Eilen vietin kesäpäivää Porin Suomi-Areenassa, jonka tiimellyksissä törmäsin erään keskisuuren suomalaisen kaupungin talouspäälliköön, henkilöön, joka virkansa puolesta vastaa kaupunkinsa talousarvion pohjan ja talouden suunnitelmakauden valmistelusta. Kuultuani henkilön virasta lomamoodini vaihtui politiikkomoodiin ja löysin itseni pitämästä epämääräistä tuohtunutta monologia oman kaupunkini päätöksentekotavoista ja siitä kuinka taloutta koskevia suuria päätöksiä tehdään ikään kuin talous olisi irrotettavissa niistä asioista (palveluista), joita sen avulla tuotetaan.
Mielessäni oli eritoten Turun kaupunginvaltuuston kevätkauden 2014 viimeinen kokous. Juhannuksen jälkeisen maanantain valtuuston kokouksesta oli vaikeaa lähteä viettämään kesää erityisen leppoisin mielin. Kokous päättyi klo 23.45 ja lähes kuuden tunnin kokoukseen mahtui mm. kaupunkistrategia, tarkastuslautakunnan raportti kaupungin työllistämisasioista sekä ns. U2, valtuustokauden toinen uudistusohjelma sekä uudistusohjelman varsinainen pihvi: ohjelmaa raamittavat taloussuunnitelmakauden tunnuslukujen tarkentaminen.
Huomionarvoisia asioita oli paljon, mutta erityisesti ns. uudistusohjelma jäi kalvamaan mieltäni. Käsittelyssämme olisi pitänyt siis olla taloussuunnitelmakauden suunnittelulukujen tarkentamisen lisäksi jonkinlainen uudistamisohjelma, kokonaisuus toimenpiteistä ja tavoista, joilla kaupungin menoja vähennetään ja jota noudattaen tarkennettuihin huomattavasti aiempaa niukempiin taloussuunnitelmalukuihin päästään. Näin ei kuitenkaan ollut.
Käytännössä valtuutetut joutuivat kokouksessa tilanteeseen, jossa erittäin tiukkojen – leikkauspolitiikkaa ja palveluja alasalavaa politiikkaa käytännössä tarkoittavien, toimialakohtaisten lukujen ja henkilötyövuosivähennystavoitteiden lisäksi – mitään varsinaista eteenpäin katsovaa, positiivisia tulevaisuuden näkymiä tarjoavaa ”uudistusohjelmaa” konkreettisine toimenpiteineen meille valtuutetuille ei oltu valmisteltu.
Esityslistan liitteistä löytyi vain nolo, poikkeuksellisen huonosti valmisteltu listaus osin paremmista ja osin huonommista toimenpide-ehdotuksista, jotka kokousta edeltäneiden neuvottelujen mukaisesti jätettiin lopulta hyväksymättä ja ”merkittiin tiedoksi” lähettäen ohjelma uuteen valmisteluun elokuun kokousta varten. (Tosin yksi jos toinenkin valtuutettu ehkä tiesi, että pian kokouksen jälkeen virkamiehet lähtevät kesälomille eikä ainakaan heinäkuun aikana valmistelu etene välttämättä kovin suurin harppauksin.)
Osa valtuutetuista vaikutti kuitenkin tyytyväisiltä tehtyyn ratkaisuun, jossa pelkät talouden raamit hyväksyttiin ilman toimenpideohjelmaa. Itse koin ongelmalliseksi, että tiukat talousluvut voitiin hyväksyä ilman konkreettisia suuntaviivoja siitä miten lukuihin päästään, ja näin ollen myös ilman asianmukaista arviota siitä kuinka realistista lukuihin pääseminen ylipäänsä on.
Jo nyt erityisesti hyvinv
ointitoimialan budjetti on ollut vuodesta toiseen huomattavan paljon alibudjetoitu. Tilanne on niin arkinen, että soten budjetin säännönmukaisesta ylittymisestä juuri kukaan jaksaa enää edes yllättyä. Vakiintuneen tietoisen alibudjetoinnin sijaan valtuuston tulisi ottaa askeleita kohti realistisista budjetointia, jossa talousarvioista tehtäisiin sellaisia, joita oikeasti noudatetaan. Itse en pidä poliittisena vastuunkantona sitä, että hyväksymme budjetteja, joissa ei ole ehkä edes tarkoitus pysyä.
On toki valitettava tosiasia ja täysin ymmärrettävää, että taloudellisten olosuhteiden muuttuessa, kuten mm. valtionosuuksien vähentyessä roimasti, meidän on Turussa tehtävä poliittisia ratkaisuja sen suhteen mihin rahamme riittää ja mihin ei. Kun päättäjät joutuvan tilanteen eteen, jossa pitää tehdä roimia leikkauksia käytännössä kaikille kaupungin toimialoille, vähintä mitä voidaan vaatia on se, että valtuustolla on mahdollisuus tehdä perusteltuja linjavalintoja siitä mistä ja miten leikkaukset toteutaan: mikälaisilla toimenpiteillä menosopeutusta tehtään, mistä voidaan luopua, millä ehdoilla ja mistä taasen ei.
Erityisen tärkeää on avoin valmistelu ja eri vaihtoehtojen avoin ja huolellinen tarkastelu niin päättäjien, virkamiesten kuin kuntalaistenkin kesken. Kun päätöksenteko ajoittuu juuri juhannuksen keskelle, puitteet keskustelulle jäävät jokseenkin heikolle tolalle. On sopeutustoimenpiteitä, joita olen valmis hyväksymään ja sopeutustoimenpiteitä, joita todennäköisesti olisin valmis hyväksymään, mikäli sen pohjaksi olisi edes jonkilaisia perusteluita ja vaikutusarviointeja siitä, että päätökset todella tuottaisivat säästöjä myös pitkällä tähtäimellä.
Nyt tehdyssä päätösessä sitouduttiin huomattaviin henkilöstövähennyksiin, joista suurimmat osuvat sivistystoimialalle (kasvatus- ja opetuslautakunta, 79 henkilötyövuotta) ja hyvinvointitoimialalle (sosiaali- ja terveyslautakunta, 59 henkilötyövuotta). Näitä huomattavasti pienemmillä budjeteilla toimivat tärkeitä palveluita pyörittävät vapaa-ajan lautakunnat (kulttuuri-, liikunta- ja nuorisolautakunta) eivät nekään säästyneet leikkauksilta, mutta leikkaukset näihin eivät ole yhtä massiivisia.
Arvioni on, että eritoten sivistystoimialalle kohdistetut henkilötyövuosivähennykset ovat niin kovia, että vähennysten myötä tapahtuva kasvatus- ja koulutuspalveluiden heikennykset tulevat taloussuunnitelmakautta pidemmällä aikajänteellä hyvin todennäköisesti kostautumaan kuntalaisille sekä inhimillisesti, sosiaalisesti että taloudellisesti. Arvioni mukaan päätetty sivistystoimialan henkilötyövuosien vähennys ei vain uhkaa palveluiden laatua, vaan myös väistämättä huonontaa lasten ja nuorten opetusta ja kasvatusta, vie resursseja todelliselta ennaltaehkäiselvältä palvelulta ja lisää ihmisten välistä eriarvoisuutta jo lapsuudesta alkaen.
Koska me Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä emme voineet hyväksyä esityksen mukaista päätöskokonaisuutta, teimme ensin palautusesityksen, jossa sivistystoimialan ja hyvinvointitoimialan henkilötyövuosivähennystä pienennettäisiin ja hävittyämme äänestyksen palautuksesta esitimme esityksen hylkäämistä. Mielestäni erityisesti sivistystoimialalle ja hyvinvointitoimialalle kohdistetut henkilötyövuosivähennystavoitteet ovat suorastaan epärealistiset: toimialojen toimialakohtaiset tunnusluvut perustuvat epärealistisille käsityksille siitä miten tunnuslukujen toteuttaminen ja kuntalaisten yhdenvertaisuus, perusoikeudet ja lakisääteiset palvelut voidaan turvata esitetyissä kehyksissä.
Mikäli valtuuston päätös pitää, elokuun lopulla palaamme uudistamisohjelman toimepide-ehdotuksiin paremmin valmisteltujen esitysten parissa. Vaikka odotukseni ovat varaukselliset, toivon vilpittömästi, että saamme tällöin keskustelun ja päätöksenteon pohjaksi hyvin valmistellun pohjaesityksen uudistusohjelman toimenpiteistä, josta voimme käydä avointa keskustelua niin päättäjien kuin kuntalaistenkin kesken.
Kaupunki asukkaiden ja ympäristön ehdoilla! 