Kesäkuun 2016 alussa Turun kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunta näytti vihreää valoa niin sanotun Kakolan tornin kaavoituksen jatkolle – hankkeelle, joka jo alkumetreillään vaikuttaa surkuhupaisalta farssilta. Kaava-aloitteen tehneen kiinteistönomistajan toiveissa on 26- kerroksinen asuin- ja liikerakennus, joka sijoittuisi entisen keskusvankilan tontin koilliskulmaan.
Kakolan vanhan keskusvankilan tontin koillisnurkka, johon tornia havitellaan.
Esitin lautakunnassa, että kaavasuunnitelma hylätään ja kaavan valmistelu lopetetaan. Esitystäni tuki vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat sekä perussuomalaisten edustaja, mutta valitettavasti kokoomus ja sdp keskustan vahvistuksella siunasi kaavan jatkovalmistelut äänin 8-5.
Ajatus niin sanotusta korkeasta rakentamisesta Kakolanmäelle ei ole uusi. Kun Kakolanmäelle valmisteltiin asemakaavaa 2000-luvulla, kaavoitusprosessissa tutkittiin myös korkean rakentamisen sopivuus kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävään miljööseen. Se todettiin mäen topografiseen sijaintiin ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen miljööseen sopimattomaksi. Uudisrakentamiselle määriteltiin kaavaan enimmäiskorkeus, jonka johtoajatus oli selkeä: uudet rakennukset eivät saa nousta peittämään vanhoja laitosrakennuksia. Näin vanhoille laitosrakennuksille turvataan tärkein hierarkinen rooli ja asema kaupungin silhuetissa.
Kakolanmäki kuuluu valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen ympäristöjen (RKY2009) kohteisiin. Mäellä on maan laajin historiallinen vankila-alue, jonka rakennuskanta ilmentää moniulotteisesti vankeinhoidon vaiheita ja vankila-arkkitehtuurin kehityskulkuja. Kakolanmäki on vankeinhoidon valtakunnallisesti merkittävän rakennusperinnön tärkein kohdekokonaisuus, jota ei voida kehittää yksisilmäisesti gryndereiden halujen mukaisesti. Mäelle ei tarvita tornia, eikä ylipäänsä enempää rakennusoikeutta kuin mitä jo nyt voimassa olevassa asemakaavassa sinne on myönnetty.
Kakolan Länsiselli näkyy kauas merelle ja sillä on merkittävä asema Turun historiallisessa suurmaisemassa.
Kaavoitus on pitkäjänteistä työtä, jossa alueita ja maankäytöä suunnitellaan kuntalaisten, osallisten, asiantuntijoiden ja viranomaisten näkökohdat huomioiden. Sekä ELY-keskus että Varsinais-Suomen liitto toteavat Kakolan tornin kaavasuunnitelmasta antamissaan lausunnoissa, että Kakolan alueen kehittämistä on jatkettava voimassa olevan asemakaavan mukaisesti. Kakolanmäellä on voimassa oleva asemakaava vuodelta 2010. Kaavan taustalla on perusteellinen suunnitteluprosessi ja kansainvälinen arkkitehtikilpailu. Voimassa olevassa asemakaavassa alueen kehittämisen reunaehdot on huolellisesti tunnistettu ja kaavaprosessissa korkean rakentamisen sopivuus alueelle on jo selvitetty. Edellytyksiä ei ole.
Kaupungille 24.8.2015 kiinteistönomistajan toimittamassa aloitteessa anotaan asemakaavanmuutosta, joka mahdollistaisi 12–15 kerroksisen tornin rakentamisen (n. 5000 k-m2) tontin koillisosaan. 29.12.2015 kiinteistönomistaja toi
mitti kaupungille uuden aloitteen, jossa tontille anotaan 26-kerroksinen asuin- ja/tai liikerakennuksen (n. 7000 k-m2) mahdollistamista. Tarkastellaanpa sitten kiinteistönomistajan elokuussa taikka joulukuussa jättämää kaava-aloitetta, on selvää, että haviteltu lisärakentamisen määrä on merkittävä ja aloitteen mukainen rakentaminen on kaukana olemassa olevan asemakaavan lähtökohdista. Hyvää kaupunkisuunnittelua ei toteuta yhtenä päivänä saatujen ja toisena päivänä vaihtuvien ideoiden pohjalta. Merkittävien kulttuurihistoriallisten kohteiden ajanmukaisia asemakaavoja ei myöskään ole järkevää lähteä muuttamaan perustavalla tavalla pelkästään kiinteistöbisneksen tarpeista käsin.
Rakennusoikeuden havittelua ”suojelupalkkion” varjolla
Medialle ja lautakunnan jäsenille kiinteistönomistaja on perustellut tornin kaavoitusta sillä, että mahdollistamalla 7000 kerrosalaneliömetrin lisärakennusoikeus tornille, kiinteistönomistaja voisi Kakolan uudisrakentamisen yhteydessä säilyttää myös muita kuin asemakaavassa jo nyt suojeltuja vanhoja rakennuksia. Perustelu ei kuitenkaan kestä päivänvaloa, koska tornitalon rakentamista ei voida kestävästi yhdistää alueen kulttuuriympäristön säilyttämistavoitteiden kanssa.
Turun museokeskus on lausunnossaan todennut puoltavansa kaikkien vankila-alueen rakennusten säilyttämistä, mutta todennut ettei säilyttäminen ole toimenpide, joka tulee korvata suojelupalkkion omaisesti ylimääräisenä rakennusoikeutena. Museokeskuksen mukaan ”tärkein tavoite on säilyttää rakennetun kokonaisuuden mittakaava ja sen vankeinhoidon historiaa ilmentävä luonne”. Asemakaavassa suojeltujen rakennusten korkeuden ylittävä uudisrakentaminen on siis suojelunäkökulmasta huonompi ratkaisu kuin asemakaavassa suojelematta jätettyjen rakennusten korvaaminen kokonaisuuteen sopivalla uudisrakentamisella.
Mikäli kiinteistönomistajalla kuitenkin on aito intressi suojella rakennuksia enemmän kuin voimassa oleva kaava vaatii, kyseessä olevien ns. työhuonerakennusten säilyttäminen onnistuu tietenkin myös olemassa olevan kaavan puitteissa. Koska rakennuksia ei ole suojeltu, rakennusten muokkaaminen nykyasumisen tarpeita vastaavaksi on myös suojeltujen rakennusten saneerausta huomattavasti vaivattomampaa.
Asemakaavavaiheessa kiinteistön omisti Senaatti-kiinteistöt. Kiinteistön omistajan vaihduttua kaupunki on tullut monin tavoin vastaan kiinteistönomistajan toiveita. Kaupunki on muun muassa myöntänyt poikkeamisluvan, joka sallii rakennusten muuttamisen lähes yksinomaan asumiskäyttöön ja hyväksynyt Länsiselliin tehtävien julkisivumääräysten höllentämisen. Kakola-hankkeeseen on matkan varrella poikkeuslupien myötä ujutettu piirteitä, jotka heikentävät kaavavaiheessa asetettujen kehittämistavoitteiden toteutumista. Nykytilanteen kanssa voinee kuitenkin elää. Tornitalon tai ns. korkean rakentamisen salliminen kaava-alueelle olisi kuitenkin jo silkkaa takapuolen näyttämistä voimassa olevalle asemakaavalle ja sen eteen tehdylle perusteelliselle suunnittelutyölle.
Länsisellin vanhoja ikkunoita suurennetaan parhaillaan rakenteilla olevia uusia asuntoja varten
Kakolanmäen topografia
Kun kaavoituksessa keskustellaan niin sanotusta korkeasta rakentamisesta, korkealle rakentamiselle ei ole yksiselitteistä kerroslukuun tai korkeuteen liittyvää määritelmää, vaan se mitä katsotaan korkeaksi rakentamiseksi määrittyy suhteessa ympäristöön. Turun keskusta on rakennetun ympäristön näkökulmasta suhteellisen tasainen. Rakennukset valtaosaltaan enintään 8- kerroksisia. Tätä selkeästi korkeammalle nousevat pääasiassa vain tietyt julkiset rakennukset, kuten Tuomiokirkko, Martin kirkko, Mikaelin kirkko, taidemuseo, tähtitorni sekä Kakolan vanhan keskusvankilan vankilarakennukset.
Toukokuussa 2016 kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunnalle esiteltiin kaupungin valmistelemaa korkean rakentamisen selvitysluonnosta. Luonnosvaiheessa oleva selvitys valaisi hyvin seikkoja, joita on hyvä ottaa huomioon myös Kakolan tornista keskustellessa. Selvityksen mukaan Turun kokoisissa eurooppalaisissa keskikokoisissa kaupungeissa korkeaa rakentamista ei ole juuri lainkaan, ja niissä missä sitä on, korkearakentaminen on sijoitettu siten, ettei se kilpaile historiallisten merkkirakennusten kanssa.
Vertaileva havainnekuva korkean rakentamisen varjustusvaikutuksista Turun, Lontoon ja New Yorkin leveysasteilla.
Erityisiä haasteita tai ongelmia Kakolan tornin kaavoitukselle aiheuttaisi Kakolanmäen korkea topografinen asema. Korkea sijainti johtaa siihen, että rakentamisella on tavallista huomattavampia vaikutuksia sen lähiympäristöön, jotka koskevat esimerkiksi varjostusta, tuulisuus- ja pyörteisyysvaikutuksia sekä maisemallisia ja kaupunkikuvallisia seikkoja.
Torni hataralla perustalla
Museoviraston lausunnon mukaan Kakolan tornin kaavamuutoksen perustavoite on ristiriidassa alueen kulttuuriympäristön valtakunnallisten säilyttämistavoitteiden kanssa. Näin ollen museovirasto ei pidä kaavamuutosta edes mahdollisena. Kaavahanketta vastustavat lausunnoissaan myös ELY-keskus, Varsinais-Suomen liitto sekä Turun museokeskus/Varsinais-Suomen maakuntamuseo. Kaavamuutoksen tyrmäävät viranomaislausunnot viestivät vahvasti torni-hankkeen hatarasta perustasta.
Vaikka Kakolan torni joskus läpäisisi turkulaisen päätöksentekoprosessin, on hyvin mahdollista, että tornin toteutuminen tyssäisi lopulta hallinto-oikeuteen. Erityisesti tilanteessa, joissa kaavalle ei ole yleisen edun näkökulmasta perusteltua tarvetta, Kakolan tornin kaavoituksen jatkaminen on huonoa politiikkaa sekä todennäköisesti myös kaupungin resurssien silkkaa tuhlausta. Onkin vaikea ymmärtää miksi lautakunnan enemmistö kaikista tiedossa olevista ongelmista huolimatta halusi välttämättä jatkaa Kakolan tornin kaavoituksen suunnittelua. Tuskin syynä on pelkkä tornin huipulle rakennettava näköalakahvila.
Vanha vankilanjohtajan rakennuksen pihapiiri sijaitsee kaava-aloitetta koskevan keskusvankilan tontin koillisnurkan vieressä.
Kaupunki asukkaiden ja ympäristön ehdoilla! 