Uusi Turku säästää kouluista ja leikkaa kokoomuksen pillin mukaan

Ensimmäinen kokemani kaupunginvaltuuston talousarviokokous on takana. Omat tunnelmani eivät kokouksen ja siellä päätettyjen asioiden suhteen ole katossa, mutta tämä ei vähennä käsitystäni siitä, että työtä, jota teemme Vasemmistoliiton valtuustoryhmän kautta Turun kaupunginvaltuustossa todella tarvitaan.

Eilisen kokoukseen ja talousarvioon liittyen surettaa erityisesti se, kuinka typerään poliittiseen ratkaisuun Uusi Turku-sopimuspuolueet päätyivät pitäessään talousarvion yhteydessä kiinni ratkaisusta ”uudistaa” Turkua muun muassa perusopetuksesta/sivistystoimialalta säästämällä.

Kesäkuun valtuustonkokouksessa Turku-sopimuksessa mukana olevat puolueet hyväksyivät niin sanotun uudistamisohjelman, jossa kaikki muut puolueet kuin Vasemmistoliitto sopivat ryhmäkokojen kasvattamisesta 1,5 oppilaalla. Nyt joulukuussa toimenpiteen mukainen budjetti hyväksyttiin valtuustossa, vaikka tämä tarkoittaa hyvin todennäköisesti myös valtion perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettujen niin sanottujen pop-rahojen (n. 1,25 milj) menettämistä. Pop-rahojen menettäminen taasen saattaa tarkoittaa ryhmäkokojen suurentamisesta jopa vielä 1,5 oppilasta huomattavasti enemmän, koska muita realistisia tapoja säästää perusopetuksesta ei enää ole.

Koko talousarvion kokonaisuudessa verrattain pienellä tai kohtuullisella määrärahalisäyksellä (2 milj) sivistystoimialalle ryhmäkokojen kasvu oltaisiin voitu estää ja näin toimien varmistaa myös pop-rahojen saaminen Turkuun. Vasemmistoliiton esitys määrärahasta, joka olisi turvannut ryhmäkoot nykyisen suuruisina, ei kuitenkaan saanut kannatusta yhdeltäkään Turku-sopimuksessa olevalta valtuutetulta.

Määrärahan sijaan sopimuspuolueet esittivät talousarvion yhteyteen tekstimuotoista kirjausta: ”Selvitetään onko sivistystoimessa mahdollisuutta osoittaa perusopetuksen ryhmäkokojen kasvattamista vastaava säästöjen osuus muualta samalla ajanjaksolla, ja samalla selvitetään muitten suurten kaupunkien tilanne ryhmäkokojen osalta. Käynnistetään neuvottelu OKM:n kanssa ryhmäkokoihin liittyvän pop-rahan tarkoituksesta.” Omaan korvaan sopimusryhmien kirjaus vaikuttaa epätoivoiselta viimeiseltä venklausyritykseltä, jolla yritetään toivottamasti pelastaa viimeisiä pop-rahansaantimahdollisuuksia sekä ennen kaikkea omia kasvoja typerän poliittisen päätöksen edessä.

Eilisessä kokouksessa Turku-sopimuksessa mukana olevat puolueet hyväksyivät siis kaupunginjohtajan valmisteleman talousarvioesityksen sellaisenaan, eikä mitään esityksiä määrärahoihin tehty valtuustosalissa muiden kuin sopimuksen ulkopuolelle jättäytyneen Vasemmistoliiton suunnalta. Vastakkainasettelujen aika näyttää todella olevan Turussa ohi, kaikkien muiden puolueiden paitsi Vasemmistoliiton osalta.

Jokaiselle jotain kivaa kivojen kirjausten listalta!

Kokousta varten sopimuspuolueet olivat kuitenkin koonneet valtuustoon yhteisen listan erinäisistä ”selvitetään/kootaan/kehitetään” -kirjauksista, joihin sisältyi myös edellä esille tuotu sivistystoimen vaihtoehtoisten säästömahdollisuuksien selvittely. Listalta löytyy jokaiselle jotain: Vihreät lienevät tyytyväisiä kun ”kehitetään kestävän kehityksen budjetointia”, kokoomuslaiset kun ”kustannustietoisuutta ja tiedolla johtamista viedään eteenpäin kaikessa kaupungin toiminnassa” ja RKP kiittänee kirjausta ”selvitetään ruotsinkielisten sosiaalisten palveluiden kokoaminen omaksi kokonaisuudeksi”.

PS tai Mäenpään SiVaRi-puolue lienee tyytyväinen kun listasta löytyy myös kirjaus ”arvioidaan maahanmuuttajien erityispalveluihin ja kotouttamiseen liittyvät kustannukset ja selvitetään valtion osuus näihin kustannuksiin”. Sosialidemokratit yrittänevät taasen profiloitua Pansio-Pernon asioiden ajajina kirjauksella ”kootaan Pansio-Pernon alueen kehittämiseksi tehdyt ja suunnitellut toimenpiteet ja tehdään niiden perusteella jatkolinjaukset alueen kehittämiseksi”. Kirjauksista löytyy kaikille kivoja selvittelypyyntöjä, mutta itse määrärahojen jakaminen näyttää kaupungissa tapahtuvan hyvin pitkälti kokoomuksen pillin mukaan.

Talousarvion käsittely ja demokratiavaje?

Kuunnellessani pidemmän aikaan valtuustotyötä tehneiden valtuutettujen puheita sekä valtuustosalissa että sen ulkopuolella, itselleni jäi vahvasti vaikutelma siitä, että vuosien mittaan talousarvion käsittelyprosessit ovat muuttuneet roimasti, eikä suunnanmuutoksen voida välttämättä sanoa johtaneen tosiasiallisen demokratian lisääntymiseen.

Kokous alkoi ryhmäpuheenjohtajien maksimissaan kymmenenminuutin pituisilla puheenvuoroilla ja tämän jälkeen oli vuorossa puheenvuorot, joiden pituus oli rajattu viiteen minuttiin. Toisin kuin aiemmissa kokouksissa, nopeita repliikkejä ei sallittu, joka ehkä rajasi tarpeettomimpia välihuuteluja keskustelusta pois, mutta toisaalta myös oikeasti vähensi keskustelun dialogisuutta, kun valtuutetut puhuivat omia juttujaan, mutta eivät kovin voimakkaasti debatoineet keskenään.

Jos aiemmin valtuuston talousarviokokoukset olivat käsittelyn yksityiskohtaisuuden vuoksi kaksipäiväisiä ja ”parhaimmillaan” salissa äänestettiin jopa yli 200 muutosesityksestä, nyt talousarviokokous paukutettiin läpi reilussa neljässä tunnissa ja äänestyksiä oli seitsemän. Muutosesitysten tai äänestysten määrä ei toki sinällään ole itseisarvo, mutta tarkastelun taso, jolla talousarvio käsitellään ja hyväksytään valtuustosalissa vaikuttaa tulleen jo niin yleiselle tasolle, että se ei ehkä palvele demokratiaa parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Kiintoisa huomio kokonaisuudessa on myös seikka, jota kommentoi salissa Vasemmistoliiton Pirjo Rinne, vuodesta 1973 valtuustossa istunut Sosialidemokraattien Jukka Mikkola ja salin ulkopuolella useampi muukin valtuutettu: valtuutetuille toimitetusta talousarviokirja oli tänä vuonna aikaisempaa vaikealukuisempi eikä kirjasta löytynyt samalla tavalla yksityiskohtaista informaatiota siitä mihin rahat ovat kohdennettu kuin aikaisemmin.

Kokoomuksen valtuutettu Olli A. Manni osasi toki omassa puheenvuorossaan kertoa, että demokratiavajauksesta ei kuitenkaan ole kyse, tietoa saa virkamiehiltä ja aiDSCF6521nakin heidän ryhmässä keskustellaan asioista syvällisesti. Minun on kuitenkin vaikea täysin niellä väitettä siitä, että tietoa saa, kun jo pelkkä sopimusryhmien välinen sekoilu uudistusohjelmassa linjatussa ryhmäkokojen kasvattamisessa 1,5 oppilaalla, huomataan loppuvuodesta perustuneen vääriin arvioihin, ja päätettäessä talousarviosta ei olla vieläkään varmoja, tarkottaisiko ryhmäkoista 1,5 oppilaalla kasvattaminen luokkien kasvattamista vielä huomattavasti suuremmalla luvulla. Ja mitä tulee asiakeskusteluun, näyttää siltä, että Mannin viittama ryhmässä käyty syvällinen keskustelu talousarvioon liittyvistä asioista näyttää jääneen turhan pitkälti puolueiden suljettujen ryhmähuoneiden sisään.

3 thoughts on “Uusi Turku säästää kouluista ja leikkaa kokoomuksen pillin mukaan

  1. Yksi asia jäi vielä epäselväksi. Mistä nämä mainitut 2 000 000 euroa lisärahaa opetusryhmäkokoihin olisi otettu? Samaa näkee monien muidenkin vasemmistolaisten ehdotuksissa: tarkoitus on hyvä, mutta rahoituslähde jää epämääräiseksi. Lisää verojako? Mitä veroa? Vai säästöä muualta?

    Nyt kylläkin Turku-sopimusporukan homma näyttää siltä, että kouluissa ryhmäkoot kasvaa, tai ellei kasvakaan, luovutaan koulukirjoista tai palataan 1950-luvun suosikkikouluruokiin, kauravelliin ja hernariin.

    Tykkää

    • Hei!

      Kiitos erittäin hyvästä kysymyksestä! Yritin kirjoitukseni alussa vähän tuoda esille sitä, että talousarvion mittasuhteissa, jossa talousarvion menot ovat kokonaisuudessaan lähes 1,5 miljardia (tarkalleen 1,471) 2 miljoonan suuruinen lisämääräraha sivistystoimialalle ei olisi ollut mahdottomuus kokonaisuudessa, mutta sivistystoimialan sisältä ylimääräistä kahta miljoona ei löydy. Itse en näe ongelmana sitä, että tämä 2 miljoonaa olisi valtuuston toimesta lisätty ottamatta sitä suoraan mistään muualta pois, koska pitkällä tähtäimellä (jolla politiikkaa tehdään ja kunnan talouttakin hoidetaan) panostaminen kouluun tulisi kuitenkin maksamaan itsensä takaisin. On ongelmallista, että budjetteja tarkastellaan niin lyhyillä aikajänteillä (ja erityisesti kasvatus- ja opetuspalveluiden suhteen katsantokanta on ongelmallinen) ettei toimenpiteiden ja päätösten pitkäntähtäimen kokonaisvaikutuksia arvioida, siis myös talouden suhteen. Esitimme valtuustossa Vasemmistoliiton ryhmänä myös panostuksia kaupungintyöllistämismäärärahoihin, joiden avulla taasen oltaisiin voitu vähentää huomattavasti Turun valtiolle maksamaa työmarkkinatuen kuntaosuutta (huomattavasti panostuksia enemmän). Tällä hetkellä Turku maksaa tätä ns. ”sakkomaksua” valtiolle 12 miljoonaa euroa vuodessa, kun taasen panostamalla kunnan työllistämiseen, voisimme saada suuriakin säästöjä, joita voisi käyttää palveluiden turvaamiseen. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa on oltava erittäin tarkka siitä miten rahat käytetään, mutta myös siitä kuinka paljon palvelusta voidaan leikata lyhyentähtäimen säästöjen saamiseksi. Taantumassa houkutus säästää esim. perusopetuksen ryhmäkoista voi olla suuri, mutta näkökulma, josta vasemmistolaiset tarkastelevat korostaa voimakkaasti sitä, että kestävän tulevaisuuden kannalta yhteiskunnan tärkeimmistä peruspalveluista pitää pitää erityisen voimakkaasti kiinni, nimenomaan nykyisenkaltaisessa taloudellisessa tilanteessa, koska liiallisesta leikkaamisesta koituvat haitat maksavat tulevaisuudessa kunnalle vielä enemmän. (Esimerkkejähän tästä riittää 90-luvun lamassa tehtyjen leikkausten jälkivaikutusten tasolla.) Toisin sanoen, vastaukseni kysymykseesi on, että vaihtoehtoja 2 miljoonan löytymiseen kunnan talousarvion sisältä kyllä löytyisi, mutta myöskään tämän suuruisen lisämäärärahan esittäminen suoraan lisäyksenä budjettiin ei olisi ollut kuntataloudessa mahdotonta.

      Elina

      Tykkää

  2. Kiitos vastauksesta, Elina!

    Mittakaava on tosiaan kokonaisuuteen nähden pieni. Esimerkiksi, jos kaksi miljoonaa hankittaisiin kassaan kunnallisveron korotuksella, pitäisi veroa korottaa vaivaiset 0,066 prosenttiyksikköä (jos oletetaan, ettei muutos vaikuta veropohjan suuruuteen). Mutta toisaalta, pienistä jyvistä viljasäkitkin täyttyvät.

    Vinkkinä tuleviin taistoihin kehottaisin puhumaan tällaisissa tilanteissa johdonmukaisesti investoinneista. Koulutus on investointia nuoriin ja maamme tulevaisuuteen. Silloin oikeistolaisetkin ehkä näkevät asian budjettikirjaa pidemmälle. Itse keksimäni tuo retorinen tehokeino ei ole: Bill Clinton ajoi investointi-puheella läpi monia sosiaalisia uudistuksia Yhdysvalloissa 1990-luvulla. Vasemmistolaiseen korvaan se saattaisi toki kuulostaa ihmisyksilöiden vertailulta hyödykkeisiin, mutta vasemmisto-oppositiostahan pitääkin vakuuttaa epäilevät keskiryhmäläiset.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s