U2 ja tuhon tie

Reilu viikko sitten maanantaina Turun kaupunginvaltuuston kuusi tuntia kestäneessä kokouksessa hyväksyttiin U2 -nimellä tunnetuksi tullut valtuustokauden toinen säästöohjelma. Verrattuna ensimmäiseen, kesällä 2013 hyväksyttyyn ohjelmaan, U2:ssa on kyse huomattavasti mittavammista säästöistä: miljoonien leikkauksista, joiden toteuttaminen käytännössä tarkoittaisi tavanomaisen nyörien kiristämisen lisäksi konkreettista palveluiden alasajoa ja selkeitä heikennyksiä palveluiden tuotantoon.

U2 oli ensimmäisen kerran valtuustokäsittelyssä kesäkuussa juhannuksen jälkeisenä maanantaina. Kesäkuun kokouksessa valtuusto hyväksyi ohjelman tiukat talousluvut, joissa suurimmat leikkaukset olivat osoitettu kasvatus- ja opetussektorille. Lukujen rinnalle liitteeksi kokoukseen valmisteltu toimenpide-ehdotuslista jätettiin kuitenkin hyväksymättä, koska – kuten valtuusto katsoi – lista oli hyvin keskeneräinen. Esitetyille toimenpiteille ei sisältynyt mitään kunnollisia perusteluja niistä saataville säästöille, saatika vaikutusarvioita toimenpiteiden vaikutuksista palveluita tarvitsevien ihmisten elämään, hyvinvointiin ja terveyteen. Elokuun kokoukseen toimenpide-ehdotuslistaa oli tarkennettu lisäämällä taulukkoon on pari saraketta ja lauseen parin pituisia perusteluja toimenpiteille. Vaikutuksia mm. ”asiakkaiden palvelukokemukseen” oli avattu symbolein +, 0, -.

Turun talousnäkymät mm. valtionosuuksien leikkausten vuoksi ovat eritoten vuodelle 2015 ja sitä seuraavillekin vuosille vaikeat. On selvää, että ensi vuoden talousarviota valmisteltaessa on tarkasteltava kriittisesti sitä mihin rahaa budjetoidaan ja sopeutustoimia on jossain määrin tehtävä. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa leikkauksia on kuitenkin tehtävä vielä tavallista harkitummin ja on varmistettava, ettei leikkaukset johda todellisten säästöjen sijaan entistä suurempiin ongelmiin saatika ihmisten heitteillejättöön. Mitä isommalla veitsellä leikkaa, sitä hallitummin veistä pitää osata käyttää tai muuten samme politiikamme seurauksena aikaiseksi vain pahoinvointia ja voimakasta eriarvoisuuden kasvua.

Uudistamisohjelman tavoite on selkeä. Sen on tarkoitus tuottaa säästöjä ja vähentää kunnan menoja pitkällä aikajänteellä. Tavoite on hyvä, mutta tapa jolla siihen U2:ssa pyritään ei valitettavasti vakuuta. Oma arvioini on, että menojen vähentäminen pitkällä aikajänteellä onnistuisi paremmin, jos nopeasti tehtävien suurten leikkausten sijaan leikkaisimme maltillisemmin ja varmistaisimme että eritoten ennaltaehkäiseviin palveluihin ja toimintamalliuudistuksiin taataan riittävät resurssit.

U2-ohjelman läpileikkaava ongelma kytkeytyy mielestäni siihen, että ohjelmassa talouden luvuilla ja leikattavilla miljoonilla leikitään ikään kuin ne olisivat irrotettavissa niistä tosiasiallisista asioista, joita niillä rahoitetaan. U2 on siis ohjelmapaperi erilaisista ja eri tasoisista leikkaustoimenpiteistä, jotka (toisin kuin tavallisesti kunnallispoliittisessa päätöksenteossa) eivät ole käyneet läpi käsittelyä oman toimialansa lautakunnassa ennen valtuuston päätöksentekoa.

Mielestäni ohjelma perustuu vähintäänkin implisiittisesti ajatukseen siitä, että kunnan talous olisi hoidettavissa tasapainoon tuijottamalla pelkkiä lukuja; leikkaamalla nyt nopeasti ja paljon, pohtimatta sen enempää sitä mitkä ovat leikkausten inhimilliset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset pitkällä tähtäimellä. Tämä tekeekin U2:n osoittamasta tiestä aidosti ”tuhon tien”, (käyttäen ilmaisua, jota eräs ohjelmapaperin linjaukset hyväksynyt valtuutettu käytti humoristisesti, mutta osuvasti, kaupungintalon käytävällä vähän ennen kokouksen alkua).

Tärkeä kysymys liittyy myös siihen onko uudistamisohjelmassa esitetyt säästötavoitteet edes teoriassa yhdistettävissä sellaisen politiikan kanssa, jossa lakisääteiset palvelut tuotetaan asianmukaisesti ja ihmisten perusoikeudet pystytään turvaamaan.

Advertisement