Vaalianalyysia, kiitoksia ja tulevaa

Kun vaalit on ohi, ehtii hengähtää. Tämä reilu viikko sitten päässäni ollut ajatus kertoo ehkä siitä, että en aivan osannut odottaa läpimenoa Turun kaupunginvaltuustoon. Odotin kohtalaisen hyvää tulosta ja varavaltuutetun paikkaa, mutta läpimeno ylitti odotukseni. Nyt uuden valtuustoryhmän valmistautuminen ensi kauden työhön on jo alkanut, ja hengähtämistä saa odottaa.

Vaikka oma tulokseni oli hyvä, koko listamme tulos oli odottamaani heikompi. Vasemmistoliiton kymmenennen paikan menetys Turussa ja koko maan heikko vaalitulos oli selkeä pettymys. Vaikka omassa tuttavapiirissäni oltiin vaalien alla spekuloitu yhden tai jopa kahden paikan menetyksistä, odotin itse hyvää tai kelvollista vaalitulosta. Listamme oli mielestäni hyvä, kanssaehdokkaiden vaalityö näytti sujuvan niin hyvin, etten osannut ottaa vakavasti puheita paikan/paikkojen menettämisestä. Luotin myös hyvin vahvasti siihen, että Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson tulisi tuomaan lukuisilla erittäin vakuuttavilla mediaesiintymisillään Vasemmistoliitolle runsaasti liikkuvien äänestäjien ääniä, sekä ne äänet, jotka Turussa kevään 2011 eduskuntavaaleissa oli tullut Lin kautta ehkä ensikertaa Vasemmistoliitolle. Näin kävikin ja Lin huikea äänimääri ylitti reippaasti eduskuntavaaleissa saamansa äänimäärän.

Listan kokonaisäänimäärä jäi kuitenkin liian pieneksi. Koko Suomessa Vasemmistoliitto menetti n. 100 000 ääntä. Vaikka kymmenestä paikasta ääniä jäi uupumaan vain reilu sata, Turussa menetimme huomattavasti ääniä erityisesti puolueen perinteisillä kannatusalueilla suurimmissa lähiössä. Tämä on seikka, joka on otettava vakavasti huomioon puolueen tulevassa toiminnassaan, johon niin Turussa kuin muuallakin Suomea kuuluu tai tulee kuulua niin lautakunta- ja valtuustotyöskentely, kuin myös paljon muuta.

Joidenkin tovereiden mielestäni kannatuksen menetys perinteisillä kannatusalueille johtui siitä, että listaltamme puuttui perinteisiä duunareita. Tätä selitystä en itse täysin jaa. Mielestäni tappiomme syyt ovat syvemmällä kuin jonkin tietyn tyyppisten ehdokkaiden puuttumisessa. [Lisäksi listamme myös oli paljon “duunareita”, vaikka jostain syystä esim nuoria naisia ei täysivaltaisiksi duunareiksi aina tunnuta laskettavan.] Vaikka politiikka näyttää helposti yksittäisten näkyvien subjektien aikaansaamalta, on tärkeää ymmärtää, että vahvojen ehdokkaiden takana on lähes aina olla lukuisia muita ihmisiä, asiantuntijoita ja sidosryhmiä – ehkä tätä voi kutsua myös liikkeeksi – jotka tekevät pätevien, politiikalle elämänsä omistavien ehdokkaiden menestymisen mahdolliseksi. Se, että Vasemmistoliiton tulos on vaaleista vaaleihin lähes koko Suomessa tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta jatkuvasti huonontunut kertoo mielestäni siitä, että vasemmistolainen liike on kokonaisuudessaan heikoissa kantimissa. Toisaalta Li Anderssonin tai Oulun Hanna Sarkkisen henkilökohtaiset tulokset kertovat, että Vasemmistoliitolla on paljon toivoa, mikäli liikkeen vahvistamisessa onnistutaan.

Oma vaikutuksensa vaalitulokseensa oli myös surkealla äänestysprosentilla. Turussa äänestysprosentti jäi valtakunnallistakin tasoa alhaisemmaksi 55,6 prosenttiin. Turun sisällä kaikkein alhaisimmaksi se jäi Pansiossa (39%), joka on perinteisesti ollut Turussa Vasemmistoliiton vahvaa kannatusaluetta. Alhainen äänestysprosentti on mielestäni tulkittava kaikkiin poliittisiin puolueisiin kohdistuvaksi epäluottamuslauseeksi. Kuten mediassakin on kirjoitettu, laskeva äänestäminen kertoo eriarvoisuuden kasvusta, mutta mielestäni tämän lisäksi se kertoo Turussa ennen kaikkea siitä, että usko kunnanvaltuutettujen kautta saavutettavaan muutokseen on niin olematon, ettei 44,4 % prosenttia äänioikeutetuista turkulaista vaivaudu sen vuoksi edes kerran neljässä vuodessa äänestyspaikalle. Merkillepantavaa on myös se, että Itä-Turun suurten lähiöiden Varissuon ja Lausteen ääniharavaksi osoittautui Kokoomuksen Mohammad Azizi. Näiltä alueilta sai hyvin ääniä myös Keskustan uusi valtuutettu Alas Ali.

Vasemmistoliitolla on vaalitulosta tarkasteltaessa itsekritiikin paikka mitä Turussa ollaan tehty väärin tai huonosti, tai mitä on jätetty tekemättä, kun kannatuksemme on peruskannatusalueilla pudonnut. Onko valtuustotyöskentely ollut riittävän avointa, kunnianhimoista tai linjakasta? Onko puolueen perustoiminnassa parannettavaa tai uudistettavaa? Näyttää myös siltä, ettemme ole osanneet ottaa maahanmuuttajia osaksi liikettämme, mutta olemmeko myöskään osanneet huomioida maahanmuuttajia koskevia asioita riittävästi paikallisesti tehtävässä politiikassamme?

Miten paikallistasolla rakennetaan vahvempaa vasemmistoa, ja miten muutamien liikkeessä itsensä helposti loppuun uuvuttavien toimijoiden rinnalle saadaan enemmän toimijoita rakentamaan Turkuun vahvempaa vasemmistolaista kansanliikettä, on kysymys joka Turun Vasemmistoliiton on nyt kohdattava. Ehkä siihen voidaan lähteä hakemaan apua ottamalla oppia Helsingistä, jossa Vasemmistoliiton vaalitulos oli huikaiseva. Vaikka en tunne Helsingin Vasemmistoliiton toimintaa syvällisesti, olen saanut käsityksen, että Helsingin vaalitulos ei perustu pelkästään valovoimaiseen puheenjohtajaan, vaan siihen, että ko. kaupungissa on onnistuttu luomaan vahvaa vasemmistolaista liikettä, ja lukuisia liikkeelle omistautuneita toimijoita omine verkostoineen.

Oma loppumaton kiistan aihe koskien vaalitappiota liittyy valtakunnalliseen ulottuvuuteen ja Vasemmistoliiton hallitustyöskentelyyn. Osa tuntemistani Vasemmistoliiton jäsenistä näkee hallitusyhteistyön yhtenä erittäin merkittävänä syynä vaalitappioon, osa päinvastoin. Mielestäni on selvää, ettei sateenkaarihallitus luo valtakunnan tasolla helppoja olosuhteita puolueiden välisten erojen esille tuomiseen, mutta siihen kuinka paljon tällä oli merkitystä Turun Vasemmistoliiton heikentyneeseen vaalitulokseen, on epäselvää. Itse lähtisin hakemaan nykyisen hallituspolitiikan (joka voi selittää vain 2012 kunnallisvaalien, ei sitä edeltävien vaalien tappioita) sijaan syitä laajemmin liikkeen heikkoudesta, vaikka toki myös hallitustyöllä on oma roolinsa kokonaisuudessa.

Henkilökohtaisen poliittisen toimintani näkökulmasta voin toki olla vaalitulokseen myös paljolti tyytyväinen. Olen poliittisessa toiminnassani erityisesti Vasemmistonuorista en niinkään Vasemmistoliitosta käsin, ja mikäli en ole väärässä, Turku on tällä hetkellä Suomen ainoa kunta, jonka valtuustossa istuu tulevalla kaudella kaksi vasemmistonuorta. Vaikka tarkoitukseni ei ole iloita kenenkään tippumisesta, tai osoittaa epäkunnioitusta vuosia politiikassa toimineita konkareita kohtaan, iloitsen vilpittömästi valtuustoryhmämme uudistumisesta ja uuden punavihreän linjan todellisesta breikkaamisesta valtuustoryhmän sisällä. Valtuustoryhmästämme tuli vaalien myötä entistä enemmän oman poliittisen linjani mukainen. Lisäksi, oli kyse puolueesta kuin puolueesta, se, että päättäjinä toimivat henkilöissä on vaihtuvuutta, tekee hyvää niin liikkeelle kuin päätöksenteolle. Uusien toimijoiden ei välttämättä tarvitse olla nuoria, vaikka tällä kertaa Turussa näin olikin.

Omalla tuloksellani ja läpimenollani toivon myös voivani antaa motivaatiota kaikille uusille vasemmistotoimijoille – nuorille kuin myös varttuneemmille – jotka harkitsevat joskus ehdokkaaksi lähtemistä. Kampanjani on esimerkki siitä, että myös ensikertalainen voi päästä vaaleissa lävitse, eikä siihen tarvita edes välttättä älyttömiä summia rahaa. Kampanjabudjetti oli alle 400 euroa. En toki mennyt läpi vahingossa, tai täysin pystymetsästä, vaikka jotkut ovat asian niinkin kokeneet. Kuluneina vuosina olen tehnyt paljon vapaaehtoista työtä vasemmistolaisessa liikkeessä erityisesti Vasemmistonuorten kautta. Olen tukenut muita ehdokkaita, ollut mukana järjestämässä keskustelutilaisuuksia, opintopiirejä kirjoittanut kannanottopohjia ja osallistunut poliittisten papereiden valmistelutyöhön ja viettänyt lukuisia iltoja erilaisissa kokouksissa. Mikäli en ole tulkinnut väärin, ihmiset, jotka näissä vaaleissa asettuivat tukemaan minua, olivat noteeranneet tämän ehkä helposti laajalta yleisöltä näkymättömäksi jäävän poliittisen työn, ja heidän kannatustuksestaan päätin lähteä ehdolle.

En ole varma ottiko ehdolle lähtemiseni ensimmäisenä puheeksi Anna Telenius vai Riina Keto-Tokoi, mutta jokaisen äänestäjän ja tukijan lisäksi erityisesti heitä molempia on kiittäminen siitä, että istun seuraavat neljä vuotta Turun kaupunginvaltuustossa. Haluan kiittää myös flyerini suunnitellutta Niämistä, ”Bob Turkua”, sekä omissa verkostoissa runsaasti vaalityötä tehnyttä Hakan Içdoğania sekä ystäviäni ja tovereita Tiina Järveä ja Pia Jalkasta, joita ilman mistään ei varmaan tulisi mitään.

Muutama ihminen on tullut kysymään miksi luulen, että onnistuin pääsemään läpi. Tähän olen vastannut, että tein vaalityötä lähinnä kadulla ja kuppiloissa keskutellen ihmisten kanssa ja että erittäin tärkeäksi koin myös tämän blogin kirjoittamisen, josta olen saanut hyvää palautetta. Luulen, että itse tuotettu sisältö korostuu erityisesti vasemmiston äänestäjien kohdalla, jotka kokemukseni mukaan valitsevat ehdokkaansa substanssin eikä pelkän imagon ja maksettujen mainosten perusteella. Mainoksilla ja medianäkyvyydellä on toki merkityksellinen paikkansa siinä, että ehdokas tekee oman ehdolla olemisensa tiedetyksi, mutta ne eivät yksin riitä. Ja kuten kampanjani osoittaa, myös ilman mainoksia ja näkyvyyttä mediassa voi päästä läpi, ainakin jos ympäriltä löytyy kampanjalle omistautuneita tukijoita.

Kun vuoden vaihteessa aloitan kaupunginvaltuutettuna haluan tehdä kuntapolitiikkaa, jossa kunnallispoliittiset kysymykset ja aiheet eivät typisty pelkästään kunnan asioiden hoitamiseksi. Aion jatkossakin osallistua poliittiseen keskusteluun myös kunnallispolitiikkaa laajemmista näkökulmista. Pelkkien kokouspapereiden ja kokouksissa istumisen lisäksi haluan olla mukana rakentamassa Turkuun entistä vahvempaa vasemmistoa, joka ympäristöä unohtamatta puolustaa erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa elävien ihmisten asemaa ja oikeuksia niin globaalisti kuin paikallisestikin. Odotan erittäin suurella mielenkiinnolla ja motivaatiolla tulevia tehtäviäni valtuutettuna ja kiitän vilpittömästi vielä jokaista äänensä minulle antanutta.