Maksuton varhaiskasvatus – mistä on kyse?

Ensin rajataan laissa subjektiivista päivähoito-oikeutta, kasvatetaan ryhmäkokoja ja pienennetään valtionosuuksia. Tämän jälkeen aletaan puhua maksuttomuudesta. Mistä on kyse? Nyt esillä olleeseen osa-aikaiseen maksuttomaan varhaiskasvatukseen liittyy sudenkuoppia.

 

Vaalien alla useat puolueet oikealta vasemmalle ovat nostaneet maksuttoman osa-aikaisen varhaiskasvatuksen omalle agendalleen. Yli kolmevuotiaille tarkoitettua osa-aikaista maksuttomuutta perustellaan muun muassa sillä, että se lisäisi lasten osallistumista pedagogisesti tavoitteelliseen varhaiskasvatukseen. Vertailuna tuodaan esille Ruotsi, jossa osallistumisen pedagogiseen varhaiskasvatukseen on Suomea korkeampi, kokopäiväisen päivähoidon maksut ovat selvästi Suomea pienemmät ja varhaiskasvatuksesta 15 tuntia viikossa maksutonta.

Periaatteessa idea maksuttomasta varhaiskasvatuksesta on oikea. Nyt esillä olleeseen osa-aikaista maksuttomuutta tarjoavaan malliin liittyy myös ongelmia, etenkin kun sitä tarkastellaan Suomessa vastikään varhaiskasvatukseen tehtyjen lainsäädännöllisten heikennysten, toteutuneiden leikkausten, sekä erityisesti Turun kaupungissa olemassa olevan päivähoitotilanteen valossa.

Maksuttomuus ei lisää tasa-arvoa mikäli palvelut eriytyvät ja laatu heikkenee

Maksutonta varhaiskasvatusta on siis perusteltu sillä, että se edistäisi lasten osallistumista varhaiskasvatukseen ja tätä kautta lisäisi lasten tasa-arvoa. Tämä ajatus on kannatettava. Maksuttomuuden edut jäävät kuitenkin toteutumatta mikäli samaan aikaan ei pystytä takaamaan kasvatuksen laatua, vaan sitä heikennetään. Näin onkin jo tehty uuden varhaiskasvatuslain suhdelukumuutoksen, varhaiskasvatukseen kohdistuneiden leikkausten sekä subjektiivisen hoidon rajauksen myötä.

Yksi osa-aikaisen maksuttoman hoidon ongelma liittyy siihen, että lasten tarpeenmukainen hoitopäivä on usein neljää tuntia pidempi. Yhdessä syksyllä 2016 voimaan tulleen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksen kanssa (oikeus vain neljä tuntia päivässä tai 20 tuntDSCF6524ia viikossa kokoaikaisen hoidon sijaan), maksuton osa-aikainen päivähoito saattaa johtaa epätarkoituksenmukaisen osa-aikaisen hoidon lisääntymiseen sekä tätä kautta palveluiden eriytymiseen ja rapautumiseen. Samaa palveluiden rapauttamista ja sirpaloimista edustaa vastikään esille tuotu hallituksen idea siitä, että kunnat saisivat järjestää esikoululaisten esiopetusta täydentävän päivähoidon maksullisella kerhotoiminnalla, jota ei kosketa varhaiskasvatuslain säädökset.

Kun päiväkodeissa olisi yhä enemmän puolipäiväisessä hoidossa olevia lapsia, ryhmäkoot käytännössä suurenisivat. Koska puolipäivästä lasta ei tarvitse laskea kokonaiseksi, laki mahdollistaa osa-aikaisten lasten ryhmäkokojen kasvattamisen selkeästi korkeammaksi kuin lain laskennallisen yksi kasvatushenkilö per kahdeksan yli kolmevuotiasta lasta. Vaikka hoitopäivä olisi tunneissa vain neljä, jokainen lapsi tarvitsee päiväkodissa yksilöllisen huomion. Uhkana siis on, että osa-aikainen maksuton varhaiskasvatus olisi laadultaan huonoa.

Osa-aikaisen hoidon lisääntyminen lisää naisten osa-aikatyötä

On myös syytä ottaa vakavasti epäily siitä, että rajattu neljän tunnin maksuton hoito yhdessä subjektiivisen hoito-oikeuden rajaamisen kanssa, johtaa myös työolojen heikkenemiseen. Osa-aikaisen hoidon lisääntyminen johtaisi siihen, että kokopäiväisten työntekijöiden sijaan yritettäisiin hoitaa homma ns. stopkustannustehokkaasti lisäämällä puolipäiväisten työntekijöiden käyttöä.

Jo valmiiksi vaatimuksiin ja vastuuseen nähden alipalkatulla naisvaltaisella alalla tämä tarkoittaisi yhä useammin sitä, että työstä tehdyllä palkalla olisi vaikeaa tulla toimeen, riittämätöntä palkkaa kompensoitaisiin yhteiskunnan varoista ja eläkettä kertyisi liian vähän. Nämä todennäköiset seuraukset huomioonottaen osa-aikaisen maksuttomuuden päivähoidon markkinointi feminismin nimissä, on ongelmallista.

Väitän siis, että lisääntyvä osa-aikaisuus alistettaisiin varhaiskasvatuksen kustannustehokkuuden lisäämiseen, jota luodaan lasten hoidon ja opetuksen laatua heikentämällä sekä pienellä palkalla työtä tekevien naisten selkänahasta repimällä.

Jos hoitopaikoista on pula, maksuttomuus ei lisää varhaiskasvatukseen osallistumista

Puhuttaessa maksuttomasta varhaiskasvatuksessa on myös syytä kysyä, että mikäli varhaiskasvatukseen satsataan lisää rahaa, mihin se juuri nyt pitäisi ensisijaisesti laittaa?
Huolimatta siitä, että Turussa ei ole otettu käyttöön syksyllä 2016 voimaan tullen lakimuutoksen mahdollistamaa päivähoito-oikeuden rajausta, subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus on leikannut valtionosuuksia, joita varhaiskasvatukseen on käytetty. Varhaiskasvatukseen on siis kunnassa budjetoitava aiempaa enemmän kunnan omia rahoja, jotta edes nykytilanne saadaan ylläpidettyä.

Turussa päivähoidosta on säästetty jo pitkään. Päivähoitopaikkatarpeen kasvuun ei ole vastattu riittävästi. Vaikka uusia päiväkoti-investointeja kunnallisiinkin hoitopaikkoihin on tehty, ne ovat tushakkilleet vain korvaamaan jo poistuvia paikkoja, ei tuomaan niitä lisää. Vaikka subjektiivisen oikeuden rajausta ei Turussa ole otettu käyttöön, käytännössä joidenkin lasten oikeutta päivähoitoon rajaa pula perheitä lähellä olevista päivähoitopaikoista.

Juuri nyt kaikkein akuuteimmin lisäresursseja tarvitaan siihen että päivähoitojonot poistetaan ja ryhmäkokoja pienennetään siten, että jokainen lapsi saa tarvitsemansa tuen. Päiväkodeille on myönnettävä riittävästi resursseja siihen, että niissä voidaan tehdä lasten tarpeiden mukaisia joustavia ratkaisuja, joilla ryhmien toimintaedellytykset pidetään kunnossa ja lasten ja perheiden muuttuviin tarpeisiin voidaan vastata nopeasti. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että hoitopaikkoja tulisi aina olla alueellisesti hieman tarvetta enemmän. Mikäli täyttö- ja käyttöprosentit lähentelevät sataa ja lapsia riittää jonossa, riittäviä mahdollisuuksia joustaa ja vastata perheiden muuttuviin tarpeisiin ei ole.

Tilanteessa, jossa hoitopaikoista on pula, osa-aikainen maksuttomuus ei lisää varhaiskasvatukseen osallistumista halutulla tavalla. Jos hoitopaikkoja lähipäiväkodeissa ei ole riittävästi, pelkästä maksuttomuudesta ei hyödy yksikään tällä hetkellä varhaiskasvatuksen ulottumattomissa oleva lapsi, vaikka heidän eduilla ja aseman parantamisella maksuttomuutta perustellaan.

Keitä osa-aikainen maksuttomuus hyödyttäisi juuri nyt taloudellisesti eniten?

On myös hyvä pohtia kuka osa-aikaisesta maksuttomasta varhaiskasvatuksesta hyötyisi taloudellisesti juuri nyt eniten. Koska päivähoito on jo nyt kaikkein pienituloisimmille maksutonta (toki maksut nousevat nopeasti, vaikka tulot olisivat kohtalaisen pienet) siitä hyötyisi taloudellisesti eniten keski- ja suurituloiset sekä sellaiset perheet, joissa lasten päivähoidon tarve ei ole per päivä useita maksullisia tunteja. Tämä tarkoittaa usein kahden vanhemman perheitä, joilla on työmarkkinoilla asema, jossa he pystyvät järjestelemään omia työaikojaan siten, ettei lapsen tarvitse olla pitkää päivää päiväkodissa. Esimerkiksi työssäkäyvällä yksihuoltajalla samanlaisia järjestelymahdollisuuksia ei välttämättä ole.

Hyvin ongelmallisena näen myös Sdp:n kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan (TS 31.5.2016) esittämän ajatuksen, jossa maksuton osa-aikaisuus toteutettaisiin kustannusneutraalisti perimällä maksuttomuudesta koituvat lisäkustannukset neljä tuntia ylittävästä täydentävästä hoidosta. Elorannan mallissa osa-aikainen lasku maksuttomista tunneista lankeaisi maksettavaksi erityisesti niille perheille, joille neljän tunnin hoito ei riitä, ja joilla ei ole mahdollisuuksia järjestää lapselle lyhyttä hoitopäivää.
Kyseinen malli johtaisi myös voimakkaaseen osa-aikaisen päivähoidon kasvuun, koska se tekisi yli neljän tunnin menevistä hoitotunneista entistä kalliimpia. Osa-aikaisen hoidon kasvaminen taasen mahdollistaa ryhmäkokojen suurentamisen ja varhaiskasvatuksessa työskentelevien työntekijöiden työn silppuamisen.

Edellä esitetystä huolimatta pidän maksutonta varhaiskasvatusta oikeana ja tavoiteltavana asiana. Tapa, jonka itse näen toimivimpana lähteä pienentämään päivähoitomaksuja on se, että jo olemassa olevaa maksuttomuuden muotoa eli nollamaksuluokkaa laajennetaan ja muiden maksuluokkien maksuja kohtuullistetaan. Toimiessa näin päivähoitomaksujen alentamiseen käytettyjä varoja ei sidottaisi tarvetta vastaamattomaan usein liian pieneen tuntimäärään, se ei ohjaisi perheitä käyttämään palvelua tarvetta vähemmän, eikä se lisäisi epätarkoituksenmukaisen osa-aikahoidon lisääntymistä, joka taasen johtaa helposti lapsiryhmien kokojen kasDSCF6521vattamiseen sekä palveluiden eriytymiseen ja niiden laadun heikentämiseen. Lisäksi etu maksujen alentamisesta tulisi tasaisesti kaikille perheille.

Suuri osa päivähoidon kustannuksista maksetaan verovaroista, eikä maksuista luopuminen olisi sellaisessa tilanteessa, jossa yhteiskunnassa päätettäisiin osoittaa reippaasti nykyitä enemmän varoja julkisiin palveluihin, ole mahdotonta. Turussa kokonaan maksuton päivähoito tarkoittaisi  arvion mukaan ainakin 11,3 miljoonan lisäkuluja varhaiskasvatukselle. Juuri nyt olemassa olevia määrärahoja tarvitaan kuitenkin kaikkein kipeimmin mm. ryhmäkokojen pienentämiseen.

Mikäli osa-aikainen maksuttomuus toteutettaisiin Turussa ilman, että ensin hoidetaan muut puutteet, se ei arvioni mukaan hyödyttäisi lasten yhdenvertaisuutta vaan päinvastoin.

Subjektiivisen oikeuden rajaus poistettava ja resurssit laitettava kuntoon

Osa-aikaista maksuttomuutta ajavat ovat oikeassa siinä, että varhaiskasvatuksen maksut ovat Suomessa liian suuret. Myös lasten osallistumista pedagogiseen varhaiskasvatukseen on perusteltua edistää, mutta se edellyttää sitä, että varhaiskasvatus on myös laadukasta.
On kuitenkin tärkeää olla astumatta sudenkuoppiin, joita nyt esillä olleisiin maksuttoman osa-aikaisen päivähoidon ideaan liittyy. Ainakaan Turussa päivähoidon osa-aikainen maksuttomuus tuskin toisi enempää lapsia pedagogisen varhaiskasvatuksen piiriin, kun halukkaille perheille ei tälläkään hetkellä pystytä tarjoamaan päivähoitopaikkaa lapsen lähipäiväkodista hoitopaikkojen riittämättömyyden vuoksi. Tai vaihtoehtoisesti se toisi lisää lapsia varhaiskasvatuksen pariin ilman takeita sen laadusta.

Lainsäädännön tasolla tärkein ja ajankohtaisin vaatimus on rajaamattoman subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen. Se yhdistettynä riittäviin resursseihin on selkein ja vaikuttavin tapa nykytilanteessa lisätä varhaiskasvatuksella lasten yhdenvertaisuutta. Subjektiivisen oikeuden palauttaminen ja resurssien kuntoon saattaminen on tärkeää toteuttaa enelinatorinen mahdollista osa-aikaista maksuttomuutta, jotta voidaan välttää osa-aikaisen maksuttomuuden ja rajauksen yhdessä aiheuttama päivähoidon osa-aikaistaminen, joka johtaa helposti palveluiden rapauttamiseen ja sirpaloimiseen.

Vaikka maksuton varhaiskasvatus on periaatteessa kannatettavaa, näyttää siltä, että oikealla ja vasemmalla osa-aikainen maksuton varhaiskasvatus on juuri nyt tietoisesti otettu kuntavaaliteemaksi ilman perusteellisempaa analyysiä varhaiskasvatuksen nykytilasta. Asetelmassa on reipas ripaus populismia.

P.S. Siitä miksi subjektiivinen päivähoito-oikeus on tärkeä olen kirjoittanut kirjoituksessa Varhaiskasvatuksen kohtalonhetket.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s