Kolumni: Tarpeeton rollaattorin mentävä oviaukko?

Sipilän hallitusohjelma on täynnä erilaisia säästöihin tähtääviä kirjauksia, joiden tarkempi tarkastelu osoittaa ne sekä säästöjen että yhteiskunnallisten vaikutusten kautta hölmöläisten hommaksi. Yksi esimerkki tällaisesta kirjauksesta koskee asuntotuotannon esteettömyysmääräysten lieventämistä.

Kirjauksen mukaan rakentamisen kustannusten alentamiseksi asuntotuotannossa täysin esteettömiksi asunnoiksi edellytettäisiin jatkossa rakentamaan vain tietty osuus uudiskohteen asunnoista. Vaikka kirjauksen tarkoituksena tuskin on minkään ihmisryhmän tietoinen syrjintä ja marginalisointi, kertoo se hallitusohjelmaa rustanneiden poliitikkojen puolitiehen jääneestä yhteiskunnallisesta ajattelusta ja piittaamattomasta asenteesta ihmisten yhdenvertaisuutta kohtaan.

Estettömyyden sivuuttaminen osassa uudistuotantoa toki pienessä mittakaavassa alentaisi asuntojen rakentamiskustannuksia, mutta etenkään julkisen talouden säästöjä ratkaisulla ei saada. Kirjauksen mukainen lievennys tarkoittaisi käytännössä sitä, että rakennusaikaisten pienten säästöjen nimissä kunnille vyörytettäisiin huomattavasti suurempi lasku hankalien korjausinvestointien ja laitosasumisen tarpeen myötä lisääntyvien kustannusten muodossa.

Uusien asuntojen esteettömyysmääräyksien lieventäminen olisi taloudellisesti hölmöä politiikkaa, mutta ennen kaikkea kirjauksen mukainen esteettömyyden heikentäminen tarkoittaisi selvää takapakkia ihmisten yhdenvertaisuudessa.

Uusien asuntojen esteettömäksi rakentamisessa ei ole kyse pelkästään siitä, että taataan jokaiselle ihmiselle sopiva koti, jossa asua. Eläkseen täyttä elämää ihminen tarvitsee muutakin kuin asunnon. Myös pyörätuolia käyttävä ihminen on oikeutettu kyläilemään ystäviensä ja sukulaistensa luona. Mitä vähemmän esteettömiä asuntoja on, sitä todennäköisemmin myös kyseisen ihmisen ystävien ja sukulaisten asunnot ovat esteellisiä.

Laajemmassa perspektiivissä esteettömyysmääräyksien lieventämistä koskevassa keskustelussa on kyse siitä teemmekö yhteiskuntaa, jossa ihmisen rakentaman ympäristön annetaan rajoittaa osan ihmisten vapautta elää, olla ja toimia maailmassa yhdenvertaisesti muiden ihmisten tavoin, vai teemmekö yhteiskunnastamme mahdollisimman esteetöntä, joka tukee jokaisen ihmisen vapautta ja mahdollisuuksia tavalliseen arkeen ja elämään. Itse valitsen jälkimmäisen.

Joissain tiloissa ja ympäristöissä täydellisen esteettömyyden takaaminen on toki vaikeaa. Aikanaan korkean mäen päälle rakennettu maauimala tai esimerkiksi vanhan rakennuskannan korjaaminen esteettömäksi voi aiheuttaa todellista päänvaivaa tai huomattavia kustannuksia, mutta uusien asuntojen rakentamisessa esteettömyyden huomioiminen on elinsamelko helppoa ja kohtuuhintaista. Siksi esteettömyys on huomioitava mahdollisimman hyvin nimenomaan rakentamisvaiheessa.

Vaikka rollaattorin mentävä oviaukko omassa kylpyhuoneessa tuntuisi juuri nyt tarpeettomalta, on vaikea tietää etukäteen oletko se juuri sinä, kumppanisi, lapsesi tai vanhempasi, jonka toimiva arki vaatii esteettömyyttä jo huomenna.

 

Kolumni julkaistu alunperin Vasen Suunta -lehdessä.

Mainokset

2 thoughts on “Kolumni: Tarpeeton rollaattorin mentävä oviaukko?

  1. Eli jatkossakin esimerkiksi opiskelija-asunnot tulisi rakentaa siten, että rollaattoria käyttävät opiskelijat pystyvät niissä sujuvasti liikkumaan?

    • Kyllä myös opiskelija-asunnoissa esteettömyys pitää huomioda. Myös pyörätuolia tarvitsevilla opiskelijoilla pitää olla oikeus elää mahdollisimman vapaasti tavallista opiskelijaelämää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s