Valtuustoaloite rakentamisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi

Lähivuodet ja vuosikymmenet ovat ratkaisevia ilmastonmuutoksen torjunnan ja siihen sopeutumisen näkökulmasta. Tutkittujen tapausten perusteella peruskorjaaminen on purkavaa uudisrakentamista tehokkaampi keino välttää päästöjen syntymistä lähivuosikymmeninä. (Purkaa vai korjata? Hiilijalanjälkivaikutukset, elinkaarikustannukset ja ohjauskeinot. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:9)

Kaavoitusmonopolia käyttävillä kunnilla on suuri valta vaikuttaa siihen kuinka herkästi olemassa olevia rakennuksia puretaan ja kuinka pitkiksi rakennusten elinkaaret määrittyvät. Kaupungin omien investointiratkaisujen kestävyyden ja ilmasto- ja ympäristövaikutusten arvioinnin lisäksi kunta voi merkittävästi vaikuttaa siihen ohjataanko kiinteistön omistajia purkamaan tai korjaamaan vanhoja rakennuksia tai esimerkiksi näiden yhdistelmään, projekteihin, joissa uu- disrakentaminen yhdistetään peruskorjaamiseen.

Rakentamisen kautta ilmastopäästöjä syntyy kaikissa rakennuksen elinkaaren vaiheessa, jotka voidaan eritellä tuotevaiheeksi, rakentamisvaiheeksi, käyttövaiheeksi ja elinkaaren lopuksi. Tarkasteltaessa rakennusten koko elinkaaren aikana syntyviä päästöjä rakentamista edeltävän ja rakennusaikaisten päästöjen suhteellinen osuus kasvaa rakennusten energiatehokkuuden parantuessa.

Niin sanottu hiilipiikki syntyy tuotevaiheen alussa rakennusmateriaalien valmistamisesta. Korjattaessa tuote- ja rakentamisvaiheen päästöt muodostuvat kuitenkin uudisrakennusvaihtoehtoa huomattavasti vähäisemmiksi, silloin kun vähintäänkin olemassa olevan rakennuksen runko perustuksineen saadaan hyödynnettyä, eikä päästöjä niiden valmistamisesta näin ollen synny.

Hiilipäästöjen lisäksi rakentaminen kuluttaa monia luonnonvaroja. Rakennusten elinkaaren pitkäikäisyys on kokonaisvaltaisesti ympäristön kannalta kestävää politiikkaa.

Edellä esitettyyn perustuen esitän, että Turun kaupunki arvioi jatkossa kai- kessa kaikissa kaavamuutosehdotuksissa ja rakentamisen ohjaamisessa ilmasto- ja ympäristövaikutukset. Rakennusten mahdollista purkamista koskevissa päätöksissä ratkaisuja arvioidaan ja ohjataan ratkaisuihin, joilla pienennetään rakentamisen hiilijalanjälkeä ja kestävää luonnonvarojen käyttöä.

Turun kaupunginvaltuustossa 21.9.2021

Elina Sandelin, kaupunginvaltuutettu (vas)

Valtuustoaloite Wäinö Aaltosen museon esteettömyyden parantamiseksi

Wäinö Aaltosen museon päänäyttelytilat on porrastettu kolmeen eri tasoon. Ensimmäiselle tasanteelle pääsee porrashissin avulla. Ensimmäisen ja toisen tason välillä kulkee tavarahissi. Kolmannelle tasolle johtavat ainoastaan portaat.

Päänäyttelytilasta erillisen Valokuvakeskus Perin näyttelytilaan pääsee ainoastaan portaita pitkin. Tähän tilaan pyörätuolia tai rollaattoria käyttävä ihminen ei pääse lainkaan.

Julkisten kulttuuripalveluiden tulee olla yhdenvertaisesti kaikkien kuntalaisten ulottuvilla. Yhdenvertaisuuden edistäminen ja toimenpiteisiin ryhtyminen on viranomaisten lakisääteinen velvollisuus.

Edellä esitettyyn perustuen esitän, että Turun kaupunki ryhtyy toimiin museon esteettömyydessä todettujen puutteiden korjaamiseksi.

Turun kaupunginvaltuustossa 23.8.2021

Elina Sandelin

Kaupunginvaltuutettu (vas)

Wäinö Aaltosen museo

Luottamustoimipaikkojen jakoa Pormestarien Turussa

Turun Vasemmistoliiton edustajisto kokoontui lauantaina 14.8. päättämään osallistuuko vasemmistoliitto Minna Arven johdolla ”Pormestarien Turku – Toiminnan vuosikymmen” pormestarisopimukseen. Sopimus on merkittävä kaupungin politiikkaa sitova paperi, johon liittyy isoja periaatteellisia, taloudellisia ja poliittisia riskejä ja vasemmistoliiton politiikan vastaisia kirjauksia, kuten rakennuttamisen piilottaminen yhtiöön.

Edustajistosta sopimusta vastaan käytettiin useita puheenvuoroja ja asiasta äänestettiin. Äänestyksen tuloksena sopimukseen päätettiin lähteä äänin 54 puolesta, 25 vastaan ja 1 tyhjä.

Itse pyrin loppuun saakka puolustamaan kantaani ja perustelemaan sitä miksi vasemmistoliiton ei sopimukseen tulisi lähteä. Tämän vuoksi minut sivuutettiin luottamustoimipaikkajaosta jo sen valmisteluvaiheessa. Luottamuspaikkajakoa varten olin esittänyt ensisijaisiksi toiveikseni joko kaupunginhallituksen, kaupunkiympäristölautakunnan tai sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenyyden. Edustajiston kokoukselle valmistellussa pohjaesityksessä minulle ei osoitettu mitään paikkaa. Sama syrjintä koski myös muita valtuustoryhmän jäseniä, jotka eivät olleet kesän aikana, ennen edustajiston käsittelyä sopimuspaperia allekirjoittaneet ja osoittaneet riittävää kuuliaisuutta ”Pormestarien Turulle”. Toimintatapa, jossa valtuutetuilta edellytettiin sitoutumista pormestarisopimukseen jo ennen (!) kuin asiasta oli järjestön päätös tullakseen huomioiduksi luottamustoimipaikkajaossa, on ennenkuulumaton ja demokratian vastainen.

Ottaen huomioon vaiheet ja tavat, joilla edustajiston kantaan oli etukäteen vaikutettu, pidän äänestystulosta kohtalaisen tiukkana. Edustajiston kannan pohjustamiseen kuului olennaisesti muun muassa sopimusta kritisoineiden henkilöiden julkinen arvostelu ja henkilöön menevä leimaaminen. Tässä kunnostautui erityisesti kesällä vielä kaupunginjohtajan virassa toiminut, tuleva pormestari Minna Arve (kok).

Sain kuntavaaleissa 781 ääntä. Vasemmistoliitolla on ollut periaatteina että luottamustoimipaikkoja jaettaessa huomioidaan ehdolla olleiden kuntavaaleissa saatu äänimäärä, kokemus ja osaaminen. Pormestarien Turussa nämä periaatteet, kriteerit ja menettelytavat näyttävät muotoutuvan Arven kabineteista johdetuiksi.

Kaukonäköisyyttä kaavoitukseen

Arkkitehtuurin historian ja restauroinnin apulaisprofessori Panu Savolainen kirjoittaa Turun Sanomissa 1.8.2021 Woldemar Baeckamnin suunnitteleman Turun puhallintehtaan vanhimman osan suojelun puolesta ja vaatii kaukonäköisyyttä Itäharjun kaavoittamiseen. Itäharjun Voimakadun asemakaavoitusprosessissa puhallintehtaan koko rakennusta uhkaa sen purkaminen. Purkamista on perusteltu muun muassa sillä, että purkamalla tilalle saadaan ”toimivampi kaupunkirakenne”, joka käytännössä tarkoittaa enemmän rakennusoikeutta uudisrakentamiselle.

Savolainen tuo kirjoituksessaan esille vahvat perustelut Puhallintehtaan rakennuksen arvokkaimman osan säästämiselle: suojeluarvot, historiallinen kerroksellisuus, historiallisesti arvokkaiden rakennusten merkitys vetovoimatekijänä ja uudistuvien alueiden identiteetin ja houkuttelevuuden luojina. Savolaisen mukaan on selvää, että historiallisten kohteiden säästäminen on kiinteistökehittäjienkin etu, esimerkkeinä mm. Åbo Akademin Arken ja useat kohteet Aurajoen rannalta. Myös ilmastopolitiikka puoltaa vanhan rakennuskannan säästämistä.

Savolaisen peräänkuuluttama kaukonäköisyys tulisi Turun kaavoituksessa ottaa vakavasti niin Itäharjun vanhan teollisuusalueen kuin muidenkin kohteiden kohdalla. Lyhytnäköisessä tarkastelutavassa rakennusperintö ja kulttuurihistorialliset arvot jäävät kiinteistönomistajien ja sijoittajien lyhyen tähtäimen voiton tavoittelun jalkoihin. Mikäli vanhojen arvorakennusten purkamisen sallivat kaavat hyväksytään ja oikeutetaan ”ei ollut muita mahdollisuuksia” -puheella, jää näkemättä mitä mahdollisuuksia arvorakennusten suojeleminen olisi tullessaan tuonut. Hyvä kaupunkisuunnittelu ei voi perustua pelkkään asuinrakentamisen määrän maksimointiin.

Kaupunkiympäristölautakunta käsitteli Voimakadun asemakaavan luonnosta 22.6.2021. Tuolloin kritisoimme Vasemmistoliiton Alpo Lähteenmäen kaavaluonnosta siitä, että sen ratkaisut perustuvat yksipuolisesti yksityisten aloitteentekijöiden taloudellisiin intresseihin. Kaavaluonnoksen ratkaisu puhallintehtaan koko rakennuksen purusta on valmisteltu lyhyen tähtäimen yksityisen taloudellisen edun näkökulmasta. Nähdäkseni 1950-luvun modernistista teollisuusarkkitehtuuria edustavan puhallintehtaan alkuperäisen osan suojelulle on vahvat perusteet. Rakennuksen vaikuttavin osa alkuperäinen tehdashalli, jolla on varmasti löydettävissä uusia käyttötarkoituksia joko julkiseen tai yksityiseen toimintaan. Kuten Savolainen kirjoittaa, se voisi olla uuden asuinalueen historiallinen sydän.

Voimakadun kaavaluonnoksen ongelmat ovat toki suojelukysymystä laajempia. Suhteessa rakentamisen tehokkuuteen Voimakadun kaavaluonnoksen sisälle jäävät piha-alueet ja nk. puistikko ovat hyvin pieniä. Kaava-alue sijoittuu vanhalle teollisuusalueelle, jonka maankäyttöön kohdistuu tulevaisuudessa isoja muutoksia. Itäharjun kehittäminen tulisi perustua riittävän tarkkaan osayleiskaavaan, jolloin alueen asemakaavoitus etenisi – lyhytnäköisen yksityisiä etuja palvelevan eetoksen sijaan – selkeästi harkitun kokonaisnäkemyksen ja yleisen edun mukaan.

Puhallintehtaan alkuperäinen tehdashalli on vuodelta 1956.
Toinen kuva tehdashallista. Ikkunat Peronkadun suuntaan.

Pormestarien Turku – mitä ja keiden ehdoilla?


Vasemmistoliiton Turun valtuustoryhmä ja Turun Vasemmistoliiton kunnallistoimikunta kokoontuvat maanantaina 5.7. yhteiskokoukseen, jossa päätetään, osallistuuko vasemmistoliitto kokoomuksen Minnan Arven johdolla valmisteltuun pormestarisopimukseen.

Tulevana maanantaina tehtävä päätös on yksi valtuustokauden (joka ei tosin vielä ole edes alkanut) merkittävimmistä, joten on perusteltua avata sitä mitä nyt ehdotetussa pormestariohjelmassa lukee, ja tarkastella sitä vasemmistoliiton tavoitteiden näkökulmasta.

Ohjelmapaperin keskeisin ja politiikkaa eniten määrittelevin osuus on ohjelman alussa, joka koskee taloutta. Sopimukseen kirjattuja taloutta määritteleviä raameja ja periaatteita on useita. Nämä määrittelevät kaupungin henkilöstöpolitiikan ja palveluiden kehittämisen reunaehdot. Kuntalaisten palveluiden ja Turun jo pitkään retuperällä olleen henkilöstöpolitiikan kannalta sopimus ei lupaa hyvää. Keskeisiä tavoitteita ovat käyttömenojen kasvun hillitseminen ja kaupungin investointikyvyn turvaaminen. Arven pormestarisopimus asettaa selkeästi ns. vetovoimainvestoinnit ja kaupungin investointikyvyn turvaamisen julkisten palveluiden parantamisen edelle.

Toimintakatteen kasvulle asetetaan vuotuiset enimmäisrajat. Tulopohjaa kaupungille halutaan saada rakentamista kiihdyttämällä ja ”aktiivisella työllistämis- ja kasvupolitiikalla”. Velan määrälle asetetaan velkakatto ja kertyneiden ylijäämien laskiessa alle 80 miljoonan euron, tehdään erillisiä sopeutuksia. Palvelutuotannon laatua tulee sopimuksen mukaan parantaa ”kustannusneutraalisti”. Toimintakatteen kasvua ”hillitään ensisijaisesti tuottavuutta parantamalla rakenteellisten uudistusten kautta, palvelutasoa heikentämättä”.

Nähdäkseni kirjaukset ovat poliittisesti kestämättömiä. Turun kaupungissa on menneiden valtuustokausien aikana jatkuvasti tavoiteltu menosäästöjä ja sopeutettu toimintaa erilaisten ”rakenteellisten uudistusten” avulla. Käytännössä tämä on tarkoittanut tuottavuuden hakemista kaupungin työntekijöiden selkänahasta. Ei ole ihme, että useiden palveluiden parissa kärsitään jatkuvista rekrytointivaikeuksista ja henkilöstön vaihdoksista, jotka vaikuttavat palveluiden laatuun. Sosiaali- ja terveyspalveluiden, ja esimerkiksi varhaiskasvatuksen palveluiden parantaminen ja epäkohtien korjaaminen edellyttää merkittäviä taloudellisia lisäpanostuksia, joita ei saada kustannusneutraaleilla toimenpiteillä tai ”rakenteellisia uudistuksilla”. Päinvastoin tarvittaisiin politiikkaa, joilla korjataan aiemmilla ”rakenteellisilla uudistuksilla” jo aiheutettuja epäkohtia, kuten esimerkiksi vanhustenpalveluiden puutteita ja riittämättömyyttä.

Investointipolitiikka


Vasemmistoliiton neuvottelutavoitteiden kannalta ensilukemalta ohjelmassa voidaan pitää myönteisenä kirjausta koulujen ja päiväkotien korjausten ja rakentamisen nopeuttamisesta. Kirjaus on kuitenkin ylimalkainen, eikä siihen sitoutuminen oletetusti muuta valtuustopuolueiden erilaisia näkemyksiä siitä minkälainen koulu- ja päiväkotiverkon tulisi olla. Ohjelmassa ei luvata Lausteen koulurakennuksen ja sen yhteydessä toimineiden palveluiden uudisrakennuksia, eikä se vie eteenpäin Pansio-Pernon yläkoulua, joita vasemmistoliitto on ajanut. Ohjelmassa ei myöskään vasemmistoliiton tavoitteiden mukaisesti sitouduta vanhusten asumispalveluiden lisäämiseen, vaan siinä on ainoastaan kirjaus sen mahdollisuuden tutkimiseen. Todellisena huolena on, että julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamista edellytettävät investoinnit, kuten muun muassa Varissuon terveysaseman tilojen korjaaminen, jätetään pitkälti soteuudistuksen jälkeiseen aikaan.

Sopimuksesta löytyy kuitenkin konkreettisia, mittaluokaltaan huomattavasti suurempia ja monin tavoin kyseenalaisempia investointihankkeita. Ohjelmassa sitoudutaan Kupittaan kannen toteuttamiseen (infrahankkeen tarveselitysvaiheessa hankkeen kustannusarvio oli 98 miljoonaa), valtuuston päätökseen ratapihan elämyskeskuksesta (30 miljoonan sitoumus hankkeeseen) sekä uuden konserttitalon rakentamiseen nopeassa aikataulussa tavoitevuotena 2025.

Ohjelmaan konkreettisesti ja varmasti kuuluvat investoinnit ovat kokoomukselle tärkeitä mittaluokaltaan useita kymmeniä ja yhteensä satoja miljoonia. Kaikkiin edellä mainittuihin hankkeisiin liittyy isoja riskejä, ja ne lisäävät kaupungin velkaa huomattavasti. Vasemmistoliitto ei vastusta investoimista, mutta kaupungin on investoitava kuntalaisten kannalta aidosti tärkeisiin asioihin ja kohteisiin – ei uusiin ”Logomon siltoihin”, jotka syövät rahat kuntalaisten palveluista.

Konserttitalon osalta ohjelmapaperissa ei todeta mitään konserttitalon paikasta, mutta nopeaan aikatauluun sitoutuminen tekee vaikeaksi jo päätetyn paikan vaihtamisen. Konserttitalon rakentaminen Itsenäisyydenaukiolle kansalliseen kaupunkipuistoon olisi ratkaisuna täysin järjetön. Ylipäänsä konserttitaloasian ratkaiseminen edellyttää ensin sen ratkaisemista mitä tehdään vanhalle suojelulle Aninkaistenmäen konserttitalolle.

Raitiotiestä ohjelmapaperissa on linjaus, jonka mukaan päätökset joukkoliikenneratkaisusta tehdään kustannus- ja kannattavuusarvion pohjalta. Linjaus mahdollistaa raitiotietä kannattaville sen, että he voivat sanoa, että raitiotien suunnittelua jatketaan, ja toisaalta raitiotien vastustajille, että ohjelma ei sido asian suhteen mihinkään. Käytännössä raitiotiehanke jatkaa Turun politiikassa epämääräisenä taustalle jäävänä asiana, johon viitaten kaupunkirakennetta tiivistetään.

Pormestarisopimus jatkaa Turun kaavoituksen nykylinjaa


Kaupungin kestävän kasvun perustaksi tarvitaan riittävän tarkka yleiskaavoitus, joka pohjautuu realistiseen näkemykseen kaupungin kasvusta. Vasemmistoliiton tavoitteena neuvotteluissa oli kunnan kaavoitusmonopolin vahvistaminen sekä alueellisten yleiskaavojen valmistelu. Sopimuksessa kaavoituksen osalta linjataan käytännössä lähes päinvastaista. Sopimuksessa kumppanuuskaavoituksen linjataan jatkossa olevan ensisijainen vaihtoehto pienehköissä yksityisissä aloitteissa. Uusista osayleiskaavoista ja yleiskaavoituksen vahvistamisesta sopimuksessa ei ole sanaakaan, vaan kaavoitusta koskevasta osiosta ilmenee, että Turun täydennysrakentamista halutaan Arven sopimuksessa jatkaa pitkälti entiseen tapaan.

Kokoomuksen kädenjälki näkyy vahvasti myös periaatteessa, joissa kaavoitukselle ja luvitukselle halutaan määritellä palvelulupauksia ja käsittelyaikoja. Sujuva lupakäsittely on toki kunnan toiminnan kannalta tärkeää. Kaavoituksessa kohtuuttomien viivästysten estäminen on hyve, mutta pelkkää nopeutta tärkeämpää on kaavoituksen lopputulos ja laatu. Kaavoituksen laatua tulisi parantaa kunnan kaavoitusmonopolia vahvistamalla ja tekemällä keskustaan sekä Kupittaa-Itäharjun kehittyvälle alueille omat erilliset osayleiskaavat.

Pormestariohjelmassa sitoudutaan sopeutusohjelmaan läpivientiin


Vasemmistoliiton neuvottelutavoitteiden mukaan vasemmistoliitto ei sitoudu leikkauksiin, vaan palveluiden parantamiseen. Pormestarisopimus edellyttää kuitenkin sitoumusta vuoden 2019 lopulla tehtyyn sopeutusohjelmaan eli leikkauksiin. Sopeutusohjelman toteutumista seurataan ja tarvittaessa ”ohjelmaa päivitetään kokonaistaso säilyttäen”. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli jotkin sopeutusohjelman leikkaustavoitteet osoittautuvat toteuttamiskelvottomiksi, sitoudutaan leikkaamaan jostain muualta. Pormestarisopimus jatkaa siis samaa kokoomusvetoista leikkauspolitiikkaa, jota Turku on kuluneet vuodet tähän asti tehnyt.

Sopeutusohjelman mukaan julkisiin palveluihin kohdistetaan lukuisia erilaisia sopeutustoimia. Pormestarisopimuksessa hyvinvointia ja palveluiden edistämistä kuvaavassa kappaleessa ohjelmassa myös linjataan, että ”kaupunki vastaa palveluvelvollisuuksistaan pyrkien käyttämään aktiivisesti kolmannen sektorin ja yksityisen palveluita” ja todetaan, että kaupunkilaisten valinnanvapautta lisätään. On perusteltua sanoa, että näihin kirjauksiin vedoten palveluntuotannossa pyritään palveluiden uusiin ulkoistamisiin ja yksityistämisiin.

Kärkiohjelmien määrä kasvaa – entä laatu?


Aiemman kolmen kärkiohjelman sijaan pormestarien Turussa kärkiohjelmien määrä kasvaa viiteen. Valitettavasti taloudenraamit vievät pohjan kärkiohjelmien konkreettiselta toteutumisesta, joten en näe syytä niistä ilakoimiseen. Ohjelmien alkuunsaanti edellyttänee uusien koordinaattoreiden tai muiden hallinnollisten työntekijöiden palkkaamista hankkeisiin, mutta muuhun ei taida sitten rahaa riittääkään. Hyviltäkään kuulostavat hankkeet eivät lämmitä tilanteessa, jossa perustoiminta ja keskeiset palvelut ovat riittämättömästi budjetoituja.

Kenen etuja sopimus ajaa?


Vasemmistoliiton neuvottelijat ovat kertomansa mukaan neuvotelleet tosissaan ja tehneet parhaansa saadakseen paperiin vasemmistoliiton kädenjäljen näkymään. Kiitos siitä heille. Tästä huolimatta lopputuloksena on sopimusehdotus, joka on nähdäkseni kylmää kyytiä kaupungin henkilöstölle ja kuntalaisten tasa-arvoisille julkisille palveluille. Sopeutusohjelman leikkausten läpiviemiseen ja ongelmahankkeisiin sitoutuminen on nähdäkseni kaukana vasemmistoliiton politiikasta.

Mikäli vasemmistoliitto hyväksyy pormestariohjelman ja sitoutuu siihen, sillä on mahdollisuus saada apulaispormestarin paikka Kokoomuksen johtamassa pormestariohjelmassa. Pelkkien luottamustoimipaikkojen saamisen nimissä sopimukseen ei kuitenkaan pidä lähteä. Päätöksiä sopimukseen lähtemisestä ei pidä myöskään tehdä pinnallisten ”pitää olla niissä pöydissä missä päätetään” -fraasien perusteella, vaan arviointi ohjelman mielekkyydestä ja puolueen vaikutusmahdollisuuksista sen sisällä, tulee perustaa realismiin siitä minkälaista politiikkaa sopimuksessa vasemmistoliitolta todella edellyttää.

Vanhustenhoitoa ei kehitetä leikkauksilla


Hyvässä yhteiskunnassa peruspalvelut toimivat. Kun vanhenemme tai sairastumme, hoitoa ja käytännön apua saa kotiin matalalla kynnyksellä, ja kun tilanne sitä edellyttää, oikeus asuinpaikkaan, jossa saa hoitoa tai tukea vuorokauden kaikkina aikoina, tulisi olla itsestäänselvyys. Palveluiden saanti ei saa olla kiinni ihmisen tuloista, varallisuudesta tai sosiaalisesta asemasta.


Vanhustenhuollon tilan tarkasteleminen herättää kysymyksen siitä, miten hyvä yhteiskuntamme todella on. Keväällä 2019 valtakunnallisen kohun keskellä olivat yksityiset hoivajätit, joiden toiminnasta valvontaviranomaiset olivat havainneet merkittäviä puutteita; työvuorolistoihin merkittyjä ”haamuhoitajia”, laajamittaista aliravitsemusta ja esimerkiksi puutteita lääkehoidossa, hygieniassa ja ulkoilu- ja viriketoiminnassa. Hoivajättien härskin toiminnan suitsemiseksi ei riitä pelkkä valvonta, vaan tarvitsemme selkeät pelisäännöt siitä, ettei voitontavoittelua ihmisten hoidon laatua näivettämällä sallita.


Vanhustenhoidon heikon tilan ydinsyy on palveluiden vuosia kestänyt krooninen alibudjetointi, sekä huolenpitoon ja hoivaan keskittyvän hoitotyön arvostuksen puute. Ilmiöllä on myös moniulotteisia sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ulottuvuuksia, jotka liittyvät naisvaltaiseen hoitoalaan, naisten laajalti tekemään vapaaehtoiseen hoivatyöhön sekä iäkkäimpien ihmisten sukupuolirakenteeseen.


Vanhustenhuollon leikkauksia on vuosien mittaan oikeutettu puheilla rakenneuudistuksista ja kevyempiin palveluihin panostamisesta. Vuonna 2019 valtuusto päätti sopeutusohjelmassa 15 miljoonan leikkauksista vanhuspalveluihin. Vain Vasemmistoliitto äänesti vastaan.


Puutteita vanhustenhoidossa on myös kunnallisesti tuotetuissa palveluissa. Turun tarkastuslautakunnan vuoden 2019 arviointikertomus antaa surullisen kuvan kaupungin kotihoidon tilasta. Asiakkaat ovat entistä enemmän monisairaita ja hoitotyö yhä vaativampaa. Liian suuret asiakasmäärät ja työntekijöiden kiire vaikeuttavat muun muassa ravitsemuksen tilan seurantaa ja hallintaa. Työntekijöiden palkkataso on Turussa naapurikuntiin nähden selkeästi heikompi, joka on yksi syy siihen, että ala kärsii laajamittaisista rekrytointivaikeuksista. Kotihoidon hoitajapula heijastuu hoitajien jaksamiseen ja hoidon laatuun. Vasemmistoliitto onkin valtuustossa vaatinut hoitajien palkkojen nostamista naapurikuntia vastaavalle tasolle.


Hyvä vanhustenhoito edellyttää korkeatasoista esimies- ja johtamistyötä, olemassa olevien resurssien oikein kohdentamista, työntekijöiden ammattitaidon jatkuvaa kehittämistä ja palveluiden jatkuvaa kriittistä arviointia niiden kehittämiseksi. On kuitenkin selvää, että kaiken tämän perustana tulee olla riittävät resurssit. Minkäänlaisilla työtehtävien uudelleen järjestelyillä, palvelurakenteen muutoksilla tai panostuksilla lähijohtamiseen, ei turvata hyvää hoitoa ja hoivaa, mikäli palvelut ovat lähtökohtaisesti alibudjetoitu.


Vanhustenhoidon kehittämistä on ohjattava ihmisten todellisilla tarpeilla ei julkisten menojen sopeuttamisella. Tulevan valtuuston yksi tärkeimmistä tehtävistä on osoittaa vanhustenhoidolle resurssit, joilla ratkaistaan sekä krooninen hoitajapula että muut palveluiden epäkohdat.


Aurinko paistaa – oikeus ulkoiluun kuuluu kaikille!

Turun kaupunginvaltuutettu Elina Sandelin, kuntavaaliehdokas nro 350, Vasemmistoliitto

Valtuustoaloite kuurojen, kuulovammaisten ja viittomakielisten lasten ja nuorten kielellisten oikeuksien vahvistamisesta

Sisäkorvaistutteiden yleistymisen myötä yhä useampi syntymäkuuro kuulee, mutta ilman sisäkorvaistutetta lapsi on edelleen kuuro. Teknologian ja apuvälineiden edistymisen myötä on kuitenkin yhteiskunnassa tapahtunut kehitys, jossa kuurojen ja kuulovammaisten lasten oikeudesta viittomakieleen on tingitty, vaikka viittomakieli ei haittaa puheen oppimista.

Kuurojen, kuulovammaisten ja viittomakielisten lasten ja nuorten kaksikielisyyttä on tuettava varhaislapsuudesta alkaen. Varhaislapsuus on lapsen kielen kehityksen kannalta merkittävää aikaa. Äidinkielen oppiminen tukee sekä lapsen kielen kehitystä, tunne- ja vuorovaikutustaitoja, osallisuutta sekä kognitiivisten kykyjen kehittymistä.

Oikeus omaan äidinkieleen on tasa-arvokysymys. Mahdollisuudet viittomakielisiin oppimispolkuihin sekä oikeus opiskella viittomakieltä äidinkielenä on turvattava. Viittomakieli voi olla myös kuulevan lapsen äidinkieli (CODA-lapset, children of deaf adults).

Viittomakielen oppimista on tuettava kotiin tarjottavalla viittomakielen kotiopetuksella sekä palkkaamalla varhaiskasvatukseen ja kouluihin riittävästi viittomakieltä äidinkielentasoisesti osaavia työntekijöitä. Myös tulkkipalveluita on oltava riittävästi saatavilla.

Edellä esitettyyn perustuen esitän, että Turun kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin kuurojen, kuulovammaisten sekä viittomakielisten lasten ja nuorten kielellisten oikeuksien parantamiseksi:

  1. Kaupunki tekee selvityksen, jossa arvioidaan kuinka nykyisissä kaupungin varhaiskasvatuspalveluissa, perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa taataan kuurojen ja kuulovammaisten lasten ja nuorten oikeus viittomakielen oppimiseen ja sen käyttöön. Saavatko lapset ja nuoret opetusta tasa-arvoisesti? Lisäksi selvitetään saavatko viittomakieliset lapset ja nuoret riittävästi tulkkipalveluita kouluissa, päiväkodeissa ja muissa kunnallisissa palveluissa? Selvitys valmistellaan yhteistyössä kuurojen, kuulovammaisten ja viittomakielen ammattilaisen kanssa.
  2. Päiväkoteihin ja kouluihin palkataan riittävästi viittomakieltä äidinkielentasoisesti osaavaa henkilöstöä. Selvityksen pohjalta valmistellaan myös mahdolliset muut toimenpiteet, joilla kuurojen, kuulovammaisten ja viittomakielisten lasten ja nuorten kielellisiä oikeuksia, tasa-arvoa ja osallisuutta vahvistetaan.

Turun kaupunginvaltuustossa 17.5.2021

Elina Sandelin

Kaupunginvaltuutettu (vas)

Turun kaupunginvaltuutettu Elina Sandelin (350, vas)

Valtuustoaloite: Psykoterapeuttiosaamisen vahvistaminen kunnan perustason sosiaali- ja terveyspalveluissa


Mielenterveyspalveluiden resurssien riittämättömyys ja hoidonsaantia koskeva eriarvoisuus on herättänyt keskustelua Suomessa jo vuosia. Korona-aika on kärjistänyt tilanteita entisestään. Muun muassa nuorisopsykiatrian osastoilla nuoria on jouduttu sijoittamaan patjoille sairaalan lattioille, kun osastopaikat eivät ole riittäneet edes kaikkein vaikeimmin oireileville potilaille.  

Mielenterveyspalveluiden parantaminen ja yhdenvertaistaminen vaatii lisää resursseja ja ennen kaikkea julkisten perustason mielenterveyspalveluiden vahvistamista. Psykososiaalista hoitoa ja tukea, kuten esimerkiksi psykoterapiaa, on saatava riittävän helposti ja se on oltava jokaisen saavutettavissa ikään, maksukykyyn tai esimerkiksi työmarkkina-asemaan katsomatta. Esimerkiksi Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on yksilön työkyvyn ylläpito tai palauttaminen, ja kriteerit jättävät jo lähtökohtaisesti monet ihmiset ko. kuntoutuksen ulkopuolelle. 

Julkisuudessa on keskusteltu psykoterapeuttien riittävyydestä ja terapiaa tarvitsevien ihmisten kohtaamista haasteista löytää sopiva terapeutti. Kyse ei ole vain siitä, etteikö koulutettuja psykoterapeutteja olisi riittävästi, vaan myös siitä, että ihmisten mahdollisuudet saada psykoterapiaa ovat hyvin eriarvoiset. Maksukykyisellä, lievistä mielenterveyden häiriöistä kärsivän ihmisen on huomattavasti paremmat mahdollisuudet löytää itselleen sopiva terapeutti, kuin ihmisen, jonka terveydentila ei riitä monivaiheisiin yhteydenottoihin potentiaalisten terapeuttien suuntaan, tai jolla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa mielenterveytensä hoitamisesta.


Nähdäkseni kuntien perustason palveluiden psykoterapeuttiosaamisen vahvistamisella voidaan parantaa ihmisten mahdollisuuksia saada terapiaa aidosti matalalla kynnyksellä. HUS tarjoaa psykiatriaan erikoistuville lääkäreille mahdollisuuden opiskella työajalla psykoterapeutiksi. Työnantaja maksaa opinnot ja niitä saa tehdä työajalla. Nuorisopsykiatrian linjajohtaja Laura Häkkisen mukaan opintojen kustantaminen lääkäreille toimii rekrytointivalttina ja tuo lisää psykoterapiaosaamista julkiseen terveydenhuoltoon. (Lääkärilehti 12.4.2021) 

HUS:n psykiatrialla erikoistuville lääkäreille tarjoamaa mahdollisuutta kouluttautua psykoterapeutiksi työn ohessa kannattaa Turussa kokeilla myös muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamisen kehittämiseksi sekä mielenterveyttä tukevien palveluiden parantamiseksi. Mahdollisuus kouluttautua psykoterapeutiksi työn ohessa olisi myös merkittävä rekrytointivaltti, jolla voidaan sitouttaa työntekijöitä perustason julkisten mielenterveyspalveluiden kehittämiseen.


19.4.2021 jätin Turun kaupunginvaltuustossa aloitteen, jossa esitin, että (1) sosiaali- ja terveyslautakunnalle valmistellaan esitys palveluista, joiden parissa psykoterapiaosaamista vahvistetaan. (2) Tämän pohjalta muodostetaan kriteerit, joiden perusteella työntekijöille tarjotaan mahdollisuutta psykoterapiaopintoihin työajalla työnantajan kustannuksella. (3) Koulutukseen osallistuvien työntekijöiden kanssa tehdään koulutussopimus, johon sisältyy suunnitelma siitä, kuinka koulutuksessa saatavaa psykoterapiaosaamista hyödynnetään kaupungissa sekä koulutuksen aikana että sen jälkeen.


Kunnallisissa palveluissa ei valita asiakkaita, ei harjoiteta kermankuorintaa vaan kaikkia tuetaan ja hoidetaan. Monella kunnissa työskentelevällä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisella on kokemusta vaativasta mielenterveystyöstä ja hyvät edellytykset psykoterapeutiksi kouluttautumiseen. Soveltamalla HUS:n psykiatrialla lääkäreille tarjottua mahdollisuutta kouluttautua työajalla, voidaan parantaa perustason mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja saada kentälle julkisten ja yhdenvertaisten mielenterveyspalveluiden kehittämiseen sitoutuneita osaavia ja kokeneita psykoterapeutteja.

Potilaat heitteillä?

Kulunut koronavuosi on tehnyt entistä näkyvämmäksi julkisten terveyspalveluiden resurssien rajallisuuden. Kevättalvella Turussa tapetilla on ollut muun muassa nuorisopsykiatrian kriisi. Vakavasti oireilevia nuoria sijoitettiin patjoille sairaalan lattialle, kun vuodepaikkoja ei enää riittänyt edes kaikkein vaikeimmin oireileville. Hyvin samantyyppisistä vaikeuksista uutisoitiin myös Tampereen nuorisopsykiatrian osalta huhtikuun puolivälissä.

Psykiatrisen hoidon riittämättömät resurssit ei kuitenkaan ole pelkästään koronasta johtuva asia. Nuorten lisäksi se koskettaa myös muita ikäryhmiä. Vaikka koronatoimien sosiaaliset vaikutukset ovat kärjistäneet tilannetta entisestään, psykiatrisen hoidon resursseista ja hoitoon pääsyn pitkittymisestä on keskusteltu Turussa ja laajemminkin Suomessa jo vuosia.  

Erityisesti lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon puutteisiin tarjotaan herkästi ratkaisuksi epämääräistä puhetta ennaltaehkäisystä. Ennaltaehkäisy on kiva sana, jota on vaikea olla kannattamatta, mutta kun mieli on jo sairastunut, tarvitaan psykiatriaan erikoistuneiden terveydenhuoltoalan ammattilaisten osaamista ja vahvaa tukea arjen kannatteluun.

Liian usein puhe ennaltaehkäisystä yhdistyy politiikkaan, jossa korjaavia palveluita pyritään yksiviivaisesti korvaamaan halvemmilla ja kevyemmillä ratkaisuilla. ”Kevyemmät” palvelut eivät kuitenkaan ole kaikkien ihmisten tarpeisiin riittäviä, eikä avohoidon kehittäminen poista tarvetta psykiatriselle sairaalahoidolle. Sairaansijoja on oltava riittävästi, jotta vakavasti oireileville potilaille voidaan varmistaa turvallinen hoitoympäristö. Hyvä hoito vaatii aikaa, pitkäjänteisyyttä ja monipuolisia resursseja: lääkäreiden, psykologien ja terapeuttien erikoisosaamista sekä konkreettista tukea, apua ja ohjausta ihmisten arkeen, kunkin ihmisen yksilölliset tarpeet huomioiden. 

Psykiatristen sairaalapaikkojen alasajo liittyy laajempaan kansalliseen ja kansainväliseen kehitykseen, jossa laitoshoitoa on pitkän ajan kuluessa ajettu alas niin palveluiden tehostamisen, keventämisen kuin potilaiden oikeuksienkin nimissä. Vaikka kevyempien palveluiden lisääminen on parantanut lievistä mielenterveyden häiriöistä kärsivien ihmisten hoidonsaantia ja laajentanut hoitoon hakeutuvien ihmisten joukkoa, vahvasti avohoitoa painottaneella politiikalla on käytännössä jätetty osa kaikkein raskainta hoitoa tarvitsevista ihmisistä heitteille.  

Nähdäkseni sekä valtakunnallisesti että paikallisesti psykiatrisen hoidon kehittämistä ja mielenterveyspolitiikkaa on ohjannut liian voimakkaasti julkisten palveluiden sopeuttaminen. Julkisten palveluiden sopeuttaminen on vaikeuttanut ja vaikeuttaa erityisesti sosioekonomisesti huonossa asemassa olevien ihmisten hoitoon pääsyä, hoidon saantia ja hoidon riittävyyttä. Sopeuttamisen sijaan lähtökohtana on oltava riittävän laadukkaan hoidon takaaminen kaikille, myös kaikkein eniten hoitoa tarvitseville ihmisille. 

Julkisen sektorin mielenterveyspalveluilla on varmistettava, että sekä lievistä mielenterveyden häiriöistä kärsivät että vakavammin oireilevat ihmiset saavat tarvittavan hoidon ja arjen tuen. Hyvä hoito kuuluu jokaiselle ihmiselle – ikään, maksukykyyn tai työmarkkina-asemaan katsomatta.

Tasa-arvoa vai lisää vaatimuksia?

Kuntavaalien alla monet järjestöt julkaisevat vaalitavoitteitaan. Järjestöt, joiden toiminnan ytimessä on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen, tavoitteista löytyy usein kunnan työntekijöiden ja viranhaltijoiden kouluttaminen ja osaamisen varmistaminen aiheesta X.  

Esimerkiksi transsukupuolisten ihmisten oikeuksia ajavan Trans ry:n mukaan kunnan työntekijöitä tulisi kouluttaa siten, että varmistetaan, että kaikilla on tarvittavat tiedot kohdata sukupuolivähemmistöjä ja sukupuolen moninaisuutta työssään. Työntekijöiden kouluttaminen on keskeisessä osassa myös Seta ry:n vaaliteemoissa, joissa nostetaan esille sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevän henkilökunnan kouluttaminen sateenkaariteemoista sekä opettajien ”riittävä tietotaito käsitellä moninaisuutta osana kaikkea opetusta”. 

Yhdenvertaisuuden edistäminen on kunnan lakisääteinen velvollisuus. Lain mukaan sen edistäminen edellyttää sekä yhdenvertaisuuden toteutumisen arviointia että konkreettisia toimenpiteitä, joilla yhdenvertaisuus taataan. Koulutuksen järjestäjillä on oltava suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja myös työnantajana kunnan on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista kunnan työpaikoilla.  

Kouluttaminen on eittämättä hyvä keino parantaa työntekijöiden osaamista ja tietotaitoa. Puhuttaessa kuntien palvelutuotannosta ja näitä palveluita käytännössä työkseen tuottavista työntekijöiden lisäkouluttamisesta, on keskeistä huomata, että silloin puhumme valtaosin naisista. Vaatimukset kunnan työntekijöiden lisäkoulutuksesta kohdistuvat usein erityisesti naisvaltaisille aloille, kuten hoivaan, terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin sekä varhaiskasvatukseen ja opetustyöhön – aloille, joissa jo nyt tehdään töitä paikoitellen hyvin kuormittavissa olosuhteissa, ja joihin ammattitaitoisen työvoiman palkkaamisessa on esimerkiksi Turussa ollut kroonisia vaikeuksia (esim. kotihoito ja varhaiskasvatus).  

Kunnan työntekijät ovat päivittäin tekemisissä hyvin monenlaisten ihmisten ja ihmisryhmien kanssa. Yhdenvertainen ja tasa-arvoinen kohtelu ja rasismin ja syrjinnän vastainen eetos on oltava läsnä arjessa joka päivä. Onkin helppo kannattaa kunnan työntekijöiden lisäkouluttamista yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä ja moninaisuutta koskevista aiheista. Samaan aikaan on kuitenkin tarpeen tarkastella myös rakenteellisia seikkoja, jotka estävät jo nyt tarjolla olevien tiedon ja koulutuksissa saatavan osaamisen hyödyntämisen kuntapalveluiden arjessa. Mieleeni tulee muun muassa seuraavat asiat:  

  • Jos ala kärsii jatkuvista rekrytointivaikeuksista, eikä työhön löydy työntekijöitä, ei löydy myöskään ihmisiä, joita työssä voisi kouluttaa.  
  • Jos työpaikalla on jatkuva pula työntekijöistä, sijaisia ei palkata säästösyistä tai sijaisia ei ole saatavilla, työntekijät eivät yksinkertaisesti pysty osallistumaan koulutuksiin. 
  • Jos alalla työntekijöiden vaihtuvuus on suuri, työntekijöille kertynyt osaaminen katoaa työntekijöiden lähtiessä muualle, tai sitä ei edes ehdi karttua.  
  • Jos työntekijän mieli on ylikuormitettu, työntekijän kyky omaksua uutta tietoa on heikko. 
  • Jos työn kuormitus on liian suuri ja työyhteisö voi huonosti, työyhteisön kyky muuttaa vanhoja ajattelu- ja toimintatapoja on heikko, vaikka tietoa olisi ollut tarjolla. 

Jotta kunnan työntekijöiden lisäkouluttamisesta saadaan aidosti vaikuttavaa, kunnan palveluntuotannon rakenteelliset ongelmat on otettava tosissaan. Työntekijöiden tiuha vaihtuvuus, rekrytointivaikeudet ja työntekijöiden ylikuormittuneisuus tosiasiallisesti estävät monien kunnallisten peruspalveluiden parantamista ja yhdenvertaisuuden edistämistä. Ikävä kyllä on jopa melkein epärealistista esittää lisää vaatimuksia, mikäli rakenteellisiin epäkohtiin ei puututa.

Kansainvälisenä naistenpäivänä mielestäni keskeinen poliittinen vaatimus on julkisen talouden pitkään jatkuneiden leikkaus- ja sopeutustoimien vastustaminen. Hyvien yhdenvertaisten kunnallisten peruspalveluiden järjestäminen onnistuu, kun panostetaan työntekijöiden pysyvyyteen, pidetään työn määrä kohtuullisena palkkaamalla riittävästä vakituisia työntekijöitä ja palkkaamalla riittävä määrä sijaisia, silloin kun niitä tarvitaan.  

———

Ja kun työntekijöille järjestetään lisäkoulutusta, myös siihen pitää osoittaa asianmukaiset resurssit ja olosuhteet. Monistenivaskan pläräysmahdollisuus kahvitauolla, jonka hädin tuskin ehtii pitää, ei todellakaan riitä. 

Turun kotihoidon palkat nostettava naapurikuntien tasolle

Aloite
Turun kaupunginvaltuusto 15.2.2021

Kotihoidon työntekijöiden palkkauksen nostaminen naapurikuntien tasolle

Kotihoidon työntekijöiden palkkataso Turussa on naapurikuntiin nähden selkeästi heikompi. 

Heikko palkkataso ja työn vaativuus ovat aiheuttaneet jatkuvia ja laajamittaisia rekrytointivaikeuksia, jotka näkyvät työntekijöiden jaksamisessa ja kotihoidon laadussa. 

Tarkastuslautakunnan kertomuksen (2019) mukaan asiakaspalautteen perusteella yksi keskeisimmistä ongelmista koetaan olevan hoitajien suuri vaihtuvuus. Sijaisten saamisessa on vaikeuksia ja yli puolet kenttähenkilöstöstä on täysin eri mieltä siitä, että työntekijöiden työssä viihtyvyydestä pidetään huolta. 

Hoidettavat asiakkaat ovat entistä enemmän monisairaita, jolloin käytännön hoitotyö on aiempaa vaativampaa. Liian suuret asiakasmäärät ja työntekijöiden kiire vaikeuttavat muun muassa ravitsemuksen tilan seurantaa ja sen hallintaa.

(Ks. Arviointikertomus 2019. Turun kaupungin tarkastuslautakunta 19.5.2020)

Edellä esitetyn perustuen esitämme, että kotihoidon työntekijöiden peruspalkat nostetaan naapurikuntien tasolle.

Elina Sandelin, kaupunginvaltuutettu (vas)

Alpo Lähteenmäki, kaupunginvaltuutettu (vas)

Riikka Oksanen, kaupunginvaltuutettu (vas)

Saarenmaankadun asemakaava vaatii parantamista

Kuluneella viikolla kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyssä oli kiistanalainen Pernon Saarenmaankadun asemakaavaehdotus. Kaavamuutosalueen vieressä on kulttuurihistoriallisesti arvokas Pernon kartano ja jalopuumetsikkö. Kartanon ympäristöön on 1990-luvulla rakennettu rivi- ja kerrostaloalue ja asuinrakentamisen viereen on kaavassa osoitettu VU-merkintä Pernon urheilualueelle. Kyseistä urheilualuetta ei kuitenkaan ole rakennettu, vaan se on tällä hetkellä rakentamatonta viheraluetta. Kaavaehdotuksessa rakennetaan neljä uutta kerrostaloa Suursaarenpuiston jalopuumetsikön kaakkoisrinteeseen rakennettujen neljän kerrostalon ja näiden eteläpuolella olevien rivitalojen väliin sekä kaavasta poistuvan VU urheilualueen pohjoiselle osalle.

Nykyisessä kaavassa olevien kerrostalojen rakennusalat ovat 1440, 2080, 2080 ja 1440 kerrosalaneliömetriä. Kaavaehdotuksen mukaisten uudisrakennusten kunkin rakennuksen rakennusalakohtainen rakennusoikeuden määrä olisi 2440 kerrosalaneliömetriä. Toisin sanoen uudet rakennukset ovat huomattavasti massiivisempia kuin niiden taakse jäävää vanhat kerrostalot, puhumattakaan lähellä olevista rivitaloissa. Huomattavaan uudisrakentamisen määrään on yhdistetty myös huomattava määrä pysäköintipaikkoja. Näin ollen ehdotuksen mukaisen rakentamisen vaikutus asuinympäristöön olisi erittäin merkittävä. Paikan päällä kaavan ratkaisujen ongelmat mielestäni tulevat erityisen selkeästi esiin. Uudisrakentamisen määrä olisi kaavan valmistelussa tullut määritellä siten, että se istuu kohtuullisesti olemassa olevan asutuksen yhteyteen.

Kaavan tavoitteena on kerrostaloalueen tiivistäminen, liito-oravien kulkureitin turvaaminen huomioimalla lajin ekologinen yhteystarve kaava-alueella ja osoittaa kulkuyhteys täydentyvään Paavonpolut-reitistöön. Ekologinen yhteys on kaavaehdotuksessa huomioitu kaavamerkinnällä pi/s (”pihamaa, jolla ympäristö säilytetään. Alue on osa ekologista käytävää, joka toimii liito-oravien levähdyspaikkana. Alueen suunnittelussa ja ylläpidossa tulee huomioida sen luonnonsuojelullinen arvo ja lehtomaista puustoa tulee hoitaa jatkuvasti uusiutuvana.”).

Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä riittääkö pelkkä kirjallinen merkintä kaavassa suojaamaan ekologista yhteyttä ja mm. liito-oravien reittejä, mikäli esitetty raskas rakentaminen toteutuu? Myös Ely-keskuksen lausunnossa todetaan, että jää epäselväksi kuinka yhteyden säilyttäminen kaavamääräyksillä ja -merkinnöillä tosiasiallisesti turvataan.

Koska emme voineet tukea kaavaehdotuksen mukaisia ratkaisuja, esitimme lautakunnassa Alpo Lähteenmäen kanssa, että kaavaehdotuksesta poistetaan nykyisessä kaavassa Pernon urheilualueelle (VU) osoitettu uudisrakennus (2440 kem, VI) ja siihen liittyvät pysäköintipaikat. Lisäksi kyseisen poistetun rakennuksen viereen jäävän kerrostalon sijaintia olisi tullut tarkastella uudelleen siten, että sen varjostus- ja muut vaikutukset nykyiseen asutukseen minimoitaisiin.

Esityksemme ei varmasti poistaisi kaikkia kaavan ongelmakohtia, mutta tekisi kaavaehdotuksesta esitettyä huomattavasti paremman. Kaavaehdotuksen mukainen rakentaminen johtaisi kohtuuttomaan asuin- ja luonnonympäristöjen arvojen heikentymiseen kaava-alueella ja sen lähiympäristössä. Kaavaehdotuksen myötä poistuu nykykaavassa Pernon urheilualueeksi osoitettua VU-alue ja ahtaa olemassa olevien kerrostalojen edustan käytännössä täyteen autopaikkoja. Osoitettu rakentaminen heikentää myös olemassa olevaa ekologista yhteyttä kaavan ulkopuolella oleviin viher- ja luontoalueisiin.

Kaavaehdotus hyväksyttiin lautakunnassa äänin 11-2, josta se siirtyy seuraavaksi kaupunginhallituksen kautta kaupunginvaltuuston käsittelyyn.

Lasten ja nuorten varhainen tuki ei saa jäädä vain puheeksi

Mikäli vaalipuheisiin olisi uskominen, lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä ja perheiden varhaista tukemista kannatetaan lähes kaikissa puolueissa oikealta vasemmalle.  

Puheet ennaltaehkäisystä ovat kuitenkin toteutumaton ideaali, jonka  esteenä on pitkään jatkuneet julkisten palveluiden sopeutustoimet, ja alati kasvavat yhteiskunnan vaatimukset, jotka heijastuvat aikuisten jaksamisen lisäksi myös lasten ja nuorten elämään. Liian usein tukea saadaan vasta kun ongelmat ovat jo kärjistyneet.  

Lasten ja perheiden hyvinvointiin vaikuttavat monet poliittiset päätökset.  Jokapäiväiseen arkeen vaikuttavien palveluiden, kuten varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja sosiaalipalveluiden järjestämisen vastuu on kunnilla. 

Leikkauspolitiikka vesittää varhaisen tuen 

Turun politiikassa palveluiden aidon kehittämisen sijaan päätöksentekoa on jo monia vuosia ohjannut säästöt ja palveluiden sopeuttaminen. Valtuustokaudella 2013–2017 leikkauksia palveluihin tehtiin uudistamisohjelmien nimissä. Vuonna 2019 valtuusto päätti 59 miljoonan euron sopeutusohjelmasta. Tiukka kulukuuri näkyy työntekijöiden jaksamisessa, palveluiden laadussa ja ihmisten tosiasiallisesti saamassa tuessa. 

Sopeuttamisen ääneen lausuttuna tavoitteena on kaupungin investointikyvyn turvaaminen, vaikka on poliittisesti kiistanalaista mitä investointeja kaupungissa todella tarvitaan. Kun palveluita järjestetään alimitoitettujen budjettien puitteissa, hyvätkin ajatukset palveluiden parantamisesta ja varhaisten tuesta jäävät usein toteutumatta.  

Korona-aika lisää palveluiden tarvetta 

Pitkään jatkunut korona-aika kärjistää tilanteita entisestään ja laajentaa apua ja tukea tarvitsevien määrää. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja perheiden tukeminen onkin keskeinen tavoite, jonka puolesta tulevalla valtuustokaudella on toimittava. 

Äitiys- ja lastenneuvolan työntekijöiden työmäärä on pidettävä kohtuullisena siten, että työntekijöillä on aikaa kohdata asiakasperheet ja paneutua lasten ja perheiden tilanteisiin. Kasvatus- ja perheneuvolan resursseja on vahvistettava, jotta matalan kynnyksen palveluksi tarkoitetun palvelun piiriin pääsyn hidasteena ei ole kohtuuttoman pitkä jono.  

Keskeinen varhaisen tuen palvelu on varhaiskasvatus. Jotta se palvelee tarkoitustaan ja todella tukee lapsia, palvelun laatua on parannettava. Ryhmäkokoja pienennettävä ja hoitopaikkojen saatavuus turvattava kaikilla asuinalueilla. Myös koulunkäynnin haasteisiin ja oppimisvaikeuksiin on saatava tukea välittömästi. Liian pienet opetus- ja ohjausresurssit eivät ole peruste oppilaan oikeuksien epäämiselle.  

Konkreettista tukea perheiden arkeen 

Perheille, joilla on haasteita vanhemman tai vanhempien jaksamisen kanssa, arjen sujuvuutta helpottavia palveluita, kuten lapsiperheiden kotipalvelua, on tarjottava matalalla kynnyksellä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä erityislasten perheiden kaikkien perheenjäsenten jaksamiseen. 

Lasten ja perheiden eriarvoisuus kärjistyy usein koulujen ja päiväkotien loma-aikoina. Turussa kannattaisi ottaa mallia Helsingistä, jossa on jo 1940-luvulta saakka tarjottu koulujen loma-aikoina maksuttomat puistoruokailut lapsille ja nuorille kaupungin leikkipuistoissa.  

Jotta ennaltaehkäisy ja varhainen tuki eivät jää vain vaalien alla harjoitettavaksi sanahelinäksi, Turun politiikkaan tarvitaan vahvaa vasemmistoa, joka haastaa harjoitetun kokoomuspolitiikan ja leikkausten sijaan toimii palveluiden parantamiseksi. 

Elina Sandelin 

vs. varhaiskasvatuksen erityisopettaja, FM
Turun kaupunginvaltuutettu

Valtuustoaloite Varissuon ja Lausteen kirjastopalveluiden parantamisesta

Yleisen kirjastotoiminnan järjestäminen kuuluu kunnan lakisääteisiin tehtäviin. Lain mukaan kirjastotoiminnalla tulee edistää väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin, tiedon saatavuutta ja käyttöä, lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa, mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen sekä aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta (Laki yleisistä kirjastoista 29.12.2016/1492). 

Kirjastojen tehtävänä on muun muassa tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin, ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa, edistää lukemista ja kirjallisuutta, tarjota tietopalvelua, ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon, tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan sekä edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua. 

2010-luvulla sosioekonomisen taustan vaikutus lasten ja nuorten oppimistuloksiin on huolestuttavalla tavalla vahvistunut. Yksilöiden väliset erot kielellisissä taidoissa näkyvät jo ennen koulun aloittamista. Vuoden 2018 PISA-tutkimuksissa Suomi oli edelleen lukutaidon kärkimaa, mutta oppilaiden osaamiserot olivat historiallisen suuret. Osaamiserojen kasvun taustalla on monia yhteiskuntapoliittisia toimia, joita on tehty sekä valtion että kuntien tasoilla.  

Tarkasteltaessa Turun kaupungin lähikirjastoverkkoa, voidaan esittää kysymys siitä, kuinka hyvin kirjastolain mukaiset tavoitteet yhdenvertaisuuden edistämisestä ovat toteutuneet. Verrattaessa nykytilannetta 11 vuotta takaperin olleeseen tilanteeseen Itä-Turun isojen lähiöiden, Varissuon ja Lausteen, kirjastopalvelut ovat heikentyneet dramaattisesti.  

Vuonna 2010 tehtyjen säästötoimenpiteiden seurauksena Varissuon kirjaston asiakaskäytössä olevia tiloja supistettiin yhdistämällä aiemmin kahdessa kerroksessa toimineen kirjaston asiakaspalvelutoiminnot yhteen kerrokseen. Vuonna 2019 suljettiin Lausteen koulurakennus sekä rakennuksessa toiminut kirjasto. Sisäilmaongelmista kärsineen koulurakennuksen korvaaminen uudisrakennuksella ei ole edennyt.  

Kirjastopalveluiden heikennyksiä on siis Turussa kohdistunut alueille, joissa on suhteellisen paljon sosioekonomista huono-osaisuutta, vaikka yhdenvertaisuuden edistämiseksi näiden alueiden palveluihin tulisi erityisesti panostaa. Esimerkiksi lasten ja nuorten lukutaidon edistämisessä kirjastojen ja oppilaitosten välinen yhteistyö on keskeisessä asemassa. Jotta yhteistyö koululais- ja päiväkotiryhmien kanssa sujuu, matka kirjastoon tulee olla lyhyt ja tilaa riittävästi.  

Edellä esitettyyn perustuen esitämme, että 

  1. Varissuon kirjaston asiakaskäytössä olevia kirjastotiloja laajennetaan. Vapaaseen asiakaskäyttöön osoitetaan tilat kunnon kokoiselle lasten- ja nuorten osastolle, tietokirjallisuudelle ja aikuisten kaunokirjallisuudelle sekä riittävästi rauhallista tilaa keskittymistä vaativaa opiskeluun ja työskentelyyn. Asiakaskäytössä olevien tilojen laajentamisen yhteydessä kirjaston alakerrassa toteutettavalle yhdistystoiminnalle turvataan laadukkaat toimitilat tarvittaessa nykyisen kiinteistön ulkopuolelta. 
  2. Lausteen koulurakennuksessa toimineelle kirjastolle toteutetaan pikimmiten uudet tilat. Uusiin tiloihin taataan riittävästi tilaa eri käyttäjäryhmille, lapsille, nuorille ja aikuisille. 


    Aloitettu jätetty Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa 25.1.2021 

    Elina Sandelin 
    Kaupunginvaltuutettu (vas) 

    Alpo Lähteenmäki 
    Kaupunginvaltuutettu (vas) 

Tammitien kaavasta on tehtävä parempi

Viime tiistaina kaupunkiympäristölautakunta merkitsi tiedoksi Turun hallinto-oikeuden päätöksen hylätä Nummenpakalle sijoittuva Tammitien asemakaava. Tänään maanantaina 18.1. myös kaupunginhallitus merkitsi päätöksen tiedoksi sekä päätti asemakaavoituksen uudelleen käynnistämisestä.

Turun valtuusto hyväksyi Tammitien asemakaavan vuoden 2019 lopulla. Nähdäkseni oikeuden päätös tulisi ottaa vakavasti ja pohtia sen pohjalta perusteellisesti asioita, jotka kaupungin kaavoituksessa eivät ehkä kestä päivänvaloa – tai tässä tapauksessa oikeudellista arviointia.

Yksi seikka nähdäkseni on kaavoituksen liiallinen ylimalkaisuus. Tämä on piirre, jonka arvioin viime vuosien aikana voimistuneen: merkinnät ja määräykset kaavakartoissa pyritään tietoisesti jättämään osin ympäripyöreiksi. Tämän seurauksena kaavoittaminen ei ohjaa rakentamista selkeästi vaan, kuten oikeistolaiseen puheenparteen kuuluu, toimii ”mahdollistajana”, jolloin kaavat mahdollistavat monenlaista, mutta kaavasta päätettäessä ei oikeastaan pystytä kunnolla hahmottamaan mitä kaikkea tämä voi pitää sisällään. Näin ollen hämärtyy mitkä tahot todella käyttävät valtaa siinä miten ja minkälaiseksi kaupunki kehittyy ja rakentuu. Toisin sanoen kaavoituksella ohjaillaan paikoitellen liian löyhästi.

Kun Tammitien asemakaava oli kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyssä esitin, että kaava olisi palautettu valmisteluun ja kaavan uudessa valmistelussa uudisrakentamisen mittasuhteet olisi sopeutettava paremmin nykyiseen Nummenmäen rakennuskantaan ja rakennusalat määritellä kaavassa tarkemmin. Myös valtuustossa Vasemmistoliitto esitti kaavan palautusta, mutta enemmistö valtuutetuista taipui kaavan taakse.

Tammitien kaavasta valitettiin paikallisen pientaloyhdistyksen puolesta. Hallinto-oikeus kumosi, koska sen heikon ohjaavuuden vuoksi ei ole mahdollista arvioida täyttääkö asemakaava MRL:n 54 pykälän sisältövaatimukset (kuvassa lainaus hallinto-oikeuden päätöksestä). Muihin Nummenmäen pientaloyhdistyksen tekemässä valituksessa esitettyihin valitusperusteisiin oikeus ei ottanut kantaa.

Lainaus Turun hallinto-oikeuden päätöksestä 22.12.2020.

Nyt kun kaavan valmistelu käynnistetään uudestaan, uudessa valmistelussa rakennusalojen määrittely ja asemakaavamääräykset ja -merkinnät on tehtävä riittävällä selkeydellä ja tarkkuudella. Uuden valmistelun aikana on syytä myös harkita perusteellisesti sitä miten ja minkälaista rakentamista kyseiselle kaava-alueelle halutaan. Kaava-alue on paikalla, johon on hyvä kaavoittaa uutta asuinrakentamista. Se tulee kuitenkin tehdä hyvin, riittävällä tarkkuudella ja alueen arvot ja ominaispiirteet huomioonottaen.