Kolumni: Leipäjonot historiaan!

Leipäjonot historiaan!

2000-luvun Suomessa köyhyyden ja niin sanotun huono-osaisuuden vähentämisen ympärille on rakennettu monentyyppistä köyhyyden vähentämiseen pyrkivää politiikkaa. ”Köyhyyspolitiikkaa” on toteutettu erityisesti hankepohjaisena toimintana, kuten elintarvikeavun jakamisen muodossa. Poliittinen tahto puuttua vääristyneeseen tulonjakoon ja päästä kasvavista leipäjonoista kokonaan eroon on kuitenkin jäänyt puuttumaan.

Suomalaisten elintaso on eriarvoistunut voimakkaasti 1990-luvun alun laman jälkeen. Vaikka laman jälkeen alkanut nousukausi lisäsi monen suomalaisen elintasoa ja elämänlaatua, merkittävä osa ihmisistä jäi kokonaan, tai lähes kokonaan, sivuun nousukauden hedelmistä.

Hyvinvointisosiologian professori Juho Saari pureutuu suomalaiseen köyhyyteen ja eriarvoisuuteen tuoreessa tutkimuksessaan Huono-osaiset. Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. Saaren mukaan 90-luvun lamavuosien jälkeisessä Suomessa lapsiköyhyys on lisääntynyt, köyhyysjaksot pidentyneet ja pitkäaikaisesti pienituloisissa kotitalouksissa asuvien ihmisten määrä yli kaksinkertaistunut. Samaan aikaan erityisesti suurituloisimmat väestönosat ovat ottaneet etäisyyttä muuhun väestöön.

Myös globaalin finanssikriisin (2008) jälkeisen laman ja 2000-luvulla harjoitetun yhteiskuntapolitiikan epäsuotuisat vaikutukset ovat nähtävissä: toimeentulotuen pitkäaikainen käyttö on lisääntynyt ja ulosottovelallisten määrä tasaisesti kasvussa. Syksyllä 2014 velkahäiriömerkintöjen saaneiden suomalaisten määrä ylitti 1990-luvun lamavuosien luvut.

Juha Sipilän (kesk) hallituksen valitsema leikkauslinja ei lupaa muutosta suunnassa. Leikkauspolitiikka kiihdyttää epäsuotuisaa kehitystä entisestään heikentämällä pienituloisten sekä taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti huono-osaisimpien asemia entuudestaan niin toimeentulon, terveydenhuollon kuin kasvatus- ja koulutusresurssienkin osalta.IMGP0054_2

Erillisen ”köyhyyspolitiikan” ja uusien köyhäinapujärjestelmien luomisen sijaan tarvitaan ennen kaikkea poliittista tahtoa puuttua niihin mekanismeihin, jotka luovat pysyvää eriarvoisuutta ihmisryhmien välille. On typerää leikata toisella kädellä ihmisten sosiaaliturvaa ja toisella kädellä valmistella hankkeita, joilla puututaan niihin ongelmiin, joita sosiaaliturvan leikkaaminen aiheuttaa.

Vain turvaamalla ihmisille riittävä toimeentulo leipäjonot on mahdollista jättää historiaan.

——-

Kolumni ilmestynyt alunperin  Vasen suunta (syksy2015) -lehdessä.

2 thoughts on “Kolumni: Leipäjonot historiaan!

  1. Kyllähän leipäjonot loppuvat, kun valtiolla ja kunnilla ei ole enää varaa antaa ilmaiseksi pois mitään, ainakaan suomalaisille köyhille. Kaikille niille, jotka ovat tulleet tänne passattaviksi, rahat riittävät kyllä uusien autojen ja kalleimpien älypuhelinten ostoon. Täällä monikulttuurisessa lähiössä sellaisia ei näe kuin ’pakolaisilla’. Olen kuullut että tavara on loppumassa jo nyt ruoanjakelusta, kun niin paljon menee ’pakolaisille’. Itse olen onnistunut vielä selviämään ansiosidonnaisella, mutta pian koittaa se päivä kun sekin autuus loppuu. Missä on se kuuluisa työvoimapula, jonka seurauksena viisikymppinenkin kelpaisi töihin?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s