Miksi päivähoidon yksityistäminen on lopetettava?

Yksityinen päivähoito ei ole uusi ilmiö suomalaisessa varhaiskasvatuksen kentässä. Pieniä ei-kunnallisia, erilaisista aatteellisista ja pedagogisista lähtökohdista varhaiskasvatusta antaneita päiväkoteja on ollut Turussa jo pitkään. Uusi ilmiö on kuitenkin yksityisen päivähoidon agressiivinen laajentaminen kunnallisen päivähoidon kustannuksella ja samanaikainen suurten päivähoitoyhtiöiden ilmaantuminen varhaiskasvatuksen kentälle.

Vuonna 2010 Turussa otettiin käyttöön päivähoidon palveluseteli. Palveluseteliä on markkinoitu vanhempien valinnanvapauden nimissä. Sittemmin useat turkulaiset perheet ovat ajautuneet tilanteisiin, jossa palveluseteliä on tarjottu ainoana vaihtoehtona päivähoitopaikkaa haettaessa. Joko kunnallisia hoitopaikkoja ei ole ollut riittävästi ja/tai kaupunki on tietoisesti pyrkinyt ohjaamaan yhä enemmän lapsia yksityisiin päiväkoteihin varmistaakseen yksityisten päiväkotien taloudellisen kannattavuuden.

Turussa palveluseteli on siis toiminut välineenä, jolla on tehty tilaa päivähoitobisnestä tekeville suurille ketjuille. Palvelusetelin käyttöönoton jälkeen yksityisen päivähoidon osuus päivähoidosta on noussut noin 20 prosentista yli 30 prosenttiin. Kyse on siis jo melkein kolmanneksesta koko kaupungissa tuotetusta varhaiskasvatuksesta, ei vain pienestä lisämausteesta kunnallisen palvelutarjonnan rinnalla. Verrattuna esimerkiksi Helsinkiin, jossa yksityisen päivähoidon osuus on 11 prosenttia, yksityisen päivähoidon suhteellinen osuus Turussa on lähes kolminkertainen. Ja kuten olemme voineet sanomalehdistä lukea, suuret ketjut tavoittelevat yhä suurempia markkinaosuuksia.

Tuoko palveluiden yksityistäminen säästöä?

Usein väitetään, että yksityinen päivähoito pystyy tarjoamaan palveluita joustavammin, nopeammin tai edullisemmin. Nämä väitteet perustuvat tosiasioiden vääristelyyn ja puutteelliseen analyysin siitä miten palvelutuotannon kokonaisuus toimii. Varhaiskasvatus on perustavanlaatuinen yhteiskunnan tarjoama palvelu, johon jokaisella lapsella on oikeus. Kunnan on järjestettävä päivähoito jokaiselle sitä tarvitsevalla lapselle. Kunnallinen päivähoito ei voi valita asiakkaitaan. Lasten yhdenvertaisuuden kannalta tämä on hyvä asia. Yksityinen yritys voi valita asiakkaansa.

Turussa kunnallinen päivähoito tuottaa pääsääntöisesti kaikkein raskainta ja kalleinta hoitoa ja opetusta vaativien lasten päivähoidon. Yksityinen päivähoito keskittyy pääsääntöisesti lapsiin, joilla ei ole suuria erityistarpeita. Näin ollen on mahdollista tehdä selvityksiä, joissa vertailukelvottomin luvuin yhden lapsen hoito saadaan näyttämään siltä, että hoito yksityisellä puolella tulisi kunnallista halvemmaksi. Laajemmassa kuvassa yksityisen varhaiskasvatuksen lisääminen ei kuitenkaan välttämättä laske koko päivähoidon kustannuksia.

Kunta vastaa myös palvelutuotannon ytimessä olevasta hallinnosta, palveluohjauksesta ja monista tukipalveluista, joista myös yksityiset päivähoitoyritykset hyötyvät. Yksityisen päivähoidon lisäämiseen liittyy riskejä, jotka jäävät aina viime kädessä kunnan vastuulle. Mikäli esimerkiksi yksityinen päiväkoti jouduttaisiin syystä tai toisesta sulkemaan, tai se menisi esimerkiksi konkurssiin, kunnalla on aina viimekädessä vastuu järjestää päivähoitopaikat lapsille. Vaikka tämän tyyppiset tapaukset eivät onneksi ole arkisia, tilanteita on jo nähty eri puolilla Suomea.

DSCF6521
Onko halpa hyvää?

Pohdittaessa laadukkaan varhaiskasvatuksen järjestämistä pitkällinen spekulointi siitä kumpi on halvempaa kunnallinen vain yksityinen, tai kuinka kunta saa palvelunsa mahdollisimman halvalla, ei välttämättä ole asian kannalta olennaisinta. Paras palvelu ei suinkaan aina ole se kaikkein halvin.

Jokainen pitkään esimerkiksi Turussa varhaiskasvatuksen parissa työskennellyt on nähnyt työssään kuinka päivähoidosta on säästetty vuodesta toiseen. Päiväkotien tilat ovat täydessä käytössä ja henkilökunnan jaksamista koetellaan yhä vaativammalla työllä ja suuremmilla ryhmillä. Liian pienten budjettien johdosta sijaisten käyttöä on rajoitettu, avustajia vähennetty ja lasten niin sanottuja kertoimia on säästösyistä poistettu. (Kertoimilla on pienennetty lapsiryhmiä, kun keskimääräistä enemmän tukea tarvitseva lapsi on voitu laskea esimerkiksi niin sanotusti kahdenpaikkalaiseksi.)

Karkeasti tarkastellen päivähoidon kustannukset koostuvat henkilöstö- sekä tila- ja tukipalvelukustannuksista. Suurimman osan kustannuksista vie henkilöstokulut. Päivähoidon kustannuksia voidaan sekä julkisella että yksityisellä puolella alentamaan vain lasten ja työntekijöiden oloja huonontamalla tai lasten hoitoaikoja supistamalla. Yleisesti ottaen kaikkiin näistä liittyy lasten oikeuksia ja hyvinvointia sekä kasvatuksen laatua heikentäviä tekijöitä.

Yksi tapa säästää kustannuksia on esimerkiksi tukipalveluita tuottavista työntekijöistä luopuminen. Lastenhoitoalan liiton toiminnanjohtaja Eila Seppälä-Vessari toi Turun Sanomissa (22.1.2017) esille yksityisissä päiväkodeissa työskennenneiltä työntekijöiltä tulleen runsaan palautteen siitä, että tukipalveluihin liittyvät työtehtävät vievät aikaa ja vaikeuttavat keskittämistä kasvatustyöhön. Turussa kunnallisissa päiväkodeissa ruokahuollon ja siivouspalvelut hoitavat oman alansa ammattilaiset. Näin ollen lastenhoitajat ja lastentarhanopettajat saavat siivoamisen tai aamupalan valmistamisen sijaan keskittyä lasten kasvattamiseen ja opettamiseen. Näin tulee olla jatkossakin.

Päivähoitoon kohdistetut jatkuvat säästöt ja päivähoidon alistaminen päivähoitobisneksen voitontavoittelulle heikentää päivähoidon laatua ja tasa-arvoa. Vaikka muutama pieni yhdistyksen tai yrityksen voimin tuotettu päiväkoti ei vielä romuta järjestelmän tasa-arvoa ja toimivuutta, laajamittainen yksityistäminen johtaa palveluiden tarpeettomaan eriytymiseen, hallinnolliseen pirstaloitumiseen ja uusiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Luodessaan yhä laajenevat päivähoitomarkkinat yksityistäminen vie myös päivähoitoon laitettavia resursseja yhä enemmän muuhun kuin itse hoitoon ja opetukseen.

Tarjoaako yksityinen jotain mitä kunnallisista päiväkodeista puuttuu?

Toisinaan tarvetta yksityiselle päivähoidolle on perusteltu sillä, että yksityiset päiväkodit pystyvät tarjoamaan lapsille vaihtoehtoista pedagogiikkaa tai tavalla tai toisella erikoistunutta hoitoa ja kasvatusta. Monet asiat, joilla yksityiset päiväkodit ovat itseään brändänneet, ovat itseasiassa aivan tavallista varhaiskasvatuksen arkea kunnallisissa päiväkodeissa. Draama- ja teatterikasvatus, liikunta, tanssi, musiikki, lastenkirjallisuus, ympäristökasvatus, monikulttuurisuupedagogiikkaa, tai esimerkiksi kuvataidekasvatus ovat teemojaa, joilla on pitkät perinteen monissa turkulaisissa kunnallisissa päiväkodeissa.

Kaikkea sitä mitä kunnallisissa päiväkodeissa tehdään ei välttämättä mainosteta maksetuin mainoksin sosiaalisessa mediassa. Mielestäni on kuitenkin tärkeää kysyä onko kaiken brändäämiselle ja kaupallistamiselle todella tarvetta ja kenen tarpeista silloin on kysymys? Lapsen päivähoitopäivistä on tärkeää saada kuvia lapsen omaan kasvun kansioon, mutta lapsi kasvaa ja kehittyy oikein hyvin, vaikkei kuvia lapsen pulkkaretkistä, jumppatuokioista tai lauluhetkistä löytyisi koskaan yksityisen pelinatoriäiväkotiyrityksen facebook-mainoksista.

Päivähoidon kustannukset katetaan verovaroin sekä päivähoitomaksuin. Suuremman osan näistä muodostaa verovarat. Periaate siitä, että verovarat laitetaan ihmisten tarvitsemiin palveluihin (eli tässä lasten hoitoon ja opetukseen) eikä yritysten voittoihin tai palvelun tuottamisen kannalta tarpeettomiin asioihin (kuten markkinointiin) pätee myös varhaiskasvatuksesta keskusteltaessa.

Palvelusetelipäiväkodeista osa tarjoaa päivähoitoa samaan hintaan kuin kunnallinen puoli, osa pyytää palvelustaan kunnallista päivähoitoa korkeamman hinnan. Mitä vahvemman aseman suurten yhtiöiden päivähoitobisnes kaupungissa saa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se jossain vaiheessa alkaa myös näkyä hoitomaksujen hinnoissa ja palveluiden yhä suuremmassa eriytymisessä. Tämä kehitys on kuitenkin vielä torjuttavissa.

Turussa päiväkoti-ikäisten lasten määrä on ollut kasvussa, joten todennäköisesti hoitopaikkoja tarvitaan jatkossakin lisää. Parhaiten varhaiskasvatuksen laatu ja tasa-arvo turvataan vastaamalla hoitopaikkojen kasvavaan tarpeeseen kunnallisia paikkoja lisäämäällä sekä varmistamalla ettei nykyisiä hyvin toimivia kunnallisia päiväkoteja lakkauteta. Tämän lisäksi päiväkotiryhmiä on pienennettävä, jokaisen lapsen oikeudesta kokopäiväiseen hoitopaikkaan on pidettävä kiinni jatkossakin sekä pidettävä huolta muun muassa siitä, ettei päiväkodeissa työskenteleviä laitosapulaisia vähennetä tai ulkoisteta.

Mainokset

3 thoughts on “Miksi päivähoidon yksityistäminen on lopetettava?

  1. Hämmentävä tuo näkökulma siitä, että yksityiset päiväkodit valitsisivat jotenkin helpoimmat lapset. Vastaavaa vasemmiston propagandaahan on ollut lehdissäkin, kirjoittajina mm. opetuslautakunnan jäseniä. Kyseinen kirjoitus aiheutti pelonsekaisia tunteita.

    Erityislapsen vanhempana kokemukseni on lievästi sanottuna eri. Olemme kiertäneet viimeisen 3 vuoden aikana 4 eri päivähoitopaikkaa johtuen pääasiassa siitä, ettei lapseni sopeutunut kolmeen ensimmäiseen, jotka muuten olivat kunnallisia. Lapsen tarpeita ei kyetty riittävästi huomioimaan eikä hän saanut tarvitsemaansa tukea. Vasta neljännessä päiväkodissa tunsimme, että hänet huomioitiin ihmisenä ja yksilönä ja hänen erityistarpeensa tiedostettiin, sekä haettiin oikeasti ratkaisuja. Tämä oli yksityinen päiväkoti, jossa hän on nyt ollut vuoden ja kehittynyt uskomattoman hyvin.

    Yksityisessä päiväkodissa olen huomannut myös sen, kuinka hankalaksi erityistuen saaminen on ollut. Tietyt virkamiehet suhtautuvat todella vastenmielisesti yksityisiin , meille on jopa vihjailtu, että pitäisi siirtyä kunnalliseen paikkaan vaikka lasta oli jo pompoteltu paikasta toiseen. Meille on kirjaimellisesti sanottu kunnallisessa päivähoitopakoisaa lapsen olevan ”liian vaativa meille”, ”tämä ei ehkä ole oikea paikka hänelle” jne sen sijaan, että olisi haettu ratkaisuja.

    Joten en voi todellakaan allekirjoittaa väitettä siitä, että yksityiset päiväkodit jotenkin hylkisivät erityislapsia. Tuliko mieleen, että ehkä on syitä, miksi erityistarpeiden kanssa hakeudutaan kunnalliselle puolelle? Esimerkiksi se, että erityistuen palveluissa suhtaudutaan hyvin nuivasti yksityisiin. Lähipiiristä löytyy myös tapaus, jossa lapsi pärjäsi yllättäen ilman erityistukea siirryttyään yksityiseen päiväkotiin, sillä hän sai siellä muuten parempaa tukea.

    • Hei! Kiitos paljon kommentista. Tämä on tärkeä aihe ja tästä hyvä keskustella enemmän!

      Oli kyse yksityisestä tai kunnallisesta, se että lasta pompotetaan hoitopaikasta toiseen, koska lapsen tarpeisiin ei osata/haluta/pystytä vastaamaan on väärin lasta kohtaan. Resurssien lisääminen ja se, että varhaiskasvatuksen palvelun järjestäjällä on joustovaraa mukautua erilaisiin eri tilanteissa ilmeneviin tarpeisiin, auttaa siihen että lapsen oikeudet saada tarpeidensa mukaista kasvatusta toteutuu.

      Tiedän, että ongelmia on sekä yksityisellä että kunnallisella puolella, mutta se, että yksityinen keskittyy pääasiallisesti lapsiin, joilla ei ole suuria erityistuen tarpeita on tilastollinen fakta. Varmasti on myös yksityisiä päiväkoteja, joilla olisi mielenkiintoa tarjota varhaiskasvatusta enemmän myös erityislapsille, mutta silloin siitä vaadittaisiin myös kaupungilta suurempaa korvausta.

      Päätöksenteon kannalta on olennaista se, että tapa, jolla päivähoito järjestetään, ei luota pelkkään yksityisen tahon hyväntahtoisuuteen.

      Ongelma ei siis välttämättä johdu siitä, että yksityisellä puolella kaikki haluaisivat välttää hoidon tarjoamista erityislapsille, vaan siitä, että yksityisellä yrityksellä on tähän aina mahdollisuus ja se yksityisestä päivähoidosta kunnan kannalta, jonka velvollisuutena hoidon järjestäminen aina viimekädessä on, riskialttiin.

      Mitä tulee erityistä tukea tarvitsevien lasten hoitoon, kirjoituksessani tuon sen esille, koska se selittää sitä miten yksittäinen yksityinen ja kunnallinen hoitopaikan hinta on tietyissä selvityksissä saatu näyttämään siltä, että yksityinen olisi halvempi, vaikka kokonaisuudessaan yksityisen lisääminen ei näytä tulevan kunnalle halvemmaksi.

  2. Tokihan resurssipula näkyy kunnallisella puolella joissakin päiväkodeissa. Omassa kotikaupungissani on pari kunnallista päiväkotia, joihin ei saa sijaisia millään ilveellä, ei siis kerta kaikkiaan, koska pitää säästää ja resurssit on keskitetty jostain kumman syystä keskustan päiväkoteihin. Millään muotoa vika ei ole siinä, että kyseessä on KUNNALLINEN päivähoito. Niillä olemattomilla resursseilla ei yksikään yksityinenkään kykenisi toimimaan. Tottahan sitten yksityinen vetää isomman korren, ansiottomasti. Mutta tämähän on ollut puhdasta porvarillista taktiikkaa jo vuosikausia. Sote-puolella on viimeisen 15 vuoden ajan tehty määrätietoista alasajoa valtion taholta ja kun resursseja ei sitten enää ole, päästään irvailemaan sillä, miten julkinen puoli ei osaa hommiaan hoitaa.

    Innolla odotankin nyt varsinkin terveyssektorilla sitä päivää, kun koko väestö ahtautuu yksityissektorin vastaanotolle uuden soteratkaisun myötä. Kun enää ei saakaan keskittyä pelkästään korvatulehduksiin ja nuhakuumeisijn, vaan vastaanotolla olisi kyettävä hoitamaan kaikki ihan oikeastikin vaativat vaivat. Katsotaan, millaisilla resursseilla yksityissektori ja toimijat sitten pystyvöt asiat hoitamaanja ennen kaikkea – mikä on lasku yhteiskunnalle. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s