Vuosi kaupunginvaltuutettuna

Ensimmäinen vuoteni Turun kaupunginvaltuutettuna on takana, 3/4 valtuustokaudesta edessä. Vuosi on ollut täynnä työtä, hämmästelyä, uuden opettelua ja jatkuvaa tasapainoilua omien resurssien ja voimien kohdentamisen suhteen. Kokouksia, esityslistoja, kaavakarttoja, katselmuksia, raportteja ja muuta on riittänyt normityöviikon päälle niin paljon, että politiikan ulkopuoliset harrastukset ovat jääneet vähälle.

 

 

Vaikka hetkittäin mieleni valtaa voimakas riittämättömyyden tunne, tunne siitä kuinka asioiden eteenpäin vieminen on hidasta ja vaikeaa, ja kuinka oma aika ei riitä, olen kiitollinen ja erittäin tyytyväinen, että saan toimia monien tärkeiksi katsomieni asioiden parissa sekä kaupunginvaltuustossa että kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunnassa.

 

 

Valtuustotyöskentelyssä olen ollut tyytyväinen Turun Vasemmistoliiton ratkaisuun ottaa heti valtuustokauden alussa selvä pesäero Turku-sopimukseen, jonka allekirjoittivat kaikki muut valtuustopuolueet kuin Vasemmistoliitto. Ymmärrykseni mukaan monissa Suomen kunnissa on tapana tehdä erityyppisiä valtuustosopimuksia, joissa valtuustokauden alussa sovitaan tietyistä asioista, joiden puitteissa valtuuston merkittävät päätökset tehdään. Eri kunnissa sopimuspolitiikka on toiminut toisistaan poikkeavilla tavoilla, enkä pidä sopimusten tekemistä lähtökohtaisesti vastustettavana asiana, mutta Turussa sopimuspolitiikan muoto on saavuttanut tilan, joka on mielestäni räikeästi avoimuuden vastainen. Tämän vuoksi pidän Turun Vasemmistoliiton asemaa ns. oppositiossa erittäin merkittävänä. Sopimuksen ulkopuolelle jättäytyminen ei tarkoita yhteistyöstä kieltäytymistä, vaan kieltäytymistä sellaisista pelisäännöistä, joiden mukaan ei halua peliä pelattavan.

 

 

Oma näkemykseni on, että politiikassa saadaan keskimäärin parhaita lopputuloksia, ja poliittisten prosessien lopputuloksia arvostetaan enemmän, mikäli prosessi on ollut aidosti avoin ja keskusteleva ja keskustelussa on kuultu laajasti eri osapuolia, eikä päätöksiä ole väenvängältä yritetty tehdä mahdollisimman nopeasti, suljetuissa kabineteissa, vallanpitäjien pienen ydinjoukon kesken. Turun sopimuspoliittista käytäntöä saa kiittää muun muassa siitä, että valtuusto päätti kesäkuussa uudistamisohjelman hyväksymisen myötä hyväksyä perusopetuksen ryhmäkokojen kasvattamisen 1,5 oppilaalla, [joka taasen vasta myöhemmin ymmärrettiin tarkoittavan todennäköisesti myös perusopetuksen pienentämiseen tarkoitettujen POP-rahojen (1,25 milj) menetystä], vaikka lähes kaikista puolueista on pidetty valtuustosalin pöntössä puheita sen puolesta kuinka tärkeää kohtuullisen kokoisen ryhmäkoot.

 

 

Valtuustotyöskentelyä ehkä vielä enemmän omaa aikaa on vienyt kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunta, jonka toimintaan alan vasta nyt pikkuhiljaa päästä sisään. Lautakuntaan kuuluu niin kaavoitusasiat, ympäristönsuojelu kuin ympäristöterveydenhuolto, ja se kokoontuu yleensä kerran viikossa, tiistaisin. Lautakunnassa toisena Vasemmistoliittolaisena on kanssani vaikuttanut Wellu Koivisto, jota ilman olisin varmasti ollut melkoisen hukassa viikottain vaihtuvien esityslistojen ja kaavakarttojen kanssa. Kiitos siitä Wellulle! Lautakuntatyöskentelystä suurinta kritiikkiä annan itselleni siitä, että lautakunnassa käsittelyssä olleista kaava- ja ympäristöasioista viestiminen ulospäin on jäänyt omalta osalta vähemmälle kuin olisi mielestäni hyvä. Ensimmäinen vuosi on kuitenkin ollut raskas ja jo pelkästään kokouksiin valmistautuminen on vienyt niin paljon aikaa, että kirjoittaminen esim. tähän blogiin kokousten jälkeen on jäänyt vähälle.

 

 

Vuoden kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunnassa istuneena, olen yhä voimakkaammin sitä mieltä, että yksi suurimmista ongelmista joita meillä Turussa on kaupunkisuunnittelun suhteen, liittyy autoihin. Liian monelle ihmiselle väite ”tosiasia vain on, että autot lisääntyy” näyttäytyy vakavastiotettavana, lähes vaihtoehdotomana lausuma todellisuudesta ja tulevaisuudesta. Tämä on seikka, jonka näen sekä ekologisesti että sosiaalisesti kestävän elinympäristön kehittämisen kannalta hyvin ongelmallisena. Oma näkemykseni on, että kaupunkimme on – ehkä monin tavoin myös tahattomasti – suunniteltu ja rakentunut liiaksi yksityisautoilijoiden ehdoin. Liikenteeseen ja pysäköintiin liittyviä ongelmia ja haasteita ei ratkaista kestävällä tavalla rakentamalla lisää kaistoja ja parkkipaikkoja, vaan kehittämällä yksityisautoilulle vaihtoehtoisten liikkumistapojen – joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn – edellytyksiä suhteessa yksityisautoiluun. Voidaksemme kehittää kaupunkiamme niin sosiaalisesti kuin ekologisesti kestävämpään sekä inhimillisesti viihtyisämpään suuntaaIMGP0054_2n on ensialkuun myös tunnustettava, että esimerkiksi pyöräilijöiden ja yksityisautoilijoiden näkökulmasta on keskenään ristiriitaisia intressejä.

 

 

Pyöräilyn edellytysten kehittäminen vaatii todellista muutosta ajattelumalliin, jossa oikeus päästä sujuvasti joka paikkaan omalla autolla näyttäytyy autopuolueen puhemiesten puheessa joskus lähes perusoikeuteen rinnastettavalta oikeudelta, jonka kyseenalaistava ihminen marginalisoidaan henkilökohtaisiin elämäntapoihin tai elämäntilanteeseen liittyvillä kommenteilla. Kaupunkirakenteemme, jossa suuri osa ihmisistä asuu vain muutaman kilometrin päässä keskustasta, tarjoaa välimatkojen puolesta erittäin hyvät edellytykset pyöräilylle yhtenä varteenotettavimpana liikkumismuotona, ja on sääli, että tätä potentiaalia ei ole vielä saatu riittävissä määrin aktualisoitua, ja sen sijaan parkkiruudut ovat saaneet tarpeettoman pyhän ja koskemattoman aseman julkisessa kaupunkitilassamme. Elämä maaseudulla ilman autoa voi olla vaikeaa jossei mahdotonta, mutta Turun kokoisessa kaupungissa lähtökohtien on oltava toiset.

 

 

————

 

 

 

Parisen viikkoa sitten Turun Sanomat kyselivät uusilta valtuutetuilta näkemyksiä ja kokemuksia valtuustotyöskentelystä. Tässä vielä lopuksi omat vastaukseni, jotka lähetin toimitukseen.

 

 

1. Mitkä asiat ovat yllättäneet sinut Turun valtuustotyössä?

 

 

 

Olen yllättynyt tilanteista, joissa valtuuston enemmistö on ollut valmis siunaamaan merkittäviä päätöksiä, joiden pohjaksi ei ole saatu riittävää määrää asianmukaisia taustaselvityksiä tehtävien päätöst

 

en laajemmista ja pitkäaikaisista vaikutuksista. ”Säkki päässä”-tyylinen hätiköity päätöksentekotapa on tullut ilmi niin valtuuston päätöksessä lähteä mukaan Fennovoiman ydinvoimala-hankkeeseen kuin valtuuston kesäkuussa hyväksymän leikkauslistan eli niin sanotun uudistamisohjelman kohdalla, johon sisältyi muun muassa päätös säästää kasvattamalla perusopetuksen ryhmäkokoja.

 

 

2. Millaisena pidät omaa vaikutusvaltaasi Turun päätöksentekoon?

 

 

 

Vasemmistolaisen valtuutetun asema voimakkaasti kokoomusjohtoisessa valtuustossa on altavastaava, mutta johdonmukaisella ja ahkeralla työllä vasemmisto pystyy hivuttamaan kokonaisuutta oikeudenmukaisempaan ja yhdenvertaisempaan suuntaan.

 

 

3. Annetaanko uusille valtuutetuille tilaa Turun politiikassa vai onko kaikki valta kokeneempien käsissä?

 

 

Uuden valtuutetun lienee turha odottaa, että tila annetaan, vaan se tulee itse ottaa. Omassa valtuustoryhmässä olen kokenut, että tilan ottaminen onnistuu hyvin ja uuden valtuutetun toimintamahdollisuudet ja vaikutusvalta puolueen kantoihin on merkittävä.

 

 

 

4. Onko valtuusto Turun keskeisin päätöksentekofoorumi? Jos ei: mikä on tai mitkä ovat?

 

 

Valtuusto on symbolisesti keskeisin päätöksentekofoorumi, jonka tosiasiallista valtaa on Turussa luovutettu aivan liikaa epädemokraattisiin yhteyksiin, kuten virkamiehille ja Turku-sopimuspuolueiden ryhmäpuheenjohtajien keskinäisiin neuvotteluihin. Pienten ja keskisuurten puolueiden vaikutusmahdollisuudet suljettujen ovien takana päätökset hyvin pitkälle valmistelevassa sopimusryhmässä näyttäyvät hyvin rajallisilta ja näin ollen valta näyttäisi keskittyvän eritoten suurimpien valtuustoryhmien (kok ja sd) ryhmäpuheenjohtajille ja heidän taustavaikuttajilleen. Merkittävää valtaa käytetään on myös kaupunginhallituksessa, suurimmissa lautakunnissa, kiinteistöliikelaitoksessa ja esimerkiksi yhtiöiden hallituksissa.

 

 

5. Mikä on kaikkein tärkein asia, johon Turun valtuuston pitää ensi vuonna keskittyä?

 

 

 

Valtuustossa tärkeimmäksi asiaksi tulee nostaa ihmisten perusoikeuksien turvaaminen. Valtuustotasolla on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota peruspalveluissa oleviin epäkohtiin ja tehtävä päätöksiä, jotka ratkaisevat ongelmia. Turun kaupungin on muun muassa perustettava sosiaalinen yritys, joka tarjoaa vajaakuntoisille, vammaisille ja muille heikossa työmarkkina-asemassa oleville ihmisille oikeaa työtä työehtosopimusten mukaista palkkaa vastaan.

 

 

 

6. Oletko halukas jatkamaan valtuustossa vielä tämän vaalikauden jälkeen?

 

 

Politiikka on kestävyyslaji, jossa saavutetaan tuloksia vain pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella työllä. Tämän vuoksi haluan jatkaa valtuustossa myös tämän vaalikauden jälkeen.

 

1 thought on “Vuosi kaupunginvaltuutettuna

  1. Hei! Kiva kuulla, että hommat ovat lähteneet reippaasti käyntiin.

    Tulevaisuudessa olisi todella mielenkiintoista kuulla analyyseja Turun kaupunkisuunnittelusta. Nyt uusimmat kirjalliset teokset aiheesta ovat Hannu Tapani Klamin Turun tauti (1982) ja Jukka Paason Turun uusin tauti (1991). Sen jälkeen on moni asia voinut muuttua. Kenellä tänään on vaikutusvaltaa näihin asioihin?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s