Valtuusto pohti ratikkaa ja puistoon rakentamista

Vuoden viimeisen kaupunginvaltuuston kokouksessa maanantaina 14.12. valtuusto kävi pitkän keskustelun Turun tulevaisuuden merkittävimmästä joukkoliikenne- ja kaupunkikehitysinvestoinnista eli raitiotiestä. Äänestyksen jälkeen (56-11) valtuusto päätti jatkaa raitiotien suunnittelua. Vasemmistoliiton valtuustoryhmän kanta ratikkaan on suopea ja ryhmämme kannatti hankkeen jatkovalmistelua, vaikka hankkeeseen liittyy vielä monta avointa kysymystä niin rahoituksen kuin muidenkin tekijöiden suhteen.

Yksiselitteisen asetelman sijaan onko ratikka hyvä vai huono, ratikkakeskustelussa olisi oleellista kiinnittää minkälaiseen maapolitiikkaan hanke kytkettään, keiden ehdolla ratikka tehdään ja mitkä tulevat olemaan ratikan omistus- ja hallintamuodot. Vasemmistoliiton puheenvuoroissa todettiinkin, että mikäli raitiotie saadaan Turkuun, on tärkeää varmistaa, että sille saadaan kunnallinen omistus.

Ratikan lisäksi käsittelyssä oli Vasaramäen Marjamaanpuiston ”Mustikka” asemakaavanmuutosehdotus. Kaavan tavoitteena on mahdollistaa neljän pientalon rakentaminen puistona olevalle alueelle. Koska Vasemmistoliiton ryhmä pidä hyvänä ajatuksena yhteisen puiston uhraamista yksittäisten pientalojen vuoksi, emme kannatteet kaavaa ja se jätettiin esityksestämme vielä pöydälle seuraavaan kokoukseen saakka.

Vihreät esitti kaavan palauttamista valmisteluun siten, että talojen määrää olisi vähennetty, jotta viheraluetta olisi säästynyt enemmän. Vasemmistoliitto esitti kaavan hylkäämistä. Ensin äänestimme Vihreiden palautusehdotuksen puolesta. Palautusehdostus hävisi niukin naukin.

Koska osa valtuutetuista näytti olevan vielä päätöksenteon suhteen epävarmoilta (esim. kd-valtuutettu Auvinen totesi puheenvuorossaan, ettei vielä tiedä kuinka tulee toimimaan hylky-äänestyksessä) esitimme kaavaa jätettäväksi pöydälle, jotta valtuutetut perehtyisivät kaavaan kunnolla ennen päätöksentekoa.

Marjamaanpuiston ympärille asettuva rintamamiestaloalue on kaunis, yhtenäinen ja omaleimainen pientaloalue, jonka läpi menevät yhtenäiset viheralueet ovat tärkeä ja oleellinen osa asuinalueen identiteettiä. Mielestäni on kohtuutonta lohkaista iso osa puistosta neljän yksittäisen pientalon vuoksi, ja näin heikentää yhteisessä käytössä olevia virkistysalueita sekä pilata kulttuurihistoriallisesti arvokkaan asuinalueen kokonaisuutta.

Ajatuksena se, että kaupungintaloutta yritetään parantaa kaavoittamalla puistoihin omakotitaloja ei ole pitkän päälle kovinkaan kestävä. Puistot loppuvat hyvin nopeasti kesken. Mielestäni kaupungin rajalliset suunnitteluresurssit olisi laitettava aivan toisenlaisten kaavahankkeiden valmisteluun. Yleiskaavatyötä on saatava etenemään ja suunnittelussa on kIMGP0054_2eskityttävä strategian mukaisesti suurempien kokonaisuuksien eteenpäin viemiseen.

Toivottavasti kaavasta päättävät valtuutetut käyvät ennen seuraavaa kokousta paikan päällä katsomassa miten suunnitellut rakennuspaikat todella ympäristöön sopivat. Marjamaanpuisto on toki kauneimmillaan keväällä ja kesällä, kun alueen moninainen puusto ja vihreys tulee parhaiten näkyviin.

Kolumni: Tarpeeton rollaattorin mentävä oviaukko?

Sipilän hallitusohjelma on täynnä erilaisia säästöihin tähtääviä kirjauksia, joiden tarkempi tarkastelu osoittaa ne sekä säästöjen että yhteiskunnallisten vaikutusten kautta hölmöläisten hommaksi. Yksi esimerkki tällaisesta kirjauksesta koskee asuntotuotannon esteettömyysmääräysten lieventämistä.

Kirjauksen mukaan rakentamisen kustannusten alentamiseksi asuntotuotannossa täysin esteettömiksi asunnoiksi edellytettäisiin jatkossa rakentamaan vain tietty osuus uudiskohteen asunnoista. Vaikka kirjauksen tarkoituksena tuskin on minkään ihmisryhmän tietoinen syrjintä ja marginalisointi, kertoo se hallitusohjelmaa rustanneiden poliitikkojen puolitiehen jääneestä yhteiskunnallisesta ajattelusta ja piittaamattomasta asenteesta ihmisten yhdenvertaisuutta kohtaan.

Estettömyyden sivuuttaminen osassa uudistuotantoa toki pienessä mittakaavassa alentaisi asuntojen rakentamiskustannuksia, mutta etenkään julkisen talouden säästöjä ratkaisulla ei saada. Kirjauksen mukainen lievennys tarkoittaisi käytännössä sitä, että rakennusaikaisten pienten säästöjen nimissä kunnille vyörytettäisiin huomattavasti suurempi lasku hankalien korjausinvestointien ja laitosasumisen tarpeen myötä lisääntyvien kustannusten muodossa.

Uusien asuntojen esteettömyysmääräyksien lieventäminen olisi taloudellisesti hölmöä politiikkaa, mutta ennen kaikkea kirjauksen mukainen esteettömyyden heikentäminen tarkoittaisi selvää takapakkia ihmisten yhdenvertaisuudessa.

Uusien asuntojen esteettömäksi rakentamisessa ei ole kyse pelkästään siitä, että taataan jokaiselle ihmiselle sopiva koti, jossa asua. Eläkseen täyttä elämää ihminen tarvitsee muutakin kuin asunnon. Myös pyörätuolia käyttävä ihminen on oikeutettu kyläilemään ystäviensä ja sukulaistensa luona. Mitä vähemmän esteettömiä asuntoja on, sitä todennäköisemmin myös kyseisen ihmisen ystävien ja sukulaisten asunnot ovat esteellisiä.

Laajemmassa perspektiivissä esteettömyysmääräyksien lieventämistä koskevassa keskustelussa on kyse siitä teemmekö yhteiskuntaa, jossa ihmisen rakentaman ympäristön annetaan rajoittaa osan ihmisten vapautta elää, olla ja toimia maailmassa yhdenvertaisesti muiden ihmisten tavoin, vai teemmekö yhteiskunnastamme mahdollisimman esteetöntä, joka tukee jokaisen ihmisen vapautta ja mahdollisuuksia tavalliseen arkeen ja elämään. Itse valitsen jälkimmäisen.

Joissain tiloissa ja ympäristöissä täydellisen esteettömyyden takaaminen on toki vaikeaa. Aikanaan korkean mäen päälle rakennettu maauimala tai esimerkiksi vanhan rakennuskannan korjaaminen esteettömäksi voi aiheuttaa todellista päänvaivaa tai huomattavia kustannuksia, mutta uusien asuntojen rakentamisessa esteettömyyden huomioiminen on elinsamelko helppoa ja kohtuuhintaista. Siksi esteettömyys on huomioitava mahdollisimman hyvin nimenomaan rakentamisvaiheessa.

Vaikka rollaattorin mentävä oviaukko omassa kylpyhuoneessa tuntuisi juuri nyt tarpeettomalta, on vaikea tietää etukäteen oletko se juuri sinä, kumppanisi, lapsesi tai vanhempasi, jonka toimiva arki vaatii esteettömyyttä jo huomenna.

 

Kolumni julkaistu alunperin Vasen Suunta -lehdessä.