Turun kaupunginvaltuuston valtuustokauden 2013-2016 ensimmäinen kokous pidettiin maanantaina 28.1. Kokouksen esityslista koostui pääasiassa luottamustoimipaikkajaoista, joiden yhteydessä Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kritisoi toisen kaupunginhallituksen paikan menettämistä sekä Turku-sopimukseen mukaan lähteneitä puolueita päätöksenteon viemisestä valtuustosalista kabinetteihin. Lisää kokouksen käänteistä voi lukea muun muassa valtuutettu Muukkosen blogista ja Aamusetistä.
Itselleni on useaan otteeseen esitetty kysymys miltä valtuustossa oleminen tuntuu. Koska aihe tuntuu ihmisiä kiinnostavan, kuvailen hieman ensimmäisen kokouksen tunnelmia. Kokouksen tunnelmassa oli tiettyä arvokkuutta. Osittain tunnelma kumpusi läsnäolleiden ihmisten pääosin huomaavaisesta käytöksestä ja noudatetuista koodeista, ja osittain kokouksen materiaalisista puitteista. Valtuusto on kokoustanut Aurakatu 2:ssa sijaitsevassa kaupungintalossa jo vuodesta 1885. Ennen tätä, vuosina 1812-1878, rakennuksessa toimi Turun seurahuone ja tanssisalissa 
juhlivat kaupungin kerma ja hotellin vieraat. Nykyiset kaupunginvaltuuston istunnot pidetään juuri tuossa tanssisalissa. Lähes seitsemän metriä korkeaa salia koristaa suuret raskaat kristallikruunut ja tilaa hallitsee myös yleisölehterin salista erottavat suuret marmoripylväät kultakoristeineen.
Fiineistä puitteista huolimatta tunnelma kokouksen alussa muistutti minua siitä tunnelmasta, kun 13-vuotiaana siirryin vanhasta tutusta alakoulusta uuteen vieraaseen yläkouluun. Ilmassa on jotain odottavaista ja innostunutta, mutta samanaikaisesti jännittävää ja epävarmaa. Vaikka minulla ennalta olikin käsitys siitä, minkälaisesta instituutiosta on kyse, ja siitä miksi ja miten valtuustossa toimitaan, oli ympäristö minulle uusi; oma paikka ja rooli uudesssa yhteisössä vasta muodostumassa. Ympärillä hyöri kourallinen entuudestaan tuttuja ihmisiä, mutta suurin osa oli vieraita tai tuttuja lähinnä nimeltä ja kasvoilta. Tuossa hetkellisessä uudessa sosiaalisessa asetelmassa oli jotain hauskaa ja jännittävää.
Ennen kokousta pidimme Vasemmistoliiton valtuustoryhmän kanssa ryhmäkokouksen Armfel-huoneessa, jossa käytiin vielä läpi kokouksen keskeiset asiat. Ryhmäkokouksen jälkeen siirryttiin kaupungintalon toiseen kerrokseen, jossa kokouspäivinä tarjollaan valtuutetuilla ruokaa ja kahvia. Ennen ensimmäistä kokousta valtuutetut kävivät myös lehdistöhuoneessa poseeraamassa valokuvaa varten. Istuntosalissa kukin valtuutettu kirjautuu paikaltaan sähköiseen kokoussovellukseen, jonka kautta seuraataan kokouksen kulkua, pyydetään puheenvuoroja, lyhyitä repliikkejä, äänestetään tai voidaan muun muassa jättää eriävä mielipide tehtyyn päätökseen.
Jotain [ylä]koulumaista on myös itse valtuustosalin istumajärjestyksessä. Valtuustoryhmät istuvat kukin ryppäinä lähellä omaa jengiään, vasemmisto vasemmassa laidassa, oikeisto oikeassa. Opettajan paikalla istuu puheenjohtajisto ja takarivissä istuu aktiivisesti puheenvuoroja ottava sinivalkoinen valtuutettu, jota puheenjohtaja kokee tarpeelliseksi muistuttaa toisia valtuutettuja kunnioittavasta käytöksestä jo ensimmäisen kokouksen aikana. Kyseisen valtuutetun käytös ei herättänyt mielessäni minkäänlaista hilpeyttä.
Oma paikkani valtuustosalissa on puoluetoveri Johannes Yrttiahon ja demareiden Piia Elon välissä. Juuri ennen kokouksen alkua perussuomalaisten valtuutettu Mikael Miikkolainen (joka kokouksen lopulla ilmoittaa erostaan perussuomalaisten valtuustoryhmästä) käy syystä tai toisesta toivottamassa minulle siunausta. Katsellessani paikaltani ympärilläni liikkuvia ja häärääviä päättäjiä, virkamiehiä ja lehdistön edustajia tulee väkisin mieleen paljon puhuttu tautinen Turku. Saanko osoittaa sormella tiettyjä hymyileviä, kauniisti käyttäytyviä päättäjiä, joita on kiittäminen tai syyttäminen siitä minkälaista politiikkaa kaupungissa ollaan tehty? Kuinka suhtautua puheenvuoroon, jossa puhutaan kauniisti salissa tehdyistä pääasiallisesti hyvistä päätöksistä ja turkulaisten parhaasta? On mahdoton sanoa missä määrin puheet ovat pelkkää näytelmää ja minkä osan puhujat itse vilpittömästi omista puheistaan uskovat. Kokouksen performatiivinen luonne ei kuitenkaan jää epäselväksi.
Kokouksessa yhden kiinnostavimmista puheenvuoroista esitti kokoomuksen valtuutettu Pauli Kossila. Kossilan mukaan mitä tulee erityisesti kaavoittamiseen ja rakentamiseen turkulaisten edun sijaan kunnallista päätöksentekoa on pitkään ohjannut pikemminkin elinkeinoelämän intressit. Tähän tematiikkaan tulen pureutumaan tulevaisuudessa todennäköisesti vielä monta kertaa. Kokouksessa minut valittiin seuraavaksi neljäksi vuodeksi Turun kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakuntaan. Olen erittäin tyytyväinen lautakuntapaikkaani, jossa tulee varmasti riittämään haasteita tuleville vuosille. Lautakuntatoverikseni valittiin myös vasemmistoliiton varavaltuutettu Velimatti Koivisto ja henkilökohtaiseksi varajäsenekseni Minna Sumelius. Varsin tyytyväinen olen myös siihen, että samaan lautakuntaan tulevat myös vihreiden Ville-Veikko Mastomäki sekä Mikaela Sundqvist.
Jätin kokouksessa myös ensimmäisen valtuustoaloitteeni, jonka valtuustoryhmämme jäsenet allekirjoittivat. Aloite koski päiväkotiryhmille suunnattua maksutonta joukkoliikennettä ja sen voi lukea kokonaisuudessaan tästä. Jos joku asia kokouksen kulkuun, aloitteeseeni tai muutoin aiheeseen liittyen askarruttaa, vastaan mielellään esitettyihin kysymyksiin. Seuraava valtuuston kokous on maanantaina 25.2. ja tätä ennen saan kuluttaa istumalihaksiani niin lautakunnan kokouksissa kuin Vasemmistoliiton valtuustoryhmän työvaliokunnassakin.
Kaupunki asukkaiden ja ympäristön ehdoilla! 