekemättä jättäminen).

Raitiotie ei ole hankkeena yksiselitteisti hyvä tai huono. Raitiotiellä on liikkumismuotona ehdottomat etunsa. Itse olen vuosien aikana suhtautunut varovaisen myönteisesti raitiotiehen, pohtien kuitenkin siihen liittyviä riskejä ja eturistiriitoja. Viime vuodet olen nähnyt läheltä tämän kaupungin ns. kaupunkikehittämispolitiikkaa ja tämän pohjalta tarkastellut eri tahojen intressejä ratikan suhteen. Tämä on vahvistanut huoliani siitä, ettei tämä nyt käsillämme oleva ratikkasuunnitelmaluonnos – toisin kuin valtuutettu Niinistö sanoi – tosiasiassa olekaan sosiaalisesti vastuullinen investointi, vaan monin tavoin riskialtis ja ongelmallinen kun hankkeen yhteiskunnallisia vaikutuksia tarkastellaan laajemmin.

Ehkä keskeisin seikka ongelma hankkeessa on sen hinta. Kuten esityslistalta voi lukea ”tällä hetkellä käytettävissä olevan tiedon perusteella on epätodennäistä, että kaupunki kykenee toteuttamaan joukkoliikenneratkaisun ensimmäisen vaiheen investointihankkeen esitetyssä aikataulussa kestävän investointitalouden raamissa ilman kaupunkikonsernin merkittävää nettovelkaantumista tai käyttötalouden menokasvun aiheuttamaa painetta kunnallisveron tasoon.”

Kuten tässäkin kokouksessa on tuotu esille, kokoomus vaatii tiukkaa taloudenpitoa ja sitoo ratikan tähän. Hankkeeseen sitoutuminen tarkoittaa sekä leikkauksia käyttömenoista (palveluista) ja vaikuttaa muiden tarpeellisten investointien toteuttamiseen ja aikatauluihin.

Raitiotien suurten kustannusten hyväksymisen perusteluksi kerrotaan tyypillisesti, että raitiotie on tuottava investointi, joka tuo taloudellista kasvua, työpaikkoja ja suotuisaa kaupunkikehitystä pitkällä aikajänteellä. Nähdäkseni se kaupunkikehitys, johon Turun raitiotiehanke on kytketty, ei ole suinkaan yksiselitteisesti toivottavaa. Sitoutumalla hankkeen suunnittelun jatkamiseen, enemmistö valtuutetuista vaikuttaa sitoutuvan toinen toistaan ongelmallisempiin tehokaavoihin ja ympäristön arvoja runnovaan täydennysrakentamiseen.elinatori

Raitiotien kerrotaan tyypillisesti myös nostavan maanarvoa. Tämä pitää varmasti paikkansa. Maan arvonnousu ei kuitenkaan ole kaikista näkökulmista myönteinen seikka. Maan arvonnousu tarkoittaa tavanomaisesti myös asumisen hinnan nousua, asuntojen ja vuokrien hintojen noustessa. Raitiotie olisi hyvin todennäköisesti hyödyllinen hanke, joillekin, mutta on naiivia ajatella, että raitiotien kautta saatava toivottu taloudellinen kasvu jakautuisi tasapuolisesti hyvinvointina kaikille kuntalaisille.

Keskustelua siitä mikä on riittävä asukaspohja ratikalle on käyty monissa yhteyksissä. Raitiotie voi olla toimiva joukkoliikenneratkaisu myös pienessä kaupungissa kaupunkirakenteesta riippuen. Turun olemassa oleva kaupunkirakenne ei kuitenkaan tue raitiotietä samaan tapaan kuin esimerkiksi Tampereella. Nyt esitetyn linjauksen kannattavuus perustuu täysin tulevaisuudessa oletettavasti toteutumaan tulevaan asumiseen, eli parantaa nykyisten joukkoliikenteen käyttäjien palvelua vain rajallisesti.
Varissuo on linjauksessa mukana, koska linjaukseen on ollut välttämätöntä saada mukaan asuinalue, jossa on jo nyt paljon joukkoliikenteen käyttäjiä, jotta ratikalle riittäisi käyttäjiä.

Valtuutettu Maaskola sanoi puheenvuorossaan, että nykyaikainen raitiotie on nopea. Tämä pitää paikkansa. Havainnollistan tätä hieman:

Varisssuo – Kraatarinkatu – Orminkuja – Talpiankuja –Pelttarinkatu – Koukkarinkatu – Pihkalankatu – Itäkeskus – Hinsta Knaapinkatu – Hännikönkatu – Kotkankatu – Pääskyvuori.

Nämä ovat 12 linja-autopysäkkiä Varissuon päätepysäkiltä Pääskyvuorelle, jota pitkin suunniteltu ratikka tulisi kulkemaan.

Jos tarkastellaan pysäkkejä samalla reittipätkällä ratikalla, pysäkit olisivat:

Orminkuja – Itäkeskus – Pääskyvuori.

Kun reitillä on 12 pysäkin sijaan pysäkkejä vain kolme, ei ole ihme, että matkustaminen
nopeaa ja tehokasta, ainakin niille, jotka asuvat aivan näiden harvempien pysäkkien läheisyydessä tai heille joille matka kauempana olevalle pysäkille on vaivaton.

Turun tauti ja tapaus Kaskenkatu 3

Turun kaupunkiympäristölautakunta päätti tiistaina 7.4.2020 Kaskenkatu 3/ Mustainveljestenkuja 1 -asemakaavanmuutosluonnoksesta. Luonnos mahdollistaisi kolmikerroksisen kerrostalon rakentamisen Kaskenmäelle Mustainveljestenkujan varteen.

Mielestäni kyseistä tonttia ei pidä täydennysrakentaa. Sen sijaan asemakaava tulisi valmistella suojelukaavana, jossa tontilla olevat historiallisesti arvokkaat puurakennukset suojellaan eikä lisärakentamista sallita.kaskenkatua

Kaava-alue sijaitsee keskellä kaupunkikuvallisesti arvokasta historiallisen Turun keskustaa Samppalinnanmäen kupeessa. Kaavoitettavan tontin kadun reunalla sijaitsee kaksi museoviranomaisen arvoluokaltaan seudullisesti merkittäväksi määrittelemää rakennusta, jotka kiinteistön omistaja on päästänyt rapistumaan. Museokeskuksen lausunnon mukaan rakennusten vuosikymmenien laiminlyönnistä huolimatta ne ovat edelleen korjattavissa ”autenttisia ominaispiirteitä vaalien ja miljöökokonaisuuden luonne säilyttäen”.kaskenkatu

Ensimmäinen suojeluntarpeessa olevista rakennuksista on 1892 rakennettu uusrenessanssipuutalo, jossa on kivirakenteinen pohjakerros. Alunperin rakennus on toiminut asuntoina. Myöhemmin siinä on ollut kokous- ja liiketiloja, lasten päiväkoti ja Päiväkoti-niminen yökerho. Nyt rakennuksen maantasokerroksessa toimii anniskeluravintola ja sen pääkerros on tyhjillään.

Toinen tontilla sijaitsevista rakennuksista on L-kirjaimen muotoinen empirepuutalo. 1829-1830 rakennetun puutalon Kaskenkadulle ulottuvassa päädyssä on vuonna 1896 rakennettu kivirakenteinen sisäänkäynti. Sisäpihan puoleinen pääty on käytössä asuntona. Rakennus sisäänkäyntion arvokas sekä historiallisesti, rakennustaiteellisesti että ympäristöllisesti, mutta sen kunnossapito on pahasti laiminlyöty.

Nämä kaksi rakennusta on tarkoitus suojella asemakaavalla, joskin suojelumerkintöjen sisältöjä tullaan tarkastelemaan  vielä  kaavaehdotusvaiheessa. Lautakunnalle esitetyssä  kaavaluonnoksessa erityisesti empirepuutalolle esitetty suojelumerkintä oli muotoilultaan hyvin löyhä salliessaan rakennuksen korjaamisen ”uudisrakentamiseen vertautuvalla tavalla”. Nähdäkseni syy esitettyyn löyhään suojelumerkintään kytkeytyy olennaisesti rakennuksen kunnossapidon laiminlyöntiin. Suojelumerkinnän tarkempaan sisältöön tullaan kuitenkin palaamaan tarkemmin kaavaehdotusvaiheessa.sisäpiha

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kiinteistön omistajalla on vastuu ja velvollisuus pitää huolta omistamiensa rakennusten kunnosta. Rakennus- ja lupalautakunta on uhkasakon uhalla velvoittanut kiinteistön omistajan kunnostamaan tontilla olevat rakennukset 31.12.2019 mennessä (Ks. http://ah.turku.fi/rlupalk/2019/0806016x/3940499.htm). Uhkasakko ei kuitenkaan ole tuottanut tulosta, vaan rakennusten laiminlyöntiä on jatkettu vuodesta toiseen.

Vuosia kestänyt rakennusten kunnossapidon laiminlyöminen (eli rakennusten huono kunto) ei voi toimia perusteluna suojelun vesittämiselle (mahdollinen liian löyhä suojelumerkintä) tai lisärakennusoikeuden myöntämiselle tontille. Kaupungin ei pidä tehdä kaavoituspolitiikkaa, jossa palkitaan lisärakennusoikeudella kiinteistön omistajaa, joka ei huolehdi rakennusten kunnossapidosta. Esitetty rakennuspaikka on myös uudisrakentamiselle sopimaton.

Kaavoitettavan tontin merkitys ei synny vain edellä esitettyjen rakennusten rakennustaiteellisista tai kyseisten rakennusten historiallisista arvoista. Tontilla olevat rakennukset ovat 1800-luvulta, mutta sen historia ulottuu huomattavasti kauemmaksi. Keskiajalla nykyisen Kaskenmäen paikkeilla sijaitsi Pyhän Olavin Dominikaanikonventti. Nyt kaavoitettava alue onkin todennäköisesti kuulunut luostarialueeseen, jonka rakennukset tuhoutuivat vuonna 1537 palossa.

Museokeskuksen lausunnon mukaan kaavoitettavalla tontilla on keskeinen merkitys Turun historian ja monitahoisen kaupunkikuvan ilmentäjänä. Tämä syntyy tontin topografiasta. Tontin kaavoituksessa ei tule tehdä ratkaisuja, jotka tärvelevät Samppalinnanmäelle johtavia graniittiportaita eikä portaiden vieressä olevien rakennusten ja kivisen tukimuurin kaupunkikuvallista asemaa.

Tontti rajautuu  Kaskenkadun toisella puolella olevaan valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennetun kulttuuriympäristön alueeseen (RKY) Vartiovuorenpuistoon, Aurajoen kansallismaisemaan sekä Kansalliseen kaupunkipuistoon. Museokeskuksen inventoinnissa tontti on määritelty kaupunkirakenteessa keskeisellä paikalla seudullinen arvostatuksen (SR4) piiriin. Mielestäni tulisi olla selvää, että pelkät suojelumerkinnät rakennuksille eivät riitä. Kaavoituksessa tulee pitäytyä ratkaisuissa, joilla alueen miljöön arvo tunnustetaan ja suojellaan. Kiinteistön omistaja on velvoitettava kunnostamaan historiallisesti arvokkaat rakennukset ilman lehmänkauppoja lisärakennusoikeudesta tai muusta vastaavasta.muuria

Lautakunnan hyväksymässä asemakaavaluonnoksessa tontin kerrosala nousisi nykyisen vanhentuneen kaavan sallimasta 1212 k-m2:stä 1739 k-m2:iin. Esitetty kerrosala sisältää kaava-alueella olevat rapistumaan päästetyt arvorakennukset, ullakkotilan sekä Mustainveljestenkujan viereen, Kaskenkadun varressa olevan uusrenessanssitalon taakse tulevan 490 kerrosalaneliön uudisrakennuksen.

Uudisrakennus muuttaisi kyseisen tontin sekä kaava-aluetta laajemman ympäristön luonnetta huomattavasti. Kaavaluonnoksessa Mustainveljestenkujan varteen rakennettava uudisrakennus on kolmikerroksinen, mutta hivenen matalampi juuri tontin reunassa muurin vieressä. Pääosin rakennus olisi kolmikerroksinen. Toteutuessaan uudisrakennus peittäisi olennaisesti kaupunkikuvaa Kaskenkadulta ja Vartiovuorenmäeltä katsottuna ja heikentäisi olemassa olevien rakennusten kaupunkikuvallista asemaa. 2006 tontilta purettiin pieni vuonna 1906 rakennettu tiilirunkoinen talousrakennus. Mielestäni purettuun piharakennukseen viitaten ei voi uskottavasti perustella uuden kerrostalon rakentamista kyseiselle paikalle.kiviportaikkoa

Esitin lautakunnassa, että kaavaluonnoksesta poistettaisiin uudisrakentamisen mahdollista 490 k-m2:n rakennusala. Esitystäni kannatti puoluetoverini Alpo Lähteenmäki, mutta kaikki muut lautakunnan jäsenet olivat uudisrakennuksen kannalla. Vihreät tekivät lautakunnassa esityksen, jossa kolmikerroksinen uudisrakennus madallettaisiin viereisen tontin tukimuurin korkuiseksi. Vihreiden esitykseen sisältyy kuitenkin samat perusongelmat kuin hyväksyttyyn kaavaluonnokseen, vaikka hivenen ”pienempinä”. Muuriin asti ulottuva rakentaminen peittäisi itse muurin, joka niin ikään on tärkeä osa Samppalinnanmäen ympäristön omaleimaisuutta ja historiallista kerroksellisuutta.

Lisärakentamisen sijaan kaava-alueen ympäristöä tulisi vaalia ja kunnostaa siten, että rakennetun ympäristön rakennustaiteelliset ja kulttuurihistorialliset ominaispiirteet pääsevät omaan arvoonsa. ”Kaskenkatu 3/Mustainveljestenkuja 1” asemakaava tulisi siis valmistella suojelukaavana, jossa suojellaan sekä tontilla olevat arvokkaat rakennukset sekä miljöö eikä alueelle sopimatonta uudisrakentamista sallita, ei edes ”vain vähän” kompromissin nimissä.