Onko valtuustoryhmien välinen rasismin vastainen sopimus pelkkä vitsi?

Vaikka aloitin valtuustokaDSCF6524uteni ajatuksella, etten aio kiinnittää tarpeettomasti huomiota valtuutettu Olavi Mäenpään puheisiin tai tekemisiin, viikon takaisessa valtuustonkauden toisen kokouksessa löysin itseni tilanteesta, jossa koin tarpeelliseksi lyhyen kommenttipuheenvuoron ottamisen valtuutettu Mäenpään avoimesti rasistiseen maahanmuuttajanuoria törkeästi puhutelleeseen puheenvuoroon ja koen tarpeelliseksi huomioda ko. valtuutetun myös tässä blogikirjoituksessa.


Mäenpään puheenvuorot eivät mielestäni sisällöltään ole olleet järin kiinnostavia; riippumatta käsiteltävänä olevasta asiasta, puheiden sisällöt ovat kahdessa tällä kaudella pidetyssä kokouksessa pyörineet paljolti joko perussuomalaisten Timo Laihisen tekemien rikosten pöyristelyyn tai erinäiseen rasistiseen puheeseen. Sen esille tuomisessa, että Mäenpää on rasisti, ei ole juuri kenellekään turkulaista kunnallispolitiikkaa seuranneelle mitään erityisen uutta saati mielenkiintoista. Sen sijaan kiinnostavaa voi olla huomion kiinnittäminen siihen kuinka muu valtuusto asemoi itsensä suhteessa Mäenpään avoimen rasismiin? Kuinka valtuuston puheenjohtaja onnistuu tehtävässään sekä pitää huolta siitä, että puhe on kunnioittavana että tämän lisäksi, edes jollain tavalla esityslistan
asioiden puitteissa?


Oman lyhyen valtuustokokemuksen perusteella näyttää siltä, että Mäenpään törkeitä rasistisia tai muutoin epäasiallisia puheita ei onnistuta rajaamaan lainkaan. Kaikki tähän tähtäävät yritykset ovat ainakin tähän asti jäänyt seremoniallisiksi. Epäilen myös, että pidemmän aikaa valtuustossa istuneet valtuutetut ovat niin turtuneita Mäenpään puheisiin, että harva pitää edes mahdollisena sitä, että Mäenpäältä voisi odottaa samojen sääntöjen noudattamista kuin muilta valtuutetuilta. ”Parempi vain, että häneen kiinnittää mahdollisimman vähän huomiota”, tai
muuta vastaavaa on useammasta suunnasta kuulemani kommentti, kun olen ihmetellyt ääneen miksi Mäenpään annetaan jatkaa salissa epäasiallisia puheenvuorojaan. Vaikka ignooramista on tavallaan helppo ymmärtää, olen alkanut kallistua ajatuksen kannalle, ettei strategia siitä, että Mäenpään rasistiset jätetään vain huomiotta, ole välttämättä perustelluin.

Erityinen vastuu kokouksen ruodossa pitämisestä on valtuuston puheenjohtajalla.  Jonkinlaisia yrityksiä kokouksen ruodussa pitämiseen on puheenjohtajalta toki tullut. Ensimmäisessä kokouksessa puheenjohtaja muistutti valtuutettu Mäenpäätä siitä, että puheen tulee olla kunniottavaa, ja toisessa kokouksessa puheenjohtaja käski järjestyksenvalvojaa poistamaan valtuustosalista Mäenpään ihailijan, joka kolmeen otteeseen hurrasi Mäenpään rasistisille puheenvuoroille.

Viime kokouksessa puheenjohtaja muistutti valtuutettuja, ettei aloitteita koskevassa asiakohdassa ei ollut kyse yleisestä maahanmuuttoa koskevasta keskustelusta, joksi Mäenpää onnistui keskustelun muuttamaan, kun erityisesti uudet valtuutetut (mukaan lukien ainakin minä, Andersson ja Azizi) kokivat tarpeelliseksi vastata takaisin Mäenpään rasistiseen provokaatioon. Puheenjohtajan muistus oli asiasisällöllisesti oikein, mutta samanaikaisesti on huomioitava, että mikäli muistutus annetaan vasta kun yhden valtuutetun on jo annettu pitää erittäin rasistinen puheenvuoro, jossa hän muun muassa leimaa kaikki maahanmuuttajalapset ja -nuoret ihmisiksi, jotka eivät kunnioita vanhempiaan tai osaa peruskäytötapoja, asettuu muut valtuutetut kinkkiseen tilanteeseen: pitäytyäkö kiltisti puheenjohtajan ohjeistuksessa olla tekemättä aloitekeskustelusta ”maahanmuuttokeskustelua”, ja samanaikaisesti hiljaisuudessa hyväksyä sekä se, että että yksi valtuutettu saa joka tapauksessa pitää minkälaisia puheenvuoroja tahansa.

Viime viikon valtuuston kokous venyi neljän ja puolen tunnin pituiseksi. On tärkeää että asioista keskustellaan ja jokainen valtuutettu saa tuoda esille näkemyksensä kokouksen käsittelyssä olevista asioista. En laita pahakseni mikäli puheenvuoroissa käsitellään aiheita laaja-alaisesti, ollaan voimakaasti eri mieltä tai käytetään värikästäkin kieltä. Valtuuston kokoukset eivät kuitenkaan ole mitä tahansa kavereiden keskisiä juttutuokioita, joissa jokainen voi henkilökohtaisesti määritellä mistä milloinkin puhutaan ja millä tavalla. En ole millään tavalla epäämässä Mäenpään sanan- tai toiminnanvapautta, ja Mäenpäällä on valtuutettuna kaikki samat oikeudet puheeseen ja esimerkiksi valtuustoaloitteiden tekemiseen kuin muillakin valtuutetuilla, mutta yhtälailla myös häntä koskettaa samat säännöt kuin muitakin valtuutettuja.

On myös huomionarvoista tuoda esille, että enemmistö valtuustoryhmistä, mukaan lukien Olavi Mäenpäää, on allekirjoittanut Turku-sopimuksen, johon kuuluu myös liitteenä rasismin vastainen sopimus. (Jostain syystä en löydä kyseistä sopimusta Turun kaupungin nettisivuilta, vaikka kaksi muuta Uusi Turku-sopimuksen liitettä sivuilta löytyy. Sähköpostissa viime perjantaina saamani tiedon mukaan asiaa selvitellään.) Siinä versiossa rasismin vastaisesta sopimuksesta, jonka itse olen lukenut ryhmien välisten neuvotteluiden aikana, todetaan muun muassa, että ”ryhmät ryhtyvät toimiin sellaisia jäseniään kohtaan, jotka julkisesti levittävät rasistisia tai muukalaisvihamielisiä mielipiteitä” sekä ”ryhmät kiinnittävät enemmän huomiota kuinka ulkomaalaisväestön ja vähemmistöjen asiaa käsitellään.” Mikäli ryhmien kesken allekirjoitettu rasismin vastaisen sopimuksen on tarkoitus olla millään tavalla tosissaan otettava paperi, on kiinnostavaa nähdä millä tavoin sopimuksessa olevat ryhmät sekä valtuuston puheenjohtajisto tulevat jatkuvasti sitä rikkovaa valtuutettua kohtaan toimimaan, vai saako sopimuksen allekirjoittanut valtuutettu jatkaa rasistisia puheitaan jatkossakin.