Hyvät toverit,
Eilen perjantaina 10.6. oli merkittävä päivä, nimittäin YK:n vammaisoikeuksien sopimus astui vihdoin viimein voimaan Suomessa. Vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta ja itsemäärämisoikeutta vahvistavan sopimuksen voimaanastumista on syytä juhlia, mutta valitettavasti synkät pilvet vammaispolitiikan päältä ei oikeistohegemonian tukeman talouskuripolitikkan, leikkausten ja sote-uudistukselle asetettujen epärealististen säästötavoitteiden valossa ole kuitenkaan hälvenemässä.
Vasemmiston tehtävänä on varmistaa, että sopimuksen henki, vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus ja itsemäärämisoikeus, todella toteutuvat kaikissa yhteiskunnallisissa käytännöissä. Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2015 osoittaa, että työtä näiden asioiden eteen todella riittää.
Olen tehnyt tavoiteohjelmaan muutosesityksen, joka koskee lukuja 2.5. ja 3.3. Lukuun 2.5. ”Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa” pitäisi tehdä lisäys koskien vammaisten ihmisten itsenäisiä valinnanmahdollisuuksia, osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia, opiskelua ja työllistymistä sekä tilojen ja toimintaympäristöjen esteettömyyttä.
Lukuun 3.3. ”Turvaa sosiaali- ja terveyspalveluista” pitää myös tehdä muutoksia, jotta siitä käy ilmi, että vasemmistoliiton vammaispoliittiset tavoitteet perustuvat lähtökohtaan, jossa ihminen nähdään ensisijaisesti itsenäisenä omasta elämästään päättävänä toimijana eikä passiivisena tai tahdottomana avun kohteena.
Hyvät toverit,
Vasemmiston pitää varmistaa, että maksuttomat vammaispalvelut taataan ihmisen ikään katsomatta jatkossakin. Arjessa tarvittavien apuvälineiden, kuten esimerkiksi avustajakoiran, hankkimisesta ja ylläpidosta koituvat kulut korvataan täysimääräisesti. Tavallisen asuntokannan käyttöä vammaisten asumisessa edistetään ja ns. uuslaitosten syntyminen estetään. Vammaisten henkilöiden yksilöllisiin avun ja tuen tarpeen mukaisiin palveluihin ei myöskään tulisi soveltaa hankintalain kilpailuttamissäännöksiä.
Hyvät toverit,
Yksittäisten konkreettisten tavoitteiden lisäksi on selvää, että vammaisten ja kaikkien muidenkin ihmisryhmien oikeuksien turvaaminen vaatii systemaattista leikkauspolitiikan haastamista kaikilla sen eri tasoilla. Esimerkiksi kunnallisessa päätöksenteossa on vastustettava epädemokraattisia budjetointikäytäntöjä, jossa budjetin suuruudesta päätetään ennen kuin tarkastellaan mihin se todella riittää. Se on linjakasta politiikkaa.
Lisäksi kannatan lämpimästi Mira-Veera Aueria puoluevaltuuston yleisjäseneksi.
Ja lopuksi haluan sanoa: Sipilän kopla ulos!
HS 12.6.2016
Kaupunki asukkaiden ja ympäristön ehdoilla! 